ylensyöminen _ on addiktio

Jep, jatkuva dieetillä nälkiinnyttäminen ja itsensä ruoalla palkitseminen johtaa siihen, että aivoissa alkaa syntyä addiktiota syömisestä aiheutuvaan mielihyvään. Ja kuten muutkin addiktiot, ruoka-addiktio toimii niin, että pitää ajan kuluessa saada enemmän ja parempaa. Yritykset poistaa ongelmaa diettaamalla ovat tuhoon tuomittuja samalla tavoin kuin ovat yritykset alkoholistilla lopettaa juominen pitämällä tipaton tammikuu tai "sata päivää juomatta". Addiktio vaan pahenee.

Todellakin lihominen johtuu omasta päästä, ja vaikka "ruokariippuvuus" on kiistelty asia, kaikki varmasti myöntävät, että ruokaan kehittyy ainakin psyykkisesti ja fyysisesti hyvin paljon addiktion kaltainen suhde, johon liittyy paljon muillekin addiktioille ominaisia vieroitusoireita (ärsyyntymistä, huonovointisuutta, pakkomielteisyyttä ko. asiaa kohtaan, hyvän- ja pahanolon tunteen säätely sidoksissa riippuvaisuutta aiheuttavaan asiaan jne). Joidenkin mukaan tämä ei ole oikea addiktio koska ruoan kanssa oppii elämään, toisin kuin muiden riippuvaisuutta aiheuttavien asioiden kanssa ei ikinä opi elämään. Niin tai näin, kaava on sama. Lohdullista että asiasta ainakin pääsee eroon!

Itseäni on helpottanut paljon tämän riippuvaisuussuhteen hyväksyminen! Olen käynyt psylologilla mutta suurimman työn olen tehnyt itse omassa päässä. Ei auta enää syyllistää itseään, keksiä tekosyitä ja syytellä ympäristöä tai lapsuuden traumoja. Niitä on kaikilla. Aivan kuten alkoholisti tai päihderiippuvainenkin parantuu vain ottamalla itse vastuun elämästään ja tekemällä töitä asian eteen, samoin parannun minä omasta riippuvuudestani.

Mutta ilman apua ja tukea mahdollisuudet onnistua ovat todella pienet. Kyllä on pakko olla vertaistukea, ammattiauttajaa, ravitsemusasiantuntijaa, tukiverkostoa, ja ylipäätään joku asia, mistä lähteä liikkeelle kun tätä asiaa alkaa selvittää. Ei sitä itsestään pysty eikä se itsestään tapahdu.

ruokadouppaaja kirjoitti:

Jep, jatkuva dieetillä nälkiinnyttäminen ja itsensä ruoalla palkitseminen johtaa siihen, että aivoissa alkaa syntyä addiktiota syömisestä aiheutuvaan mielihyvään. Ja kuten muutkin addiktiot, ruoka-addiktio toimii niin, että pitää ajan kuluessa saada enemmän ja parempaa. Yritykset poistaa ongelmaa diettaamalla ovat tuhoon tuomittuja samalla tavoin kuin ovat yritykset alkoholistilla lopettaa juominen pitämällä tipaton tammikuu tai "sata päivää juomatta". Addiktio vaan pahenee.

Todellakin lihominen johtuu omasta päästä, ja vaikka "ruokariippuvuus" on kiistelty asia, kaikki varmasti myöntävät, että ruokaan kehittyy ainakin psyykkisesti ja fyysisesti hyvin paljon addiktion kaltainen suhde, johon liittyy paljon muillekin addiktioille ominaisia vieroitusoireita (ärsyyntymistä, huonovointisuutta, pakkomielteisyyttä ko. asiaa kohtaan, hyvän- ja pahanolon tunteen säätely sidoksissa riippuvaisuutta aiheuttavaan asiaan jne). Joidenkin mukaan tämä ei ole oikea addiktio koska ruoan kanssa oppii elämään, toisin kuin muiden riippuvaisuutta aiheuttavien asioiden kanssa ei ikinä opi elämään. Niin tai näin, kaava on sama. Lohdullista että asiasta ainakin pääsee eroon!

Itseäni on helpottanut paljon tämän riippuvaisuussuhteen hyväksyminen! Olen käynyt psylologilla mutta suurimman työn olen tehnyt itse omassa päässä. Ei auta enää syyllistää itseään, keksiä tekosyitä ja syytellä ympäristöä tai lapsuuden traumoja. Niitä on kaikilla. Aivan kuten alkoholisti tai päihderiippuvainenkin parantuu vain ottamalla itse vastuun elämästään ja tekemällä töitä asian eteen, samoin parannun minä omasta riippuvuudestani.

Mutta ilman apua ja tukea mahdollisuudet onnistua ovat todella pienet. Kyllä on pakko olla vertaistukea, ammattiauttajaa, ravitsemusasiantuntijaa, tukiverkostoa, ja ylipäätään joku asia, mistä lähteä liikkeelle kun tätä asiaa alkaa selvittää. Ei sitä itsestään pysty eikä se itsestään tapahdu.

Lue lisää

Ja vielä: Mielestäni ruokariippuvaisten kohdalla ei tule hoitaa liikalihavuutta vaan ensisijaisesti suhde ruokaan pitää saada kuntoon.

Kaikki ruokariippuvaiset eivät ole lihavia, kaikki lihavat eivät ole ruokariippuvaisia.

Ei tule mitään kestävää ratkaisua siitä, että yrittää samaan aikaan oikaista vääristynyttä suhdetta syömiseen ja ylläpitää vääristynyttä suhdetta syömiseen, kaikkihan sen ymmärtävät.