Sä et vastaa mulle etkä ota muhun yhteyttä mies, mun on saatava puhua sun kanssa ja meidän jutusta. Tässä käy vielä niin että surussani menen avautumaan jollekin työkaverille... :/
Auta mua käymään tätä läpi
tarve puhua
45834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Niin pitäs... Et vaan jättäny mitään keinoa jälelle.
Kesäkuu ei liity meihin. Minä olen antanut keinoja.
Monella muullakin olisi paljon selitettävää. Haistan palanneet käryä.
Ehkä hän tuntee itsensä ja tietää ettei puhuminen tee hänelle hyvää ja ei siksi halua puhua. Miksi pahoittaa oma mieli vain että saa auttaa toista.
Ei siinä pahoittaisi omaa mieltään, ei todellakaan.
Jos voi auttaa häntä, jonka kanssa on koettu jotakin yhdessä niin miksi ei sitä tekisi? Jos vaarana toisen "sekoaminen", eikö olisi molemmille parempi jutella asiat selviksi? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että oli todella tipalla etten kaikkea kertonut yhteiselle tutulle, kun kaipaamani kieltäytyi puhumasta.
Ei olisi hyvä jutella jos itselle se taas ei tee hyvää vaan huonoa ja ainoastaan se juttelua kaipaava hyötyy siitä. Miksi haluaisi siirtää toisen huonon olon itselleen. Kyllä se toinen siitä rauhoittuu, aika parantaa.
Voi olla myös niin että kummallakaan ei olo huonone. Jos sulla on tilanne missä olosi huononisi, ei se tarkoita sitä että kaikilla on sama tilanne.
Meidän tilanteessa ei varmasti olo huononisi, koska ei ole pahaa sanottavaa eikä huonoa oloa mitä siirtää kellekään. Jos olen surullinen selvittämättömistä asioista, se ei tarkoita että haluaisin toiselle surullisen olon. Tuskin hänelläkään olo huononisi vaikka ei olisi tunteita mua kohtaan.
Hän voi tietää ettei ole mitään sellaista puhuttavaa josta tulisi parempi olo, vain mahdollisuus pahaan oloon, joten helppo jättää välistä juttelut.
Huom! En tiedä tilannettasi joten kunhan vain hypoteettisesti vastaan. Joten turha siellä "Monia tilanteita"-nimimerkin on käydä kohdistamaan minulle mitään. Hypoteettisesti aloittajan kanssa keskustelen yhdestä mahdollisesta näkulmasta, jolla tavalla hänelle vastaamaton voi tuntea. Keskustelua vain.
Asioiden selviäminen helpottaa, oli sitten kyse huonosta uutisesta tai hyvästä. Melko negatiivinen suhtautuminen sinulla, olen pahoillani että näet asiat noin. Et ole se kenelle aloitukseni on, sen verran ymmärrän viesteistäsi.
Asioiden selvittäminen auttaa aina.
Itsellä ei ole pahaa sanottavaa, ja vaikka hänellä olisi minulle silti se auttaisi kuitenkin kumpaakin pitemmän päälle, olen siitä varma.
Jos hän ei kaipaa asioiden selvittämistä, niin uskon ettei ole kuitenkaan niin välinpitämätön tai kylmä ihminen etteikö voisi auttaa mua juttelemalla kanssani.
En ole tehnyt pahaa hänelle, siinä mielessä hänellä ei ole syytä vältellä mua.
Pitääkö vääntää rautalangasta? Et voi tietää mitä toinen ajattelee oikeasti sinusta ja tilanteestanne, mikä se ikinä onkaan. Jos hän tietää ettei juttunne voi toimia vaikka haluaisikin sitä itse jollain tasolla niin kaikenlainen juttelu ja muu kanssakäyminen kanssasi ei tee silloin hyvää jos on jo päättänyt unohtaa.
Ajatuksistasi paistaa minä minä-ajattelu. "auttaa kumpaakin", "olen siitä varma","selvittäminen auttaa aina". Ihme totuuksina jakelet noita ajatuksiasi mitä sinä, sinä, ajattelet. Koita tajuta, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Mielestäni ihmisen tulee olla tietäen satuttamatta itseään. Jos se on konfliktissa sen kanssa, että voi ehkä auttaa toista parempaan oloon, niin silloin jätetään se juttelu pois. Yleisellä tasolla se menee näin. Piste.
Ei sun tarvi ottaa niin henkilökohtaisesti mun aloitusta. :)
Ei ollut sulle.
Lisään vielä että kommentistasi paistoi itsekkyys, minäminä-ajattelu.
Minä itse olisin valmis juttelemaan vaikka siitä tulisi minulle huonompi olo, se ei ole itsekästä minä-ajattelua. Oli tilanne millainen tahansa.
Yritin vain auttaa sinua ymmärtämään, että vaikka luulet jonkun olevan vain hyvästä niin kaikki eivät ajattele samoin. Ole suvaitsevainen ja ymmärrä erilaisuutta. Kiitos!
Et tajunnut näköjään :) Sillä ei ole väliä, että peilaat nyt itseesi TAAS. "Minä itse olisin valmis juttelemaan vaikka..." - niin sinä ehkä olisit, mutta koita vihdoinkin tajuta, kaikki olemme yksilöitä, jokainen tekee päätöksensä itse ja elää niiden kanssa sitten. Minä ymmärrän nyt vielä entistä paremmin miksi sinun se joku ei ehkä halua selvittää kanssasi mitään. Olet jankkaava, toisia ymmärtämätön, minäminä-ihminen. Yritä suvaita, sitäkin, joka ajattelee, ettei halua selvittää kanssasi mitään.
Ei hitto. Luetko koskaan kirjoituksiasi? Olet itse juuri sitä mistä syytät mua.
En jankannut, mutta itse jankkaat.
Iso tarve sulla on saada mut näyttämään hankalalta. ;) Taidan tietää kuka olet ja motiivisi. ;) Hih.. jatka vain, en kirjota tähän ny lisää, ei jaksa... :)
"Kukin tavallaan" näissä kirjoituksissa on jotain kovin tuttua!
Itsekäs olet! Vieritätkö omassakin elämässäsikin syyn vastapuolen niskaan silloinkin kun kahden ihmisen olisi syytä käydä jokin yhteinen asia yhdessä lävitse? Kukahan tässä jankkaa minä minä minä.....? Kurkkaa peiliin.
nimimerkin Kukin tavallaan kannan. Ei aina voi tai halua puhua, eikä sellaista voi vaatia. Vaikka sä et näe sitä niin, se tapaaminen ja puhuminen saattaa oikeasti huonontaa toisen oloa. Nostaa esim. pintaan asioita, joita ei haluaisi enää elämässään pitää, varsinkin jos on jo mennyt eteenpäin. Voithan ehdottaa puhumista, mutta et voi pakottaa siihen ketään. Sähän voit puhua tai kirjoittaa vaikka kirjeen, mutta sä et voi vaatia toista puhumaan tai vastaamaan. Hän saattaa kokea ne asiat itselleen henkilökohtaisina, joista ei kaikkien kanssa halua puhua. Sitä pitää kunnioittaa. Vaatimisella voi olla ennemminkin käänteinen vaikutus ja hän varoo sua entistäkin enemmän. Voihan olla että hän joskus on valmis puhumaan, vaikkei juuri nyt, ja sitäkin pitää kunnioittaa. Puhumisen vaatimisesta tulee nurkkaan ajettu ahdistunut olo joka saa käpertymään itseensä ja tekee kohtaamisesta ja puhumisesta entistäkin vaikeampaa ja ahdistavampaa.
En ole se sun kohde, mutta kirjoitin miten itse vastaavia tilanteita olen kokenut.
Keneksi sä muuten luulit tuota nimimerkkiä tai mitkä hänen motiiveikseen ajattelit? Ihan mielenkiinnosta vain kysyn.
On se kuitenkin ihan kohteliasta sanoa vaikka jotain kuin lopettaa vaikkapa suhde kuin seinään, se on vähän kuin henkinen tappo. Toinen tarvitsee ainakin vastaukset mihin tunteet katosi, milloin, miksi mikä oli syynä ja näitä ja voi sitä sanoa jotain toisen hyviä puolia ei aina tarvitse nakata toista roskakoriin ja onhan se suhteen loppumisen syyt oltava jotenkin toisella tiedossa.
Minusta ap ei ole mikään jankuttaja kuten tuo rautalangasta vääntäjä nyt haluaa väkisin päästä vääntämään , nää rautalangan vääntäjät on itse sellaisia jotka nimenomaan haluaa päästä näyttään että toinen on jotenkin tyhmä tms, ei aloittaja ole mielestäni sen enempää oikeassa kuin väärässäkään, kuin kukaan muukaan.
On ihan kohteliasta sanoa edes jotain :) Eri asia on se että jos loppukeskustelut on käyty ja sitten kysellään vielä ja vielä uudelleen eikä käsitetä ettei toinen enää halua olla enempää tekemisissä tai jutella "vanhoista haavoista". Yleensä tällaisissa on kyseessä jonkunlainen katkeruus tai jäänyt ärsyttämään joku todella paljon tai tunteita ja tai toiveita yhteenpaluusta.
On itsellänikin kokemuksia siitä miten parin kk:n suhde laitetaan pakettiin vain yhdellä viestillä kuten myös siitä miten pitkä suhde ja sen loppumisen ja eron käsittelyä ei ole tehty ihan perusteellisesti, vain noin sen hetkisen erohalun pohjalta "emme tule muuttumaan kumpikaan" kun jossain vaiheessa alkoi tulla niitä oikeastaan jo paljon aiemmin suhteen kariutumiseen johtaneita syitä itsellä mieleen eikä toinen enää halunnut niistä puhua. Aikansa se otti että pystyi hyväksymään sen että oli olemassa asioita joissa olisi voitu tehdä jotain korjauksia jos olisi ymmärtänyt sanoa miltä itsestä tuntuu, sitäkun oli niin kova kunnioitus toista kohtaan ja pelko riidoista ettei oikein sanonut mitään....
Kummallista vääntämistä esim. nimimerkki Kukin Tavallaan esittää. Ettekö te ymmärrä, että toisen saattaa jättää henkisesti roikkumaan, jos hän vaikka ei ole varma, onko suhteella vielä toivoa vai ei. Kai aikuinen ihminen osaa asioista puhua edes hetken toisen oloa helpottaakseen? Voi olla, että se on vaikeaa ja "avaa haavoja", mutta on se samalla itsekästä.
Olen käyttänyt Utelias Keiju nimimerkkiä ja olen oikeasti välillä tämän asian kanssa niin surullinen koska yhteyttä ei saa että pelkään purkavani kaiken töissä jossa tapaan muita ihmisiä.
Eikö me voida jutella ikinä?
Tein tän aloituksen koska niin meinasi jo käydä...
Jos tiedät yhteystiedot niin ota yhteyttä.
Ai meidän jutusta? Kirjoita mailia, niin soitellaan huomenna.
No puhu.
Oletko vitsikäs? Luitko aloitusta? Samat kysymykset vinkki vitoselle ja OTM71:lle. "Sä et vastaa mulle etkä ota muhun yhteyttä mies"
Yritä uudelleen tai avaudu työkavereille jos se helpottaa. Älä närkästy ap.
Ei aavistustakaan ketä tavoittelee ap.
Jos ei saa yhteyttä niin kokilemuita keinoja. Kirjoita kirje?
Laita omat yhteystuedot ja toinen ottaa yhteyttä jos haluaa.
Ainaki omalla kohdalla voin jutella kenen kanssa vaan.
Vaikka en siihen ole ollut valmis aikaisemmin.
Varoitan kuitenkin. Olen muuttunut paljon siitä mitä olen ollut aikaisemmin.
Tuskin nejotkaminua ovat aikaisemmin tunteneet sulattasivat muutosta kovinkaan helposti. Ihmiset muuttuu.
Kirje ei ole hyvä koska mulla ei ole tarve vain kertoa vaan mulla on tarve jutella, saada palautetta myös. Jutellessa saa palautteen välittömästi, olisi kiva kun voisi jutella rakentavasti asioista. Kasvotusten tietysti mieluiten, puhelimessa ei toimi juttelu samalla tavalla.
Ymmärtäminen on mun juttu, yrittää ymmärtää ja oppia ja jos voi antaa saman toiselle siinä samalla. Siksi vaikka avautuisinkin jollekin ulkopuoliselle se ei edes auttaisi, vaikka saisin purettua mieltäni, ehkä se vain pistäisi avautumaan jollekin muullekin jolla ehkä samanlaisia kokemuksia jne.
Paras vaihtoehto tietty olisi kun voisi jutella sen kanssa ketä asia koskee, koska hän on ainoa joka osaa vastata ja antaa myös oikeaa palautetta.
Mene hyvä nainen puhumaan sille, sano edes jotakin. Kylmä se vastaus sieltä tulee tavalla tai toisella.
Siis " kyllä" se vastaus tulee.. häneltä. On se vaan niin että palstalla on paljon ihmisiä saman kaltaisissa tunteissa. Oli vastaus millainen tahansa niin ainakin se helpottaa tajuamaan tosiasiat..
Nyt vasta luin koko ketjun..nää aina koskettaa..
Ei sitä puhumista kannata pakottaa. Joskus on hyvä antaa aikaa kulua, tai jättää puhumatta kokonaan. Meillä ainakin on niin solmussa tilanne että ei ees tiedä mistä aloittaisi.
Kannattaa silti tehdä joku sopu itsensä kanssa ja puhua vaikka sitten jonkun ulkopuolisen kanssa, että saa purettua ajatuksia muuallekin kuin tänne. Peilit on tarpeen.. :)
Kuvaile millaisesta jutusta on kyse, yhden illan suhde vai mitä on tapahtunut?
Ymmärtääkseni odottamattomat tilanteet estävät sinua joskus lähtemästä jo suunnitellulle matkalle.
Teoria ja käytäntö kokee yhteensovittamisongelmia.. :-/
Saako sanoa että pelottaa? Onko se vaan toisen yksinoikeus vai onko se "rohkeakin" oikeutettu tuntemaan pelkoa ja muuta sellaista?
Soittaisin jos rohkenisin
Mä ymmärrän sekä niitä, jotka haluaa puhua, ja niitä, jotka ei halua. Mulla oli itselläni aikoinaan järkyttävän suuri tarve puhua "kaikki selväksi" ja kuulla hänenkin versionsa "mieädn" tarinasta, ja koitin semmoista tilaisuutta järjestääkin. Mutta nykyään pärjään ihan hyvin puhumatta, ei ole sitä tarvetta enää, ja melkein luulen että se puhuminen vain pahentaisi asioita kummankin kannalta.
Tilanteet on niin erilaisisa, ja ne ja ajatukset ja tarpeet saattaa jopa muuttua ajan kuluessa.
Terveiset minä-minä-maasta se on kovin tärkeä ja kiireinen....
Mikä nyt risoo?
Jos toinen haluaa puhua, olen siihen kyllä valmis. Ei ole näyttänyt mitään haluja siihen suuntaan. Itselläni ei ole tarvetta, mutta ei mua se puhuminen häiritsisikään. Vaikka se tosiaan saattaisi pahentaa asioita ainakin tilapäisesti.
...muistan paremmin kuin luulet kuinka toisillemme oltiin leipä jokapäiväinen
Kun huoneessamme kokoontuivat
vuoteellemme laskeutuivat
planeetat ja enkelit ja kuu
Ne ihmetellen katsoi meitä
toisillemme löytyneitä
ja kuiski täs on onni eikö juu
Ja nyt mä parhaani teen täällä
hoidan toimet hoidan työt
siedän kaiken kun mä tiedän et on toisenlainen totuus kun mä tiedän on ne yöt
Toi viimeinen lause on niin totta.
Jos hän ei vastaa sulle (sun oletettavasti irl-viesteihin), niin tokkopa tätä kautta saat senkään vertaan vastausta oikealta henkilöltä...
Jotenkin jäi sellainen vaikutelma, että ap ja kukin tavallaan juttelisivat täällä. Pikkasen ymmärrän kummankin kommentteja, mutta kukin tavallaan vaikuttaa kyllä kovin joustamattomalta ja ihmiseltä joka pakenee tunteita ja ikäviä asioita. Tilanteethan voi olla mitä moninaisempia, mutta vain rehellisyys yleensä ratkaisee tuollaisia asioita. Avoimuus ja rehellisyys. Mielestäni ihmisyyteen kuuluu myös toisten huomioiminen ja kukin tavallaan ei kyllä väitöksistään huolimatta ajattele kuin minä-minä lähtöisesti. Mutta taitavat ap ja kukin tavallaan olla kovin nuoria.
En aio jutella sen miehen kanssa. Eksät on mennyttä. Ja siellä pysyvät.