Keskustapuolue ja DDR; osa 2

Luehan esim Seppisen kirjasta 70-lukua koskevat kirjoitukset, niin selviää mitkä maan johtavat henkilöt pitivät yhteyttä stasiin.
Kirjoituksesi vastasi tasoltaan , niin kuin sepustuksesi yleensäkin, lähinnä Seiskalehden juoru juornalismia.

Ei ole ihme ettei Kepu halua muistella näitä vuosia.Mielellään syytellään täälläkin "tietämättömänä" muita puolueita, vaikka malka on omassa silmässä.

Kiitos CITY-Kustaa hyvästä tekstistä!

Kymmenen vuotta Saksan yhdistymisen jälkeen DDR:n löytää enää kirpputorilta.

Vähällä oli, ettei olennainen osa Itä-Saksan historiaa kadonnut myllerryksen tuoksinassa. Itä-Saksan turvallisuusministeriön Stasin päämajassa odotti ikävä yllätys: Tonneittain paperisilppua. Arvokkaat vakoiluasiakirjat oli paljastumisten ja oikeudenkäyntien pelossa kiireisesti tuhottu, kätketty tai kuljetettu Venäjälle.

Mutta ennen kuin tämä Stasin päämaja luovutettiin liittotasavallalle, osa huippuarvokasta aineistoa katosi länteen. Asialla oli Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA.

Operaatio Rosenholzin - ruusupuun - yksityiskohdat ovat salaisia, mutta tiedetään, että Yhdysvallat sai jollain keinolla haltuunsa muun muassa Stasin ulkomaantiedustelun henkilökortiston. Se on nyt Yhdysvalloissa, joka diplomaattisen kädenväännön jälkeen on luvannut luovuttaa osan aarteestaan takaisin Saksaan. Ensimmäinen erä aineistosta on jo saapunut ja loput ovat tulossa seuraavan kahden vuoden kuluessa.

Kortistossa on tiedot DDR:n vakoilijoista sekä DDR:n värväämistä länsimaiden kansalaisista - heidän nimensä, peitenimensä ja muita rekisteritietoja. Ne ovat arvokkaita johtolankoja jäljitettäessä yhä vapaalla jalalla kulkevia maanpettureita - muun muassa Suomessa.

Rosenholz-aineistosta paljastuvat nimet eivät kuitenkaan yksin riitä todistamaan epäiltyä petturiksi tai vakoilijaksi. Osa todisteista saattaa yhä löytyä täältä, niin kutsutusta Gauckin arkistosta. Se on virallinen, liittohallituksen alainen virasto. Täällä säilytetään Stasin jälkeenjääneitä papereita. Aineisto on valtava - lähes kaksisataa hyllykilometriä asiakirjoja, kuvia ja magneettinauhoja.

Vakoilijoiden ja heidän apureidensa jäljittäminen on hidasta salapoliisityötä. Onneksi Stasi ei kiireen vuoksi ehtinyt tuhota kaikkea ja osa arasta aineistosta jäi jäljelle. Tässä on yksi tulelta ja silppurilta säästynyt asiakirjakokoelma. Siinä on yhden - tässä tapauksessa Suomessa toimineen - Stasin tiedustelumiehen raportit vuosien varrelta. Turvallisuussyistä siinä ei ole mainittu vakoojan oikeaa nimeä, vain hänen rekisterinumeronsa ja peitenimensä.

Ellei peitenimeä tunneta ennestään, hänen henkilöllisyytensä on arvoitus. Mutta vain siihen saakka, kun käyttöön saadaan CIA:n Rosenholz-aineisto. Vertaamalla koodeja ja yhdistämällä asiakirjoja, saadaan tietää, ketkä kaikki olivat mukana ja kuka teki mitäkin. Takaa-ajo voi alkaa.

***

Markus Wolf johti pitkään Itä-Saksan ulkomaantiedustelua. Hän oli soluttanut satoja tai tuhansia vakoilijoitaan ja "epävirallisia avustajia" miltei kaikkialle Eurooppaan. Eniten heitä oli Länsi-Saksassa, jonka kanssa DDR mustasukkaisesti kilpaili muun maailman huomiosta ja jota se piti päävihollisenaan Yhdysvaltain ohella.

Tohtori Hubertus Knabe on johtava Stasin länsivakoilun tutkija. Hän työskentelee Gauck-arkistossa.

Hubertus Knabe: Eniten minua yllätti Stasin toiminnan laajuus lännessä. Stasihan oli sorron ja vainon vertauskuva kotimaassaan. Mutta kun perehtyy aineistoon, huomaa kuinka intensiivistä sen työ oli myös ulkomailla. En ole ainoastaan hämmästynyt vaan myös kauhistunut, kuinka se oli mahdollista.

Hubertus Knabe: Am meisten überrascht hat mich das Ausmass der Tätigkeit der Staatssicherheit im Westen. Eigentlich ist die Stasi ein Symbol für Unterdrückung und Verfolgung im eigenen Land Wenn man sich dann näher mit den Unterlagen beschäftigt und sieht wie intensiv auch die Arbeit ausserhalb des eigenen Machtbereiches betreiben worden ist, ist man nicht nur überrascht sondern auch erschrocken wie das möglich war.

Itä-Saksan tunnetuin vakoilija oli Günter Guillaume. Hän oli liittokansleri Willy Brandtin poliittinen avustaja ja toimitti huippusalaisia tietoja Berliiniin. Guillaume jäi kiinni 1974 ja sai pitkän tuomion. Brandt joutui eroamaan liittokanslerin virasta, mikä käänsi Guillaumen kokonaissaldon tappioksi DDR:lle, sillä sille olisi ollut poliittisesti parempi, jos Brandt olisi pysynyt vallassa.

Tässä on harvinainen filmikatkelma vuodelta 1981, joka löytyi Stasin kätköistä. Guillaume on vapautettu vankien vaihdossa ja hän saa Itä-Berliinissä sankarin vastaanoton. Stasin päällikkö Erich Mielke kukittaa rouva Guillaumen.

Markus Wolf filmissä Guillaumelle: "Willkommen zu Hause!…”

Guillaumen paljastuttua muut myyrät jatkoivat työtä. Kanslerinvirastosssa Guillaumen korvasi Hans-Adolf Kanter. Stasilla oli silmät ja korvat myös Natossa, Länsi-Saksan puolustusministeriössä, ulkoministeriössä, tiedustelupalvelussa, puolueissa, virastoissa, järjestöissä, yliopistoissa ja yrityksissä.

Knabe: On vaikea tehdä hittilistaa. Yksi kriteeri on tuomioiden kovuusaste. Liittokanslerin avustaja Günther Guillaume, Brysselin Nato-keskuksessa työskennellyt Rainer Rupp, kanslerinviraston kansliapäällikön avustaja Hans-Adolf Kanter sekä Länsi-Saksan tiedustelupalveluissa työskennelleet Gabriele Gast ja Klaus Kuron olivat varmasti Stasin huippulähteitä.

Knabe: Das ist immer schwierig, da so eine Hitparade gewissermassen zu machen. Man kann es vielleicht auch am Strafmass erkennen. Das ist ein Kriterium. Günter Guillaume an der Seite des westdeutschen Bundeskanzlers, Rainer Rupp in der Brüsseler Nato-Zentrale, Hans-Adolf Kanter an der Seite des Kanzleramtschefs Philipp Jänninger, aber auch Gabriele Gast und Klaus Kuron in den beiden Nachrichtendiensten der Bundesrepublik waren sicherlich die Top-Quellen der Staatssicherheit.

Muun muassa heidän kauttaan Itä-Saksa sai haltuunsa asiakirjoja ja tietoja, jotka sisälsivät arkoja asioita myös Suomesta - palaamme siihen hieman myöhemmin tässä ohjelmassa. - Rainer Rupp oli töissä Naton Euroopan päämajassa Brysselissä ja toimitti Stasille rahasta asiakirjoja. Hänen palkkionsa oli 550.000 D-markkaa eli 1,6 miljoonaa Suomen markkaa. Rupp paljastui vasta Saksan yhdistyttyä. Hänet tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan.

Tohtori Gabriele Gast työskenteli Saksan tiedustelupalvelussa BND:ssä, sen Neuvostoliiton-osastolla. Hän oli kaksoisagentti, joka oli rakastunut erääseen Stasin avustajaan ja vakoili pitääkseen suhteen lämpimänä. Tuomio: Kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta.

Suurin osa Stasin hyväksi toimineista pettureista teki myyräntyötään ideologisista syistä. -Tapasin äsken erään suomalaisen, joka oli DDR:ssä opiskeltuaan lupautunut Stasin vakoojaksi. Hän sanoi pontimekseen kommunismin, jota hän piti hyvänä ihmiskunnalle. Hän allekirjoitti vakoilijasopimuksen, jossa hän lupasi antaa Stasille "elämänsä ja sielunsa".

Knabe: On kolmaskin tekijä. Se liittyy värvättyjen avustajien psykologiseen arvoaseman nousuun, liittoon "salaisen voiman" tai paholaisen kanssa. Moni koki itsensä merkittäväksi tällaisen "liiton" kautta ja Stasi ruokki toimillaan ihmisiä ajattelemaan näin. Luotiin erittäin intiimi suhde. Sitä voisi verrata potilas-psykiatri-suhteeseen. Stasin kontaktihenkilöstä tuli ainoa ihminen maan päällä, jolle kerrottiin kaikki.

Knabe: Dann kommt aber auch ein drittes Moment hinzu, nach meinem Dafürhalten nämlich, das offensichtlich auch eine besondere psychologische Aufwertung der Betroffenen damit verbunden ist. Dieses Bündnis mit einer geheimen Macht, so eine Art Mephisto-Effekt. Ich bin eigentlich erst dadurch etwas, dass ich mit dieser Macht im Bunde stehe. Das wurde auch von der Staatssicherheit gepflegt, diese Aufwertung des Einzelnen. Man hat also ein sehr inniges Verhältnis hergestellt. In den Fällen, wo Akten überliefert sind, kann man auch sehen, dass das Verhältnis so innig war, dass man es eigentlich nur mit dem Verhältnis zu einem Psychiater vergleichen kann. Nämlich es ist der einzige Mensch im Leben der Betreffenden, dem alles auf den Tisch gelegt wird.

***

Täällä säilytetään Markus Wolfin ja Stasin ulkomaanvakoilun viimeistä salaisuutta.

Nämä ovat tietokonenauhoja, joita käytettiin itäsaksalaisessa Robotron-tietokoneessa. Nauhat ovat varmuuskopioita Stasin ulkomaanvakoiluosaston tiedostoista, jotka se unohti tuhota. Nauhoilla olevat tiedot on saatu tutkijoiden ja poliisin käyttöön vasta puolitoista vuotta sitten, kun nauhojen koodaus pystyttiin purkamaan selväkielelle.

Knabe: Tietokonenauhat ovat tärkeitä siksi, että niiden avulla saadaan ensi kerran yleiskuva lähteistä, heidän määrästään ja toiminta-alueestaan sekä vakoilun asiasisällöstä. Tätä ennen meillä ei ollut mitään lännessä tapahtuneesta vakoilusta.

Knabe: Die Entschlüsselung dieser Datenbänder ist deshalb wichtig, weil sie zum ersten Mal überhaupt einen Überblick verschaffen über die Quellen, die Zahl der Quellen, die Einsatzgebiete der Quellen und auch das, was die Quellen berichtet haben. (---) Und bis zur Entschlüsselung dieser Datenbank hatten wir eben faktisch nichts aus dem Bereich der Spionage.

Stasin ulkomaanvakoiluosasto oli kuin suuri muurahaispesä. Agentit ja avustajat toimittivat Berliiniin tiedonjyviä, jotka punnittiin, lajiteltiin ja pantiin talteen joko välitöntä tai myöhempää käyttöä varten. Aineiston karttuessa keko kasvoi; samoin Stasin tiedot.

Jokaisesta tiedonmurusta täytettiin tällainen lomake. Siihen merkittiin lähteen eli agentin tai avustajan rekisterinumero sekä hänen peitenimensä. Lähteen luotettavuus arvioitiin, samoin tiedon arvo ja salattavuusaste.

Lomakkeilta tiedot syötettiin tietokoneeseen. Sen avulla voitiin hallita suuria kokonaisuuksia ja valvoa agenttien ja apureiden työtä.

Pyysimme helmikuussa Gauckin arkistolta luvan tutustua nauha-aarteen Suomea koskeviin tietoihin.

Ne ovat tässä: Toista tuhatta sivua tietokonetulosteita täynnä lähteitä, koodeja, päivämääriä ja salaisuuksia. Arkisto ei kuitenkaan luovuttanut meille aivan kaikkia Suomea sivuavia papereita. 37 lomaketta ei anneta julkisuuteen, koska ne ovat "tutkittavana". Tutkimusten tarkoitusta ei haluttu tarkentaa.

Muutamista lomakkeista on mustattu ihmisten nimiä, sillä laki vaatii Gauckin arkiston virkailijoita suojaamaan uhreja ja sivullisia.

Tyypillisessä tulosteessa ovat muun muassa nämä tiedot. Päivämäärä, jolloin tieto on otettu vastaan Berliinissä. Lähteen luotettavuus arvioitiin: kirjain A tarkoittaa parasta luokkaa eli että lähde on luotettava. Agentin tai avustajan rekisterinumero - koodin kaksi viimeistä numeroa paljastavat, koska hänet on värvätty. Tässä on hänen peitenimensä. Tämä on tiedon arvo Stasille: Kolmonen tarkoittaa keskinkertaista tietoa, paras on ykkönen, joka yleensä annettiin huippusalaisista sotilastiedoista. Neuvostoliiton satelliittina DDR toimitti tärkeimmät tietonsa edelleen Neuvostoliiton KGB:lle. Tässä on sitä koskeva merkintä. Tulosteen lopussa on otsikko ja tiivistelmä raportin sisällöstä.

Tässä on kaikki, mitä nauhoilta paljastuu, sillä suurin osa alkuperäisistä raporteista on hävitetty tai piilotettu, kun Stasi tuhosi asiakirjojaan. Myöskään vakoilijan tai apurin henkilöllisyys ei selviä nauhoilta, sillä sen paljastava avain eli kortisto peitenimistä on CIA:n hallussa.

Tietoja eri lähteistä yhdistämällä voi kuitenkin ratkaista osan palapelistä.

Otimme avuksi tekniikan, josta Markus Wolf olisi ollut kateellinen. Syötimme kaikki Suomea koskevat lomakkeet nykyaikaiseen tietokantaohjelmistoon. Täydensimme tietokantaa muista lähteistä, kuten esimerkiksi Saksan oikeudenkäyntien yhteydessä paljastuneilla peitenimillä. Näin saimme hieman sekavat alkuperäislomakkeet aika-, asia- ja tärkeysjärjestykseen. Samoin pystyimme selvittämään, mistä tiedot olivat peräisin sekä osan vakoilijoiden ja apureiden henkilöllisyyksistä.

Tiedot koskevat poliittista sekä tieteellisteknistä tiedustelua, mutta ei esimerkiksi kulttuuriyhteistyön merkeissä toteutettuja operaatioita. On myös todennäköistä, että nauha-aarre ei ole muutenkaan täydellinen, vaan osa siitä on yhä kateissa. Poliittista tiedustelua koskevat arkistonauhat kattavat vuosien 1969 ja 1987 välisen ajanjakson eli 18 vuotta. Tieteellisteknisen tiedustelun nauhat kattavat vain kaksi vuotta: vuodet 1981 ja 1988.

Hakusanalla "Suomi" arkistossa on 1400 sivua raportteja. Se on vähemmän kuin esimerkiksi Tanskasta, joka oli kuitenkin Itä-Saksalle sotilaallisesti tärkeämpi maali.

Tietoa Suomesta oli kerännyt noin 200 eri lähdettä, joista 17:llä oli vähintään kymmenen raporttia. Osa heistä oli suomalaisia.

Arkistonauhojen mukaan Stasia kiinnostivat Suomessa Etyk-suunnitelmat, ulkomaankauppapolitiikka sekä suhteet Eftaan ja EEC:hen. Se seurasi myös suomalaisten kommunistien valtataistelua, puolueita ja työmarkkinajärjestöjä. Tärkeä vakoilun kohteita oli myös Suomen suhde Länsi-Saksaan, sillä niin Itä-Saksa kuin Länsi-Saksakin vahtivat tarkasti, tarkasti, ettei Suomi poikennut omaksumastaan tasapuolisesta linjasta.

Suomea koskevat sotilastiedot Itä-Saksan ulkomaanvakoilu näyttää saaneen pääasiassa Natosta ja Länsi-Saksan puolustusministeriöstä. Stasilla oli muun muassa hallussaan Naton Suomen puolustusvoimien taistelukyvystä tekemä huippusalainen kokonaisarvio. Natosta Suomea koskevaa aineistoa varasti kaksi lähdettä; toinen heistä oli mestarivakooja Rainer Rupp.

Wolf-Heinrich Prellwitz puolestaan vakoili Länsi-Saksan puolustusministeriössä. Hän paljasti Naton muun muassa Suomesta tekemiä joukkojen vahvuuksia ja sijoittelua koskevia tilannekatsauksia. Prellwitz tuomittiin 1992 maanpetoksesta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Länsi-Saksan tiedustelupalvelun BND:n Neuvostoliiton-asioiden erikoistuntija Gabriele Gast toimitti 1974 ja -85 välisenä aikana 19 Suomea koskevaa raporttia Stasille. Pääasiassa ne käsittelivät Etyk- ja aserajoitusneuvotteluja ja niiden yhteydessä käytyjä luottamuksellisia keskusteluja. Gast järjesti myös aineistoa Suomen presidenttipelistä sekä Ruotsin ja Neuvostoliiton suhteista Suomeen.

Länsi-Saksan ulkoministeriö vuosi kuin seula. Stasi sai raportteja muun muassa suomalaisvirkamiesten Bonnissa käymistä luottamuksellisista keskusteluista. Niitä olivat esimerkiksi Jaakko Iloniemen keskustelut 1976, jota koskeva suomalainen muistio on yhä salainen. Samoin Berliiniin välitettiin tiedot Keijo Korhosen keskusteluista 1980.

DDR:llä oli lonkerot myös Länsi-Saksan lähetystöissä. Kun Ahti Karjalainen 1976 vieraili Itä-Afrikassa, Länsi-Saksan Dar-es-Salaamin edustuston virkailija Herbert Kemper teki siitäkin selkoa Stasille.

Länsi-Saksan Suomi-tietoa toimittivat Berliiniin myös Klaus von Raussendorff ja Hagen Blau. He työskentelivät Länsi-Saksan ulkoministeriössä.

Knabe: Heillä on vieläkin tietty rooli. Von Raussendorf on "Kundschafter des Friedens" (Rauhan tiedustelijat) -yhdistyksen aktiivinen jäsen. Entisen DDR:n vakoojat ovat liittyneet tähän yhdistykseen protestoidakseen yhdistyneen Saksan huonoa kohtelua. Sekin osoittaa, että he olivat vakoilijoita aidosta vakaumuksesta.

Knabe: Sie haben nicht zuletzt heute noch eine gewisse Bedeutung. von Raussendorf ist ja aktives Mitglied der Arbeitsgruppe ”Kundschafter des Friedens”, wo sich ehemalige Spione zusammengeschlossen haben, um gegen ihre angeblich schlechte Behandlung im vereinigten Deutschland zu protestieren. Vielleicht kann man aus diesem jetzt genannten Punkt entnehmen, dass es sich hier um echte Überzeugungstäter gehandelt hat.

Yksi tärkeimmistä Suomen tietojen vuotajista oli peitenimellä "Cello" toiminut virkailija. Hän lienee yhä vapaalla jalalla.

Cello toimitti tietoja kolme vuotta alkaen -79.
Hän on työskennellyt Bonnissa: joko Länsi-Saksan ulkoministeriössä sen Pohjoismaiden-osastolla tai Suomen Bonnin-edustustossa. Stasin nauhojen mukaan Cello paljasti Markus Wolfille muun muassa Suomen Bonnin-edustuston poliittisia tilannekatsauksia, jotka olivat salaisiksi tai erittäin salaisiksi luokiteltuja tietoja.

***

Berliinin laidalla Karlshorstissa oli neuvostojoukkojen tukikohta. Täällä toimi myös Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustusto. Stasi toimitti tänne osan Suomea koskevasta aineistostaan. Sitä jaettiin myös muille Varsovan liiton maille kuten Puolalle, Tshekkoslovakialle ja Unkarille.

Knabe:Yhteistyö oli erittäin tiivistä. KGB perusti Stasin ja loppuun asti yhdysupseerit ohjasivat sen toimintaa. Oli yhteistyösopimuksia, eri osastot tapasivat säännöllisesti Moskovassa ja muualla neuvotellakseen yhteisistä tehtävistä. Niillä oli myös yhteisiä operaatioita. Yhteistyö oli epätavallisen tiivis myös hallinnollisesti. Stasin tiedustelulla oli muiden itäblokin maiden tiedustelulaitoksiin verrattuna se etu, että se oli kuin kotonaan Länsi-Saksassa. Puhuttiin samaa kieltä ja laulettiin samoja joululauluja. Olisi ollut paljon vaikeampaa soluttaa agentteja esim. Suomeen, jossa he herättävät huomiota.

Knabe: Die Zusammenarbeit war sehr intensiv. Die Stasi wurde ja vom KGB gegründet und bis zum Schluss begleitet durch Verbindungsoffiziere. Es gab Verträge über die Kooperation, die einzelnen Abteilungen kamen regelmässig in Moskau oder anderswo zusammen, um gemeinsame Aufgaben zu beraten und zu beschliessen. Gemeinsame Aktionen auch durchzuführen.
(---)
Also das war eine auch institutionell ausserordentlich enge Zusammenarbeit. Was nun die Bedeutung der Staatssicherheit als Informationsbeschaffer und auch politisch einflussnehmende Einrichtung anbetrifft, hatte sie einen Heimvorteil gegenüber allen anderen Geheimdiensten Ostblocks, nämlich das sie faktisch auf heimischen Territorium im Westen Deutschlands operieren konnte. Man sprach dieselbe Sprache, sang die gleichen Weihnachtslieder. Das wäre sehr viel schwieriger gewesen, wenn man also einen Agenten etwa nach Finnland hätte schicken müssen, der dort nicht auffällt.

Yhteisen kielen vuoksi Länsi-Saksassa Stasi ui kuin kala vedessä. Sen sijaan Suomessa se tarvitsi avukseen suomalaisia, jotka eivät herättäisi viranomaisten huomiota. Gauckin arkiston tietokonenauhat osoittavat nyt ensi kerran, että Stasin onnistui värvätä apureikseen kohdemaan kansalaisia - myös suomalaisia.

Kokoonsa ja merkitykseensä nähden DDR:llä oli Helsingissä mahtava edustusto. Se sijaitsi parhaalla paikalla Kulosaaren diplomaattialueella. Edustusto oli tunnettu kutsuistaan.

Åke Wihtol: "Tarjoilu oli tasokasta mutta varsin liturgista."

Siellä juotiin miehekkäästi. Ulkoministeriön virkamiesten kanssa pidettiin "aseveli-iltoja", jolloin ammuttiin kilpaa ilmakiväärillä.

Joachim Mitdank: Suomi oli DDR:ssä kovassa kurssissa. Suomalaiset olivat DDR:ssä erittäin pidettyjä. Suomalaisilla oli suuri rooli.

Joachim Mitdank: Finnland stand ja doch hoch im Kurs in der DDR. Die Finnen waren in der DDR sehr populär. Die Finnen hatten bei uns wie man so sagt eine grosse Nummer.

Lähettiläs Mitdankilla oli hyvät suhteet muun muassa suojelupoliisin päällikköön. Seppo Tiitinen kutsui Supon kirjeellä Mitdankin jopa mökilleen. Tiitisen äiti oli luvannut tehdä siellä heille ruokaa. Juuri tällaisia tilanteita itäsaksalaiset jahtasivat: Henkilökohtaisia tuttavuussuhteita, jolloin suomalaiset muuttuvat avoimiksi ja helposti unohtavat keiden kanssa keskustelevat. Tiitisen mukaan hän tapasi mökillään paljon ulkovaltojen edustajia ja täytyyhän mökillä syödäkin. Edustuston rantasauna lämpeni usein. Sieltä saattoi saada mukaansa komean diplomin.

Mitdank: Maassa maan tavalla. Saunan osalta se merkitsi sitä, että yhdistimme huvin ja hyödyn.

Mitdank: Wenn man in einem Land wie Finnland arbeitet, muss man, so wie das auch in jedem anderen Land ist, die betreffenden nationalen Bräuche, Sitten und auch die Kultur respektieren und achten. Das war eigentlich für uns, was die Sauna anbetrifft, da haben wir das Angenehme mit dem Nützlichen verbunden.

Siellä löylytettiin poliitikkoja ja virkamiehiä eikä viinaa säästelty.

Wihtol: Minä taas katsoin, että pysyy puhtaampana, jos ei mene saunaan.

Itäsaksalaisille saunominenkin oli työtä ja vieraista raportoitiin Berliiniin

Huhtikuussa 1971 saunomassa olivat muun muassa Sdp:n Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist ja Unto Niemi. Sundqvist oli ryhtynyt lörpöttelemään, jolloin Sorsa puuttui puheeseen. Tämän jälkeen Sundqvist ymmärsi sulkea suunsa. - Isännät panivat pikku välikohtauksen merkille. Berliiniin lähetetyssä raportissa ehdotettiin, että Sundqvist olisi hyvä tavata ilman Sorsaa.

Mitdank: Minulla oli normaalit suhteet sekä kokoomukseen että Skdl:ään. Täytyy sanoa , että Ulf Sundqvist oli meille avomielinen. Olimme kaikki nuoria, enkä minäkään ollut ryppyotsainen. Sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja ja TUL:n puheenjohtaja Matti Ahde oli mainio. Ei siellä vain pidetty puheita. Meillä oli hyvin henkilökohtaiset suhteet. Karl Marx on sanonut: Kansainväliset suhteet tulee muokata sellaisiksi, kuin niiden on tapana olla hyvissä perheissä.

Mitdank: Ich habe mit Kokoomus, genauso wie mit SKDL, normale Kontakte gehabt. Ich persönlich muss sagen, Ulf Sundquist war uns gegenüber aufgeschlosssen. Wir waren alle jung. Ich hatte nicht dieses Dogma. Der stellvertretende Vorsitzende der Sozialdemokratie war der Vorsitzende von TUL (---) Matti Ahde. Matti Ahde war hervorragend. Wissen Sie, Sie dürfen sich das doch nicht so vorstellen, das wir da Sprüche gekloppt haben. Meine Meinung, es ging um gute menschliche Kontakte. Karl Marx hat einmal gesagt: Man muss die internationalen Beziehungen so gestalten wie es in einer guten Familie üblich ist.

Perheessä oli kuitenkin mustia lampaita. Osa lähetystössä ja sen liepeillä työskennelleistä virkailijoista oli Stasin leivissä. He urkkivat tietoja vaikuttamiselle alttiista päättäjistä sekä etsivät sopivia apureita vakoilijoiksi.

Stasia kiinnostivat suomalaisten puolueiden sisäiset asiat. Kommunistien ohella tarkkailtiin myös keskustaa ja kokoomusta ja luotiin suhteita nouseviin tähtiin. Stasin nauhojen mukaan se sai haltuunsa muun muassa kokoomuksen sisäisiä, ulkopolitiikkaa käsitteleviä muistiota sekä tietoja kokoomusnuorten kansainvälisistä toimista.

Stasilla näyttää olleen oma, todennäköisesti suomalainen myyrä Sdp:ssä, joka välitti tietoja puoluejohdon läheltä. Peitenimeä "Melone" käyttänyt avustaja oli aktiivinen 1985.

Stasi varjosti etenkin puheenjohtaja Kalevi Sorsaa. Kortiston mukaan Länsi-Saksassa olleet Stasin avustajat paljastivat muun muassa mitä Sorsa oli keskustellut Saksan sosialidemokraattien puheenjohtajan Willy Brandtin kanssa.

Sorsaa seurattiin, koska hän oli sosialistisen internationaalin aseriisuntatyöryhmän puheenjohtaja. Itä-Saksa suhtautui internationaaliin epäillen.

Knabe: Sosialistinen internationaali oli Stasille ja DDR:lle merkittävä kahdestakin vinkkelistä. Toisaalta ne kävivät ideologiasta kamppailua: sosiaalidemokratiaa pelättiin niin että sen edessä mentiin pehmeiksi. Toisaalta sosialistista internationaalia pidettiin myös liittolaisena tietyissä poliittisissa hankkeissa.

Knabe: Das geht auch aus anderen Unterlagen hervor, dass diese sozialistische Internationale für die Staatssicherheit und letztendlich für die SED von Bedeutung war. Aus einer doppelten Optik heraus. Einmal als ideologische Konkurrenz. Man hatte immer Angst vor dem Sozialdemokratismus und dass da aufgeweicht werden könnte. Aber auch als Bündnispartner für bestimmte politische Forderungen.

DDR:n tiedustelupalvelu näyttää onnistuneen soluttautumaan niin ikään SAK:hon. Sosialististen maiden työnjaossa läntisten ammattiliittojen vakoilu kuului DDR:n vastuualueeseen. Stasi on saanut haltuunsa esimerkiksi pöytäkirjan SAK:n keskusteluista länsileiriin kuuluvan, Brysselissä toimivan vapaiden ammattiliittojen keskusjärjestön Vaklin kanssa.

Myös suomalaiset työnantajat olivat DDR:n kiinnostuksen kohteina. Nauhojen mukaan Stasilla oli työnantajain keskusliiton STK:n sisäinen arvio palkansaajajärjestöistä 1973. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan henkilökohtaisina monisteina levinneet arviot muun muassa Neuvostoliiton ja Suomen kommunistisista puolueista päätyivät niin ikään Stasille. Arkistonauhojen mukaan Stasi sai haltuunsa myös "Suomen salaisen palvelun" tekemiksi merkittyjä kommunistiraportteja. Ne lienevät papereita elinkeinoelämän rahoittamasta niin kutsutusta Puskalan toimistosta, joka toimi lähellä Sdp:tä.

***

Osana kylmän sodan politiikkaa länsi rajoitti huipputekniikan vientiä kommunistisiin maihin. Myös Suomi oli sitoutunut boikottiin, mutta DDR pyrki kiertämään sitä eri keinoin.

Stasilla oli Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa apuri, joka välitti tutkimusraportteja Berliiniin. Yksin syksyllä -87 hän toimitti kaikkiaan 17 VTT:n raporttia. Ne käsittelivät muun muassa kiilahihnoja pakkaskestävyyttä, urheiluaseiden lasertähtäimiä, erilaisia mittauksia ja pikku keksintöjä.
Arvokkaimmaksi Stasi arvioi erään rakennusteknisen tutkimusmenetelmän, josta se toimitti tiedot edelleen eräälle itäsaksalaiselle yritykselle.

Stasilla oli rekisteröityjä avustajia myös Helsingin yliopistossa. Matematiikan laitoksella toimi 1989 avustaja, jonka peitenimi oli "Larsen". Saksan kielen laitoksella on toiminut Stasin apuri, jonka peitenimi on ollut Weber. Hän opettaa laitoksella yhä tänä päivänä. Turun yliopistossa puolestaan opetti avustaja, jonka peitenimi oli "Annikki".

***

DDR:n tärkeä vaikutuskanava Suomessa olivat kulttuurisuhteet.

Mitdank: Liittotasavalta suuntautui ennenkaikkea kaupankäyntiin. Siinä me emme pärjänneet. Olisi järjetöntä sanoa, ettei meillä ollut tavoitteita. Tietenkin kulttuuripolitiikallamme oli tavoitteita. Halusimme lyödä rumpua yhteiskuntajärjestelmästämme ja kulttuuristamme.

Mitdank: Die Bundesrepublik Deutschland hatte vor allem, soweit ich das beurteilen kann, die Ausrichtung auf Ökonomie. Hier konnten wir nicht mithalten. Es wäre doch im Grunde genommen unsinnig zu sagen, wir hätten keine Ziele. Selbstverständlich hatten wir Ziele mit unserer Kulturpolitik. Wir wollten unsere Gesellschaftsordnung, unsere Kultur popularisieren.

Asiaansa edistääkseen DDR avasi Helsingissä kulttuurikeskuksen. Se oli lajissaan ensimmäinen lännessä.

Mitdank: DDR:n kulttuurikeskuksen perustaminen oli virhe. Se oli aivan järjetön. Miksikö? Sanoin sen jo silloin. Se oli kallis eikä siitä ollut mitään hyötyä. Kulttuurikeskuksessa oli kaikkea muuta paitsi taiteilijoita.

Mitdank: Falsch war es, ein Kulturzentrum zu errichten. Das war absoluter Unsinn. Wenn Sie wissen wollen, warum das Unsinn war, will ich Ihnen sagen – das habe ich aber damals schon gesagt – das war teuer und hat uns überhaupt nichts gebracht. Was wir nicht hatten, das waren Künstler im Kulturzentrum. Hahaha.

Monet kulttuurikeskuksen työntekijöistä olivat Stasin palveluksessa. Kulttuurikeskuksen lehtoraattien johtajien Werner Westphalin alias "Bernd Walterin" sekä Georg Friedrich Hippin alias "Heinrichin" tehtävänä oli muun muassa vaikuttaa suomalaisiin opettajiin ja saksan kielen oppikirjoihin.

Tässä on heidän saavutuksiaan: suomalaisia yläasteen ja lukion oppikirjoja 70- ja 80-luvuilta. Itä-Saksassa paistoi aurinko ja elämä oli huoletonta. Sen sijaan Länsi-Saksaa kalvoivat huumeet, asuntopula ja muut vitsaukset.

Nämä ovat harvinaisia asiakirjoja. Ne ovat Stasin Suomessa toimineen avustajan jälkeen jääneet paperit, jotka säästyivät tuhoamiselta kymmenen vuotta sitten. Paperit kuuluvat peitenimellä "Oxford" toimineelle itäsaksalaiselle.

Tässä on hänen Stasille tekemänsä avustajasitoumus.
"Oxford" oli DDR:n kulttuurikeskuksen johtaja Wolfgang Fritsch. Fritsch alias "Oxford" tuli Suomeen ensimmäisen kerran opiskelijavaihto-ohjelman nojalla lokakuussa 1971. Hän oli Suomen kouluhallituksen stipendiaatti. Fritschin tehtävänä oli kerätä tietoja yliopistosta ja kansallisarkistosta, josta hän hankkikin 800-900 sivua erilaisia asiakirjoja ja muistiinpanoja.

Fritsch teki tuttavuutta opiskelijoihin ja nuoriin tutkijoihin. Hän muun muassa ystävystyi erään keskustalaisen opiskelijapoliitikon kanssa, joka avasi hänelle ovet keskustapuolueen arkistoon.

Fritsch tuli uudelleen Suomeen 80-luvulla - nyt kulttuurikeskuksen johtajana. Monet hänen entiset suomalaiset tuttavansa olivat tällä välin kohonneet hyviin asemiin. Fritschille annettiin tehtäväksi soluttautua Yleisradioon vaikuttaakseen sen ohjelmistoon. Sitä varten hän hankkiutui erään Ylelle töitä tehneen toimittajan ystävyyteen. He tapasivat usein ja pian he olivat jo perhetuttuja.

Tässä on kuitti, jonka mukaan Fritsch oli ostanut toimittajan tyttärelle syntymäpäivälahjaksi nukkumatti-nuken. Perheelle oli lahjoitettu myös kirjallisuutta. Kulut laskutettiin Stasin tililtä.

Fritsch tarkkaili herkeämättä toimittajaa ja raportoi yhteysupseerilleen muun muassa toimittajan tavoista ja terveydentilasta. Toimittajalla oli vatsavaivoja.
Toimittaja teki Ylelle ohjelmia muun muassa Saksasta. Fritsch auttoi ja järjesti hänelle sopivaa aineistoa ja haastateltavia. Kun suhde oli lujittunut, Stasi päätti iskeä.

Toimittaja päätettiin värvätä Stasin avustajaksi. Se tapahtuisi hänen ollessaan matkalla Itä-Saksassa. Jos se onnistuisi, Fritsch saisi ylennyksen. Kuinka värväysyrityksen lopulta kävi, sitä hallussamme oleva aineisto ei paljasta, sillä toimittajaa koskevat tiedot loppuvat Oxfordin kansiossa tähän. Jos toimittaja ryhtyi vieraan vallan asiamieheksi, hänelle avattiin oma kansio Berliiniin.

***

Kovempaa tavaraa saatiin täältä, Suomen ulkoministeriöstä. Stasin arkistoasiakirjojen mukaan se on saanut haltuunsa muun muassa diplomaattien raportteja, jotka eivät sille olisi kuuluneet. Niistä monet ovat yhä salaisia tai erittäin salaisia.

Asiakirjoille on yhteistä se, että ne käsittelevät Suomen taloussuhteita muun muassa Eftaan ja EEC:hen kuumalla 70-luvulla. Se viittaa siihen, että Stasilla oli apuri eli myyrä Suomen ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla.

Itä-Saksaa kiinnostivat muun muassa nämä asiakirjat. Frankfurtin konsulinviraston vuosikertomus vuodelta 1974, Pretorian-edustuston katsaus 1975, Tokion suurlähetystön taloudellinen tiedotus ja muistio ministeri Uiton Albanian-vierailusta. Ne ovat julkisia asiakirjoja, vain Suomen Pekingin-edustustosta 1975 tehty tarkastuskertomus on merkitty luottamukselliseksi.

Mutta se onki myös ministeriön salaista tietoa. Arkistonauhojensa mukaan Stasi sai haltuunsa ainakin muistion Suomen Efta-edustajien kanssa käydyistä keskusteluista ja Suomen EEC-edustuston kertomuksen vuodelta -74, Suomen Washingtonin-lähetystön raportin vuodelta -75 sekä Suomen ulkoministeriön muistion Puolan tilanteesta -80. Kaikki nämä asiakirjat luokitellaan yhä salaisiksi eikä niitä anneta julkisuuteen. Stasi ei ole voinut saada asiakirjoja ilman, että joku suomalainen virkamies on toimittanut ne sille.

Joku antoi DDR:n tiedustelulle myös muistion eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan YK-matkasta 1981. Sekin on niin salainen, että eduskunnan arkistosta sen saa vain pääsihteeri Seppo Tiitisen erityisluvalla, jota varten on pyydettävä vielä puoltolausunnot ulkoministeriöltä ja ulkoasiainvaliokunnalta.

- Kuinka Stasi sai paperit käsiinsä?

Klaus Bredow: Minun on todella vaikea sanoa tähän mitään. Tällaisilla asioilla minulla ei ollut siellä mitään tekemistä. Minulla ei ole aavistustakaan, missä ja kuka nämä paperit antoi.

Klaus Bredow: Das ist wirklich für mich schwer zu sagen. In solche Dinge war ich dort nicht involviert. Ich habe wie gesagt keine Ahnung, wo und wer diese Papiere freigeben hat!

Klaus Bredow toimi Helsingissä DDR:n lähetystösihteerinä. Hän oli myös DDR:n valtapuolueen Sedin päällikkö lähetystössä eli hänen mahtinsa oli lähettilään tasoa. Suomalaiset viranomaiset pitivät häntä Stasin työntekijänä, mutta Bredow ei omien sanojensa mukaan tiedä DDR:n tiedustelupalvelun puuhista Suomessa mitään.

Klaus Bredow: Ei. Ei koskaan. Mitä Stasiin tulee, silloin tällöin valtiovierailujen valmisteluvaiheissa neuvoteltiin vieraiden turvallisuuden takaamisesta. Tässä yhteydessä kuulin kerran sanottavan, että Stasi ei työskentele Suomea vastaan.

Bredow: Nein. Nie. Habe ich nie bekommen. Was diese Stasi-Arbeit betrifft, so gab es hin und wieder in Vorbereitung auf Staatsbesuche zum Beispiele, auch Absprachen über die Gewählerleistung der Sicherheit der zu erwartenden Gäste, die da kommen sollten. In dem Zusammenhang habe ich einmal gehört, dass die Stasi nicht gegen Finnland arbeitet.

Stasin Helsingissä toimineiden raportoijien peitenimiä olivat muun muassa Münzer, Mantel, Steffen, Pohlmann, Franke, Andreas, Thorsten, Dietrich ja Bach. Osa heistä työskenteli lähetystössä. On vaikea sanoa, olivatko kaikki kuitenkaan saksalaisia.

Wihtol: Heidän tehtävänään oli hankkia tietoja Suomesta, Suomen politiikasta ja Suomen kauppapolitiikasta. Tämä tieto välitettiin mitä ilmeisemmin Moskovaan.
Ainola: Siis Suomen ulkoministeriö tiesi tämän kaiken aikaa kun oltiin heidän kanssaan tekemisissä?
Wihtol: Minä väittäisin että se oli tiedossa. Tietysti voi ajatella sellaista tilannetta, jossa kaksi ihmistä tapasivat ja jossa molemmat halusivat näyttää tietävänsä: Nuori suomalainen halusi näyttää ulkomaiselle että hän tietää ja nuori ulkomaalainen halusi kotiinpäin näyttää tietävänsä ja silloinhan voi syntyä mitä vaan.

Stasi halusi soluttautui myös Suomen DDR:n lähetystöön. Se oli pannut merkille, että yksi lähetystön suomalaisista työntekijöistä oli aiemmin opiskellut Itä-Saksassa. Näiden asiakirjojen mukaan Stasi päätti värvätä hänet. Sitä ennen kandidaattia varjostettiin, selvitettiin entisestä opinahjosta hänen taustansa ja päätettiin tutkia hänen halukkuutensa salaliittoon.

Stasin epäonneksi työntekijän työsuhde lähetystössä ehti päättyä ennen kuin hänet ehdittiin valjastaa avustajaksi. DDR käytti myöhemmin häntä kuitenkin hyväkseen urheilusuhteissa.

Mitdank: Pahoittelen, että Stasi panosti niin paljon näihin kysymyksiin. Se ei ollut hyväksi.

Mitdank: Ich bedauere eigentlich, dass das MfS (=Ministerium für Staatssicherheit, Stasi) sich in diesen Fragen so stark engagiert hat. Das ist nicht gut.

Stasi poikkesi lännen vakoiluorganisaatioista siinä, että se oli osa sortokoneistoa. Se valvoi herpaantumatta DDR:n kansalaisia ilmiantajien ja salakuuntelijoiden avulla. Toisinajattelijat ja järjestelmään kriittisesti suhtautuneet joutuivat todellisiin vaikeuksiin. Myös Suomessa olleet Stasin apurit valvoivat DDR:n kansalaisia. Fritsch muun muassa käräytti suomalaisten kommunistien avustamana erään itäsaksalaisen tulkin, joka oli hieman arvostellut kotimaataan.

DDR pyrki luomaan suhteita myös valtiojohtoon. Tarvittaessa se käytti voitelua. 1968 se kiinnostui maalaisliiton puolustusministeristä, entisestä SS-miehestä Sulo Suorttasesta. Hän vastasi hallituksessa poliisiasioista, siis myös suojelupoliisista. Suorttanen kutsuttiin vierailulla DDR:ään. Ministeri Suorttanen kiitti kutsusta mutta valitti rahapulaansa. Asiakirjojen mukaan DDR päätti kustantaa Suorttasen sekä tämän vaimon ja pojan matkakulut. Vierailu toteutettiin hiljaisesti ilman julkisuutta. Ministeri tutustui matkallaan muun muassa DDR:n rajajoukkoihin ja kehui niitä. - Aineistosta ei käy ilmi, kuinka suhde myöhemmin kehittyi. Suorttanen myöntää matkan, mutta kiistää, että DDR olisi maksanut sen ja muistelee maksaneensa itse kulunsa.

Knabe: Pääviholliset olivat USA ja Saksan liittotasavalta. Suomella ei ollut merkitystä DDR:n strategisissa laskelmissa. Mutta SED pyrkinivomaan puolueettomat maat yhteen länttä vastaan. Sehän ei sitten onnistunut. Mutta aina uudelleen yritettiin saada mukaan Jugoslavia, Intia ja muut maat joilla oli merkitystä Stasin agitaatioissa. Jotta hankkeita voitiin hoitaa, tuli tietää, mitä kukin hallitus ajattelee ja tekee.

Knabe: Die Hauptfeinde waren die USA und die Bundesrepublik. Finnland war in diesem strategischen Kalkül unbedeutend. Aber die Politik der SED zielte ja darauf, dass man die blockfreien Staaten, die neutralen Staaten zu einer Art Bewegung zusammenschmiedet gegen den Westen. Das hat zwar letztendlich nicht funktioniert. Aber man hat es immer wieder versucht, Jugoslawien, Indien und all die Länder, die da wichtig waren. Da gab es dann auch eine besondere Bedeutung der Staatssicherheit, um dort politisch richtig agieren zu können. Um diese Prozesse voranzutreiben, musste man wissen, was wer in den jeweiligen Regierungen denkt und tut. Und da war die Staatssicherheit sicherlich auch von Bedeutung.

Itä-Saksan Suomessa toimineista vakoilijoista ahkerin oli tunnuksella XV/11/69 toiminut avustaja. Arkistonauhojen mukaan hänen toimintajaksonsa kesti neljä vuotta alkaen 1972. Hän on lähettänyt tuolta ajalta yhteensä 70 Suomea koskevaa raporttia. Hän pääsi käsiksi ulkoministeriön salaisiin asiakirjoihin.

Kuka hän on, sitä emme vielä tiedä, mutta se selviää ennen pitkää. CIA:lla on hallussaan Stasin vakoilijoiden ja avustajien henkilöllisyyden paljastava kortisto. Yhdysvallat on luvannut luovuttaa tämän niin kutsutun Rosenholz-aineiston olennaisin osin takaisin Saksaan.

Tanskassa pidätettiin joulukuussa EU-virkamies, jota epäillään Stasin apuriksi. Epäilyt virisivät kahden toimittajan selvitellessä Berliinin Gauck-arkiston tietojen perusteella Stasin toimintaa Tanskassa. Tanskan turvallisuuspoliisi sai ratkaisevat todisteet pidätykseen Yhdysvaltain tiedustelupalvelulta CIA:lta.

Myös Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa aloitettu Stasin vakoilijoiden ja avustajien metsästys uusien vihjeiden perusteella. Se on lajissaan meillä ainutlaatuinen operaatio.

Luovuttaessaan tiedusteluaineistoaan Saksaan Yhdysvallat joutuu oman lainsäädäntönsä vuoksi pyytämään luovutukselle luvan niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tiedot koskevat eli keitä epäillään vakoilijoiksi.

Valtiosihteeri Jukka Valtasaari vahvistaa, että Yhdysvallat jätti tätä koskevan pyynnön myös Suomelle maaliskuussa. Hänen mukaan Suomi vastasi siihen myöntävästi huhtikuussa. Suomi siis antoi Yhdysvalloille luvan luovuttaa Saksalle henkilötiedot suomalaisista Stasin apureista. Asiakirjat Yhdysvaltain kyselystä on ulkoministeriössä leimattu salaisiksi.

Ulkopoliittinen johto piti asiaa niin tärkeänä, että ratkaisu tehtiin korkeimmalla tasolla. Käytännössä luvasta päättivät ulkoministeri Erkki Tuomiojan ohella pääministeri Paavo Lipponen ja tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Suomi asetti tietojen luovutukselle kuitenkin kaksi ehtoa. Niillä Suomen kansalaisilla joiden tietoja on Rosenholz-aineistossa, on oltava oikeus saada tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin. Lisäksi Suomi vaati omille viranomaisilleen pääsyn aineistoon. Näin haluttiin turvata Supon tutkimukset. Se etsii lähteitä, jotka ovat antaneet kiellettyjä papereita Stasille.

Ainola: Mitä on sanottava virkamiehestä, joka on antanut tällaisia papereita?
Antti Karppinen: Mikäli tällainen virkamies toimii vakaumuksella, se on ehkä hyväksyttävissä. Jos ihminen on niin onneton, että on joutunut johonkin sitoumuksen josta ei pääse irti, niin hän on tosi onneton, koska hän potee huonoa omaatuntoa ja koska asiat paljastuu myöhemmin omaksi harmikseen vaikka tehty vahinko olisi ollut imaginäärinen.

Viranomaiset eivät suhtaudu vuotoihin yhtä huolettomasti kuin Karppinen. Mikäli löytyy todisteita, että joku on luovuttanut Stasille salaisia asiakirjoja tai ottanut vastaan rahaa, hän on syyllistynyt maanpetokseen. Siihen sovelletaan vanhaa maanpetoslainsäädäntöä, jonka mukaan rikos ei ole vanhentunut ja tuomio on yleensä aina vankeutta.

Mitdank: Olen jo sanonut mielipiteeni. Luulen, että tehtiin paljon tyhmyyksiä. Jos tehtiin jotain, mistä en ollut tietoinen, sanon: Pardon.

Mitdank: Ich habe ja schon meine Meinung gesagt, ich denke mir, da ist viel Unsinn gemacht worden. Wenn da etwas geschehen sein sollte in der Richtung wo ich es nicht weiss, dan würde ich sagen Pardon.



LOPPU

Jyrki Katainen kannattaa Paavo Lipposen tapaan tiukkaa ja epäitsenäistä transatlanttisa ulottuvuutta, Suomen osallistumista Nato-jäsenenä Irakin sotaan, islamilaisen terrorin tuottamista Suomen tasavallan alueelle, ihmisten yksityisyyteen syvälle käyvää tarkkailua.

Tästä ja siitä huolimatta, että Jyrki Katainen vieraili Yhdysvaltain republikaanien puoluekonventissa kutsuvieraana, ei edes CIA tunnusta Jyrki Kataista Kansallisen Kokoomuksen puoluejohtajaksi, vaan pitää edelleen Ville Itälää Kokoomuksen puoluejohtajana.

http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/fi.html

Katainen on niin häviävä kuriositeetti, ettei häneen kiinnitä huomiota edes US Embassyn lehdistöattashea tai CIAn helsinkiläinen henkilökunta!

Kokoomuksen politiikka on Kansallisen kannalta turhanaikaista, joskus jopa vahingollista Jyrki Kataisen kaudella. Parhaimmillaankin se on totaalisen merkityksetöntä.