Rakastaa toista saamatta ikinä

Rakkaus on sitä kun järki ja tunne on samaa mieltä. Ainakin minulle.

vai mikset saa??

Näin se on. Ei se silti tarkoita, etteikö välillä vihlaisisi vatsanpohjasta ikävästi, kun tietää että siinä on se kaikki. Mutta silti sitä oikeasti haluaa toiselle vain hyvää, toivoo onnea ja rakkautta. Ei ole edes mustasukkainen, vaikka hän on toisen kanssa, koska se tuo hänelle onnen jne jne.

Kummallinen tunne.

Sitä samanlaista pyyteetöntä rakkautta tunnen minä. Hänellä ei ole siitä aavistustakaan. Arvostan silti tätä kaunista rakkautta. Kaikki eivät saa tuntea näin, joten olen kiitollinen vaikkakin suru on kolikon toisella puolella vaanimassa. Sitä paitsi elämästä ei koskaan tiedä miten se menee...

Mutta toivon, että tulisi se rohkeus kertoa ihastukselle, jossain muodossa asiasta.
Hienoja hetkiä ja kauniita sanoja valuu hukkaan. Hänessä on kaikki.

Heräsin kesken unien... häntä ikävöimään ja katselemaan täysikuuta.

varmasti tiedetään kyllä mistä puhutaan.

Rakastaa ( tunne)... haluta ( faktaa)... häntä vaan, on joskus sielua riipivää, silti hän ei ole tarkoitettu mulle, en vaan pääse irti siitä miehestä. Mutta hyväksyn sen ( putkin hampain).

Rakkaus on riippumaton toisesta ja hänen valinnoistaan. Ikävää silti, jos se ei kohtaa toista rakastavaa, ja siitähän sinä kirjoitat. Rakkaus on paljon muutakin kuin parisuihde, ihmissuhde tai mikä tahansa suhde, se on tapa olla ja elää, oli raamit ja maisema ympärillä mitä tahansa.

Sä et rakasta yhtään sen spesiaalimmin sitä ketä mäkin. Ihan oikein että riudut yksinäs.

Vaikka hylkäsin sinut sanomatta mitään. Kaipaan sinua ikuisesti.