Jälleen oli se vuoden suuri päivä jolloin sai olla sankari lapsille. Lapset saivat tulla aamulla herätään isää joka nukkui( muka). Toivat ise tehdyt kortit ja lahjat sänkyyn, leikittiin, pelattiin ja kulutettiin aikaa yhdessä. Päivän lopussa kun lapset kävivät nukkumaan oli aika meille kahdella isälle ja äidille. Saimme olla kahden. Kun sitten kirjoitin ajatuksiani koneelle. Tulin siihen tulokseen että lapsille on anettava aikaa silloin kun ne sitä pyytävät ja haluavat. Sitten kun lapset ovat isompia ne tuskin enää tulevat pyytämään sitä lapsena olutta aikaa takaisin. Voin hyvällä omallatunolla sanoa, että olen antanut osan ajastani vaimolle ja loput lapsille.Mutta näistä kummastakin olen ottanut aikaa itselleni. Olen silti onnellinen aviomie ja kolmen lapsen isä, vaimon ja lastenkin mielestä. Tämä ei ole moite eikä haaste muille isille, vaan kertomus omasta isyydestäni. Jokaisella lapsella on oma isä ja oma äiti.
isän oma päivä!
rasmus36
1485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mukavasti ajatuksesi isänä ja miehenä vaimolle olemisesta. Tämä on sitä elämää jota moni ei edes osaa kuvitella isänäolemisesta.
Hyvää jatkoa yhteisille hetkille ja sille tärkeälle omalle ajalle joka on kuten kirjoitit, annat ja otat.