Joulukalterisatu 5

Tämä satu on täyttä puhdasta fiktiota ei ole sidoksissa millään muotoa
ihmisiin, eläimiin tai tapahtumiin elävässä elämässä.

Viides luukku

Mutta mutta kesken joulupuuron keiton Arhippalle tuli kauhea ajatus mieleen.
Se iski kuin Korkeajännityksen miljoona volttia. Eihän ne lapset edes olleet
hänen luonaan viime jouluna, eikä edellisenä, eikä sitä edellisen, eikä sitä
edellisen, eikä sitä edellisenä, eikä sitä edellisenä. Vuosia oli vierinyt
Metusalemin verran siitä kun hän oli joulukuusen ympärillä lasten kanssa
tipetipetipptappiaan vetänyt.

Arhippa muisteli puuroaan hämmentäessä hurjaa nuoruuttaan, kun naiset
olivat kaatuneet hänen edessään ja kruunun huovit olivat ystävällisesti
saattaneet hänet heidän kieseihin, kun hän oli trilloillaan kylän läpi
painellut ”jihaata” huudellen ja Saviem-mummon hyvää ja vahvaa simaa
maistellen. Kolmasti olivat huovit hänet kruunun pahnoille saatelleet.
Ja vielä ystävällisesti postiakin oli kruunu hänelle kolmasti lähettänyt.

Kolmasti hän oli hurjaa nuoruuttaan ja simanjuontiaan Isolla
talolla selittänyt ja kolmasti oli kruunu häntä asiasta muistanut.

Satu jatkuu