Harlin teki sen taas. Jokaisen puolivillaisen elokuvansa jälkeen olen valmis antamaan hänelle anteeksi. Uskon ja toivon, että jospa se seuraava olisi paluu edes Cliffhangerin menoon ja meininkiin. Ja kerta toisensa jälkeen saan pettyä. Viimeisensä Manaaja: alku on jotakuinkin samaa huttua mitä suomipojaltamme on totuttu viime vuosina saamaan: näyttävää ja - tällä kertaa kirjaimellisestikin - sielutonta toimintaa.
Elokuva on muodikkaasti mistä-kaikki-alkoi -epilogi klassikkokauhuilu Manaajaan. Autiomaasta löytyy jotain, ja se jokin on pahaa - Pahaa - HUHUUUU... Elokuva alkaa suomalaisen näyttelijän Matti Ristisen (Sami elokuvassa Kuutamolla) ristisaatolla. Lieneekö hän se Harlinin joka elokuvaansa tuppaama Suomi-ilmiö, muita en ainakaan itse huomannut. "Hauskaa" on, että alkuperäinen William Friedkinin Manaaja kertoi ensimmäisillä muutamilla minuuteillaan suurin piirtein tämän uutukaisen tarinan ja vieläpä paljon vetävämmin. Harlinin elokuva on siis epämiellyttävällä tavalla turha tuotos. Manaajan taru ei kaivannut tätä beginning-huttua, joka ei tuo elokuvasarjan maailmaan juurikaan uutta. Häkellyttävällä tarkkuudella leffa kylläkin ryöstöviljelee Kaikissa kauhuelokuvissa käytettyjä Kaikkia kauhukliseitä. Lista on loputon, laskekaa itse jos teatteriin päätätte lähteä.
Onneksi Alussa on jotain hyvääkin. Stellan Skarsgård on eri sympaattinen uskonsa kadottaneena Isä/hra Merrininä. Ei hän tee roolista mitenkään ikimuistettavaa eikä kovin ihmeellistäkään. Skarsgårdin inhimilliselle Merrinille vain tekee mieli pitää peukkuja kaverin tallustellessa tapamaan saatanaperkelettä epäpyhyyden temppeliin. Tehostepuoli toimii riittävästi mutta ikävä kyllä samalla helvetin epätasaisesti. Digikärpäset ja -hiekkamyrsky eivät ole koskaan näyttäneet yhtä epäaidoilta. Hyyenat sen sijaan esim. ovat moitteettomia.
Oireellista on, että elokuva toimii parhaiten tehosteisissa ällökohtauksissa. Hyvin uudelleen ja uudelleen käyntiin lähtevä elokuva romahtaa hirveään videosontaan lähes aina, kun joku näyttelijöistä nimihahmoa lukuun ottamatta avaa suunsa. Hyvin epätasaisen elokuvan rytmin, leikkauksen, ohjauksen ja tehosteidenkin takana lienee elokuvan poikkeuksellisen mutkikas valmistumisprosessi. Ensimmäinen ohjaaja (älkää kysykö kuka) sai oman versionsa aikanaan jo valmiiksi. Elokuva oli kuitenkin ilmeisesti liian rauhallinen ja veretön studiopomojen makuun, joten Harlin palkattiin filmaamaan kuvatus uusiksi. Upea idea sen sijaan on, että ilmeisesti molemmat elokuvat tulevat aikanaan samalle dvd:lle. Jään odottamaan innolla dvd-julkaisua. Huonompi se ensimmäinen versio ei voi olla. Eihän?
No, mitä Alusta jäi käteen/mieleen? Pazuzu-demonin pikkuista pääpatsasta ei ainakaan. Sen sijaan komeita kristinuskoa rienaavia lavasteita, liikaa edellisiä, liian irtonaisia sinällään komeita kohtauksia ja ehdottomasti liian kesy perkele. Ja se kauhu. Minä pelkään suhtkoht saatanasti lähes jokaista suttuista videokauhuleffaa katsoessani. Manaaja: alussa en juurikaan pelännyt. Ja kuitenkin minä anna Rennylle tämänkin erheen anteeksi, kuten aina. Mene rauhassa poikani, sinun aikasi tulee vielä. ** / *****
Elokuva on muodikkaasti mistä-kaikki-alkoi -epilogi klassikkokauhuilu Manaajaan. Autiomaasta löytyy jotain, ja se jokin on pahaa - Pahaa - HUHUUUU... Elokuva alkaa suomalaisen näyttelijän Matti Ristisen (Sami elokuvassa Kuutamolla) ristisaatolla. Lieneekö hän se Harlinin joka elokuvaansa tuppaama Suomi-ilmiö, muita en ainakaan itse huomannut. "Hauskaa" on, että alkuperäinen William Friedkinin Manaaja kertoi ensimmäisillä muutamilla minuuteillaan suurin piirtein tämän uutukaisen tarinan ja vieläpä paljon vetävämmin. Harlinin elokuva on siis epämiellyttävällä tavalla turha tuotos. Manaajan taru ei kaivannut tätä beginning-huttua, joka ei tuo elokuvasarjan maailmaan juurikaan uutta. Häkellyttävällä tarkkuudella leffa kylläkin ryöstöviljelee Kaikissa kauhuelokuvissa käytettyjä Kaikkia kauhukliseitä. Lista on loputon, laskekaa itse jos teatteriin päätätte lähteä.
Onneksi Alussa on jotain hyvääkin. Stellan Skarsgård on eri sympaattinen uskonsa kadottaneena Isä/hra Merrininä. Ei hän tee roolista mitenkään ikimuistettavaa eikä kovin ihmeellistäkään. Skarsgårdin inhimilliselle Merrinille vain tekee mieli pitää peukkuja kaverin tallustellessa tapamaan saatanaperkelettä epäpyhyyden temppeliin. Tehostepuoli toimii riittävästi mutta ikävä kyllä samalla helvetin epätasaisesti. Digikärpäset ja -hiekkamyrsky eivät ole koskaan näyttäneet yhtä epäaidoilta. Hyyenat sen sijaan esim. ovat moitteettomia.
Oireellista on, että elokuva toimii parhaiten tehosteisissa ällökohtauksissa. Hyvin uudelleen ja uudelleen käyntiin lähtevä elokuva romahtaa hirveään videosontaan lähes aina, kun joku näyttelijöistä nimihahmoa lukuun ottamatta avaa suunsa. Hyvin epätasaisen elokuvan rytmin, leikkauksen, ohjauksen ja tehosteidenkin takana lienee elokuvan poikkeuksellisen mutkikas valmistumisprosessi. Ensimmäinen ohjaaja (älkää kysykö kuka) sai oman versionsa aikanaan jo valmiiksi. Elokuva oli kuitenkin ilmeisesti liian rauhallinen ja veretön studiopomojen makuun, joten Harlin palkattiin filmaamaan kuvatus uusiksi. Upea idea sen sijaan on, että ilmeisesti molemmat elokuvat tulevat aikanaan samalle dvd:lle. Jään odottamaan innolla dvd-julkaisua. Huonompi se ensimmäinen versio ei voi olla. Eihän?
No, mitä Alusta jäi käteen/mieleen? Pazuzu-demonin pikkuista pääpatsasta ei ainakaan. Sen sijaan komeita kristinuskoa rienaavia lavasteita, liikaa edellisiä, liian irtonaisia sinällään komeita kohtauksia ja ehdottomasti liian kesy perkele. Ja se kauhu. Minä pelkään suhtkoht saatanasti lähes jokaista suttuista videokauhuleffaa katsoessani. Manaaja: alussa en juurikaan pelännyt. Ja kuitenkin minä anna Rennylle tämänkin erheen anteeksi, kuten aina. Mene rauhassa poikani, sinun aikasi tulee vielä. ** / *****
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itseasiassa elokuvassa oli kolme eri ohjaajaa. Kuitenkin ensimmäinen taisi kuollla (kö?) ja toisen versio juui niin kuin sanoit ei ollut tarpeeksi verinen tuotantoyhtiön makuun. Itsekkään en nyt juuri muista nimiä enkä jaksa niitä kaivaa. Toisen ohjaajan versio on tulossa dvdlle vaihtoehtoisena versiona Harlinin version rinnalle. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta odotan innolla. Hyvä juttu ja selkeitä mielipiteitä!
Vuoden 1923 jälkeen ei ole tehty ainuttakaan kunnon kauhuleffaa. Paitsi Polanskin "Inho".
En allekirjoittais tuota ollenkaan. Esimerkiksi Kubrickin hohto ja Blair Witch Project ovat juuri niitä kunnon kauhuelokuvia.
Turha välittää noiden Kaurismäki fanien parjauksista.
Mutta minä en olekaan vielä turruttanut mieltäni katsomalla kaikkea mahdollista saastaa ja väkivaltaa, jota nykyään tungetaan joka tuutista ulos tähän muutenkin niin väkivaltaiseen maailmaan.
Manaaja:alku oli mielestäni todella pelottava. Ei ehkä mikään huippuelokuva, muttei siitä huonommasta päästäkään. Tosin natsi-flashbackit olivat aika ahdistavia...
Ei sovi heikkohermoisille. Eikä turhille nipottajille, jotka ovat nähneet jo kaiken.
Niin. Onko tämä elokuva esinäytös vai jälkinäytös? Epilogi on jälkinäytös, prologi taas esinäytös. Jos siis yrität leikkiä sofistikoitunutta elokuva-arvostelijaa, ota edes ensin selvää mitä käyttämäsi sanat tarkoittavat.
Manaaja: Alku oli kyllä hirveän huono ja typerä väkivalta elokuva. Ettäs tiedät.
Totta puhut, käsitteet menivät sekaisin. Sitä kyllä ihmettelen, että pidät arvosteluani pätkääkään hienostuneena.
Yllättävän hyvä tuo Harlinin Manaaja loppujen lopuksi, ottaen huomioon äijän kaikki aikaisemmat floppipaskat. Ihan hienosti ohjattu jopa. Pitihän sinne kuitenkin taas saada lisättyä sitä toimintaakin, kuten "Suomen poijalla" on tapana. Mutta kannattaa katsoa.