mutta minulla on tosi ikävä ihmistä rinnalleni, matkoille, kun kumminkin vielä jaksa, Kotini sohvan nurkkaan käestä kiinni pitåmään. Ei pelkoa varten, vaan hyvää oloa varten,
Enpä tiiä teistä muista
niin yksin
34173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
En tiedä onko niinkään matkoille, mutta muutoin kosketusta, läsnäoloa ja ajatustenvaihtoa kaipaan ajoittain. Tämä vuodenaikakin on juuri sellainen.
Meitä on useampia, taitaa tuo yksinäisyys olla suuri ongelma, jostain luin että meitä miljoona yhteenlaskettuna iso yksinäisyys. Jotain tälle olisi tehtävä, mutta mitä se vaikuttaisi mielenterveyteenkin henkisesti.
Seuraa löytyy aina jos vain on halukas huomaamaan muidenkin kuin omat tarpeensa.
On mullakin tuttuja/ystäviä, tai ainakin joita pidän enemmän ystävinä kuin kavereina. Olen halukas aina kuuntelemaan ihmisten asioita/huolia ja yritän olla kyselemättä liikaa ja omasta mielestäni en ole uteleva. Ihmiset puhuukin mulle asioita mutta kun alan puhumaan omista asioista, kukaan ei oikein jaksa kuunnella/keskittyä. Eikä kukaan koskaan kysele mitä minulle kuuluu?miten voit? jne. Kaikilla on kai nykyään kova kiire ja paljon huolia mutta ois kiva kun joku olisi joskus minustakin kiinnostunut.
Siinäpä se. Älä puhu omista asioistasi niille joita ne eivät kiinnosta. Äläkä kuuntele muiden murheita jos ne eivät kiinnosta. Ystävyys on puolin ja toisin välittämistä.
i kait sitä yksinäisyyttä voi poistaa muutoin kuin menemällä ihmisten ilmoille, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Tai kuten täällä, voihan saada virtuaaliystäviä jos haluaa ja tänne pääsee (siis yleensä, ei pelkästään suomi24) kotoota käsin. Ainakin ponakaveria saa jos hyvin käy :). Ja sinkut nettitreffeille, sehän on sitä "nykyaikaa".
höh, siis porinakaveria, samanhenkistä,
Mitä sinä aloittaja olet itse tehnyt saadaksesi ongelmasi pois?
Kirjoitat aloituksessa, että haluat ihmisen "matkoille", "sohvan nurkkaan käestä kiinni pitåmään" ja sinun "hyvää oloa varten".
Kuulostaa työpaikalta, sori vaan.
Sellaista sittenkun-elämä. Ihminen on hyvä keksimään itselleen sellaista kaukaista johtotähteä johon pyrkiä. Sitten kun, niin silloin olen onnellinen. Kun opiskelut on loppu. Sitten kun eka työpaikka on saatu, ja oma koti. Sitten kun saan miehen. Ja sitten lapsia. Sitten olen onnellinen kun lapset on kasvatettu isoksi, lainat maksettu. Voi sitten kun pääsen eläkkeelle... Sitten kun saan jonkun kainaloon.
Ja elämä vaappuu ohi.
Ei elämä parisuhteessa ole sen auvoisempaa kuin yksinkään. Ongelmat vaan vaihtuu toisiin, näin mä vähän epäilen.
"hmp. f"
Meinasin minäkin vastata tähän aloitukseen, mutta en nyt vastaakaan, kun sinä ehdit ensteks.
Kattokku mä meinasin kirjottaa samanmoosesti.
Tosin en ihan noin hauskasti, sillee että "Sitte ku, sitte ku, sitte ku, sitte ku" :)
Monia "sitte ku"-ihmisiä oon tuntenut ja voi jee, että melekeen on tullu surku, ku niitä oon kuunnellut.
Yksinäisyyttä on monellaista, jotkut haluaa olla yksin. Avioeron tai puolison kuolemasta johtuvaa ja vanhana ei uutta suhdetta helposti tule, silloin saattaa kokea todellista yksin oloa kun ei ole toista rinnalla. Tuskin kukaan ilman ystävää on, mullakin on juttu kavereita mutta ei se ole sama kuin asuisi toisen kanssa.
Se joka haluaa olla yksin ei ole yksinäinen. Hän rakastaa rauhaa.
Jaa, nyt on niin, että minulla on toisinpäin. Tahto kulkea kohti yksin oloa. Vahva oma tahto on putkahtanut esiin. Näillä mennään ja saas nähdä millainen erakko minusta kuoriutuu.
Onhan täällä joitakin rehellisiä jotka myöntävät kaipaavansa seuraa, tässä yksi lisää. Seuraa lenkille, illan tummuessa sohvalle, saunan lauteille. Kaksin mukava höpötellä.
Ollaan täällä sinä siellä ja suhteet ei kohtaa, etsiminen on työlästä vaikka sanotaan että etsivä löytää ???
Minä en enää etsi ketään, ei sellaista miestä taida löytyä jonka rinnalleni huolisin. En huoli sellaista joka heti ensitapaamisella pyrkii sänkyyni, muu yhdessäolo ei tunnu nykyaikana kelpaavan edes yli kuuskymppisille ukoille, joten vongatkoon muita, minä olen mieluummin yksin
Onko sulla hyvin vai pahoin.
Mulla on ollut 2-kymppisestä napakymppi rinnallani.
Nautin omasta rauhastani, kissani kanssa.
Välillä omaisten kanssa olen useitakin päiviä, mutta välillä on ihanaa päästä omaan oloon.
Kun avoystäväni kuoli, sain pienen ajan sisään 3 tarjousta, vaan tiesin, etten tule enää vapaudestani luopumaan.
Veljeni on naimaton ja asuu myös yksin.
Miniäni sanookin meitä erakoiksi puolileikillään.
Maailma on täynnä paikkoja ja eteisestä menee ovi, josta pääsee ulos.
Jos seuraa haluaa niin ovesta maailmaan.
Näin on, eppu. Kun on kissa, niin ei tarvitse koskaan herätä aamulla yksin sängystään. Jos tulee miestä ikävä, niin eihän se ole kuin heittää sohvalle haalarit ja ruudullinen paita, hikiset sukat lattialle, avattu kaljatölkki ja tuhkakuppi sohvapöydälle ja telkkari urheilukanavalle. Siinä se on mies ja kilteintä laatua. Saa hölöttää mitä vaan, eikä kuulu; turpa tukkoon.
Vaikea minun olisi varmaan enää sopeutua asumaan kumppanin kanssa näitten itsemääräämisvuosieni jälkeen. Seuraa löytyy aina, jos sitä kaipaa. Maailma on ihmisiä pullollaan, jopa ylikansoituksesta kuultu.
Mulla kissa aina odottaa, kunnes minä herään. Se tietää sen heti, vaikka olisi toisessa huoneessa.
Sitten se tulee rinnan päälle 5 minuutiksi kehräämään.
Sitä minäkin meinaan, etten uskoisi enää kovin helposti ainakaan sopeutuvani kenenkään elämäntyyliin.
Minun Fixuni käy aina nukuttamassa minut, mutta heti kun alan kuorsaamaan, niin herään hetkeksi siihen, kun se haluaa vapautua kainalostani ja siirtyä hiljaisempaan huoneeseen. Aamulla, kun alan heräämään, niin se tule taas takaisin kylkeen kiinni siliteltäväksi. Tuo toinen, mikä minulla on (luojan kiitos) vain lainassa on niin seurallinen yölläkin, että se pomppii päälläni läpi yön. Viiden kuuden aikaan se alkaa huutelemaan ruokaa pirullisella äänellä. Oppinut huonoille tavoille, yösyöpöksi.
Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle ja monet todellakin jopa nauttivat yksinään olemisesta. Kuitenkin yksinäisyys tuntuu painavammalta taakalta juuri nyt kunvapaa-aika lisääntyy ja perheet ja parit kokoontuvat keittiön pöytiin ja olohuoneisiin, takan ääreen ja tv-huoneeseen glögilasi kädessä ja piparkakkutarjotin edessä; ulkona pimenee jo kovin varhain ja kuura kimaltelee lyhtyjen valossa kotinurmikolla. Nyt tuntuu tosi mukavalta kun on kaveri vierellä ja teddyfiltti sohvalla ja kahvitippumassa ja koko keittiö tuoksuu piparkakkumausteille.
Joskus vuosia sitten kun minulla oli hyyryläinen jonka kanssa en niin kovin hyvin viihtynyt (muutin hänet ulos aika vikkelään) katselin aina asuntoni ikkunoita ensiksi kun tulin kotiin töistä. Palaako meillä valot? Onko hyyryläinen kotona? Tuntui kivalta jos se ei ollut että SAI olla yksin.
Nyt on tilanne toinen: asun yhdessä miehen kanssa viihdyn ja en vaihtaisi tätä olotilaa enää yksinään asumiseen, josta minulla on kyllä pitkä kokemus myöskin. En kyllä tuntenut itseäni erityisen yksinäiseksi silloinkaan: lapseni ovat aina asuneet lähellä ja olleet osa elämääni aikuisinakin. Hyviä ystäviä on aina ollut pari kappalettakin; matkoille, pubeihin, risteilyille jne. Tuttuja ja työkavereita on aina ollut ja nettiystäviä myös, jotka kyllä täyttävät osaltaan tämän sosiaalisen verkoston tarpeen.
Joku mainitsi miesten pyrkiväin vain sänkyyn: Lutunen kertoi että noissa deittijutuissa naiset ovat pyrkimässä heti iholle ja häntä hieman se häiritsi. Hän tykkäsi heti minusta avausrepliikkini "No joko sulla on potut maassa" jälkeen :))
Minuakin ihmetyttää nämä kommentit, että sänkyyn vänkää. Toisaalta se lie tuo luonto joka tikanpojan puuhun ajaa. On ainakin viriilitapaus jos sänkyyn ekana haluaa ; )
Petze kertoi kokemuksestaan suomalaisen naisen deitti-ilmoistuksesta johon hän vastasi. Opettaja ihminen, ihan viksun oloinen eka puhelinkontakteissa, mutta sitten alko tullakännisoittoja yöaikaan. Kinusi tulemaan luokseen. Ei kai se sänkyynkutsu sinänsä, mutta kännissäörvellys lopetti jutskan ennen kuin se ehti edes alkaa. Tapasimme toisemme jonkun aikaa tuon tapahtuman jälkeen. Mitein mitä sanoimme tosillemme ekaksi. Taisi olla niin, että Petze pyysi tanssimaan ja kysyi parketilla puhutko englantia. ; )
Jälkeenpäin hän sanoi, että oli otettu, että ylipäänsä lähdin tanssimaan hänen kanssaan sinä iltana, olin kuulemma kaunis, mutta hyvin ylpeän näköinen.
No, tiedä häntä siitä ylpeydestä tai kauneudesta, muistelen itse olleeni hyvin tympääntunyt ja jo pois lähdössä.
P. taitaa olla diplomaatti. "Kauneus" oli kohteliaisuus ja "ylpeän näköinen" se fakta joka sillä sokerilla kuorrutettuna syötettiin.
Se on tuo sänkyyn vänkeäminen pulmallinen juttu miehelle.
Jos ei änkeä, niin katsotaan kieroon, että onko tuo joku homo vai muu hörhö.
Jos änkeää, niin sillä on vain se yksi asia mielessä.
Koeta siinä sitten päättää mitä teet.
Aika usein käy niin, että valitsee väärän toimintatavan ja sitä saa sitten katua, kun kaikki on jo myöhäistä.
Tunteet ne ihmistä kuljettaa. Silloin kun tavataan oikeasti ihminen keneen tuntee vetovoimaa ja tunne on molemminpuolinen niin mikä estää toimimasta. Kyllä sen vaistoaa, se on kuin kuudes aisti.
@Vieläkin ymmällä
"katsotaan kieroon, että onko tuo joku homo vai muu hörhö.
Jos änkeää, niin sillä on vain se yksi asia mielessä."
Noin se menee. Todellakin, jos mies vain pysyy etäällä ja kevyesti juttelee niitä näitä, niin alkaa ajatella, että mikähän omituinen tuo on. Jos taas mies tulee heti liikaa iholle ja kuin härkä puskee sänkyä kohti, niin se on kyllä niin tahmeaa, että "Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu".
Pitäisi löytää kontakti, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joita voi tehdä yhdessä tai johon voi mennä yhdessä, samansuuntainen arvomaailma. Yhdessä nauraminen on mun Akilleen kantapääni :D Ajoitus myös ratkaisee, että molemmat ovat valmiita suhteeseen - siis vaikka tekisi kaiken oikein, niin jos molemmat eivät ole kypsiä marjoja, niin ei onnistu ainakaan ilman aikalisää ja ponnisteluja.
Mä luulen että useimmat miehet reagoivat negatiivisesti humalaisen naisen kontaktinhakuisuuteen.Sanotaan että jos haluat olla suosittu niin mene tanssiravintolaan selvin päin vaikka seurueessa muut joisivat ja tilaa vain vettä niin tanssittajia löytyy pilvin pimein.
Toi edellinen oli tarkoitettu vastaukseksi korppiksen kommenttiin, mutta ei sillä kauheesti väliä jos muutkin lukee :))
" ihmisen ikävä toisen luo "
olishan se ihanaa oikea ystävä, mutta ei vanhana enää osaa luoda ihmis-suhdetta,
vanha ihminen on rumaja haisee usein pahalle,
vanhana on oma puoliso parasta jos semmosen sattuu vielä omistamaan,
monelta on puoliso kuollu ja lesket naukuu yksinäisyyttään, ,
näin se vain elämä menenee,
kannattas pitää omasta puolisosta niin hyvää huolta että se eläisi yhtävanhaksi kuin itse, mutta harvat säilyy terveenä samaan tahtiin, joten toinen jää tänne yksin höpertämään yksinäisyydessään, jos ei opi elämään tyydyttävää elämää aivan yksin,
mä viihdyn jo itseni seurassa, en kaipaa enää ketää,
kun koti tympii lähden ulos joko kävelylle, tai autoileen jonnekki kivaan paikkaan esm. syömään tai kahville.
Menin naimisiin alle kaksikymppisenä ja saatiin lapset, elämä oli ihan mukavaa. Erosin alle nelikymppisenä, lapset jo liki aikuisia, elämä oli ihan mukavaa. Jäin eläkkeelle alle kuusikymppisenä, elämä on ihan mukavaa. Kumppaniehdokkaita on toki ollut, on vieläkin mutta erosta asti oli jotenkin selvää etten halua enää sitoa itseäni toisen ihmisen tapoihin ja tahtoon. Ei elämä niin ihmeellistä ole ollut, mutta
yksin eläminen on rentoa ja stressitöntä, saa tehdä asiat oman ällinsä mukaan ja itseään myös syyttää jos menee mönkään. Monet ikäkumppanit ovat ratkaisseet elämänsä toisin, on minun ja sinun ja yhteiset lapset, entiset puolisot ja sukulaiset joka suuntaan, joillakin se onnistuu, monilla elämä on ristiriitoja ja kyräilyä täynnä.
Jotkin ovat uudestaan eronneet kerran, toisenkin.
Siltä kaikelta olen välttynyt. Ihmisetkin ovat jo tottuneet ja lakanneet kyselemästä.
Minua arvostetaan itsenäni, ei rekvisiittana miehen kulisseissa. Hyvinä ystävinä on sekä naisia että miehiä, sekin on ihan mukavaa vaikka en ole kovin seurallinen.
En kuitenkaan sano etteikö maailma voisi keikahtaa, sekin olisi ihan mukavaa?
Minä asun yksin, kaikkein mukavinta on matkustella yksin.
Tykkään vapaudesta tehdä asioita omaan tahtiini, mieleni mukaan kun nyt vihdoinkin siihen on mahdollisuus. Lapset omillaan ja aviomiestä ei enää ole.
Minulle riittää jutustelu satunnaisesti tapaamieni tuttavien kanssa sekä viikonloppuna ja lomilla käyvä mies ystävä. Käyn joskus hänen luonaan, useammin ollaan meillä.
Me matkustellaan yhdessäkin, hän on vielä työelämässä joten vapaa-aika on rajallista.
Elämäni on hyvällä mallilla nyt, tulevasta ei tiedä kukaan.
En ehkä pystyisi elämään parisuhteessa jossa oltaisiin koko ajan saman katon alla.
Tuossa parikin ihmetteli aiempaa kommenttiani jossa kerroin miesten hakevan vain petiseuraa, joten kerrompa kokemukseni eilisestä tanssi-illasta.
Kaksikin miestä osoitti kiinnostusta minua kohtaan ja tarjosi jopa kyytiä kotiin vaikka eivät olleet edes läheltä, mutta kun en aamukahvia luvannut niin hyvin pian siirtyivät seuraavien "uhrien" kimppuun eivätkä enää minua tanssittaneet. Tämä kyllä jo osoitti sen mitä olivat vailla.
Näitä on kohdalleni sattunut joka tanssireissulla, valitettavasti ei muunlaisia tarjokkaita.
Se on sinun vikasi jos et kelpaa muuksi kuin sänkyseuraksi. Yritä kehittyä persoonana.