huumeriippuvainen nuori

Elämään tarkoitus hyvä olo ilo ja rauha ja yhteys Jumalaan on se mitä etsit ja korvikkeena nyt aineet. Jeesus voi vapauttaa. (KK-kuoleman kauppias tosi tarina, Kure, ja monet muut selviytymiskertomukset, tv7 kosketusohjelma myös netis kokemuksia vapautumisesta uskoon tulossa). Sun elämää haluaa Jumala siunata ja antaa ikuisen elämän.

Itse täytän 24 vuotta heinäkuussa. Subutex oli iso osa elämääni 4 vuotta.. Nyt vanhempieni tuolle puoli vuotta ollut ilman.. Vanhenpani vei minut katkolle ja sanoi jollen lopeta niin ei halua olla missään tekemisissä.. Se pisti elämän arvot uusiksi. Nyt olen töissä ja elän ilman kamaa..iv jäljet tottakai käsivarsissa muistuttaa menneestä mutta olen katkaissut välit kaikkiin käyttäjiin ettei retkahduksia tule :)

työnnä löylykauha perseeseesi

Tärkeintä on se että tosiaan se sataprossaa haluut muutta elämän tapojas. Se ei välttämättä onnistubekalla eikä tokalla kertaa,repsahduksia sattuu helposti. Itekkin vietin aika railakasta elämää n.10v vähän kaikenlaista tuli tehtyä ja kokeiltua. Itse jouduin "hylkään" kavereita joiden seurassa tuli eniten otetua tai ketä myi,näin välttyi kiusaukselta. Tietty nuo ihkiset ovat kavereina pysyneet vaikka enään harvoin niden luona tulee istuttua. Kieltämättä vaikein osuus oli tuo että mitäs minä sitten teen jos selvinrupeen oleen? Kaverit veti kaikkea ja oma elämäkin lähinnä petustu biletyksiin tai laskuihin. Sitten tulin raskaaksi ja kaikki vetelyt loppu seinään :) nyt olen äiti ja hyvin olen kotosalla viihtynyt ulkona käyn n. 6-7 krertaa vuodessa vähän nollaamassa alkoholilla vain .

Toivottavasti olet jo hakenut ammattiapua! Päihdeklinikka.fi on paras paikka saada asiallista vertaistukea. Trollit ammutaan sieltä nopeasti ulos.Tsemppiä!!!!

Minusta
Itse olen nyt 37-v mies ja olen taistellut opiaattiriippuvuutta vastaan yli 15 vuotta vuotta. Tällä hetkellä olen juuri vaihtamassa metadonikorvaushoitoa miedompaan subuxone lääkkeeseen, mukaan kuuluu tietysti kognitiivinen psykoterapia (Mikään lääke ei yksinään paranna päihdeongelmaa.) Tässä on korvaushoidon pariin kiinnityttyä elämä alkanyt menemään paremmin ja paremmin ja olenkin kuivilla ollut jo yli 5 vuotta.

Sinulle
Olet sen verran nuori kaveri, että suosittelen sinulle ensin katkolle menoa, jonka kautta kuntoutukseen jossa olla se yli 3kk:tta tämän jälkeen alkaakin haastavin vaihe, eili kotiutuminen. Nykyään on paljon paikkoja, jotka kuntoutuksen jälkeen tuottavat kotiutus palveluita, ettei laitoksesta tarvitse lähteä suoraan "arkeen" vaan asua ensin tuetussa asunnossa, jossa hoitajat käyvät aluksi useammin j aharventavat ajan kanssa, kunnes olet valmis asumaan itsenäisesti. Näitä kutsutaan myös itsenäistymis asunnoiksi.

Tarvitset matkallesi 100% päättäväisyyttä, roppakaupalla vastoinkäymisten sietokykyä, mutta sulla on vielä mahdollisuus päästä putsisksi ilman lääkehoitoa. Sitten kun tilanne menee siihen, että opiaatit on nakertanut aivojen hyvänolonkeskukset niin rikki, ettei enää saa mistään mitään iloa ja elämä tuntuu mahdottomalta on vaihtoehto korvaushoito, mutta olet sen verran nuori, etten suosittele missään nimessä. (Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on raskasta ravata hakemassa aluksi lääkkeitä päivittäin ja nähdä samoja hoitajia ja terapeutteja, silloinkin kuin ei huvittaisi)

Kokeilematta, et voi voittaa.

Oikein paljon Onnea!!

suosittelen muuten: www.kostamokoti.fi

Naapurissamme asuu mies joka on sairastellut paljon lapsesta asti mutta teki töitä aina kun pystyi, hän ei ole koskaan valittanut sairauksiaan vaan on aina koittanut auttaa vielä myös muita ihmisiä vähillä rajallisilla kyvyillään. Viimeksi hän sikeästi vuosikausia jakoi lehtiä illat ja yöt ennenkuin sai aivoinfraktin vajaa 5kymppisenä. Häneltä halvaantui vasen puoli 6 vuotta sitten niin että liikkuminen ilman rullaattoria on vaikeaa, puhe, muisti ja elämänilo sentään säilyi. Välillä käy niin sääliksi kun hän hammasta purren treenaa kävelyä ilman apulaitteita, meno on hurjan näköistä mutta eteenpäin vain mennään. Ei häntä ole jostain syystä päästetty kalliisiin kuntoutuksiin eikä hoitoihin. Terveyskeskuksen ohjatussa fysioterapiassa tuo raukkaparka saa sentään käydä maksua vastaa, senkin hän kustantaa itse pienestä sairaseläkkeestään. Otin selvää KELAsta että miksei naapuri ole päässyt kuntoutuslaitokseen, vastaus oli että jos lääkäri ei ole katsonut sitä laitoskuntoutusta halvauksen jälkeen kuluneen kolmen vuoden aikana välttämättömäksi niin KELA pesee kätensä kuntoutustarpeesta. Ei tuo naapurin mies poraa ja ruikuta kovasta kohtalostaan niinkuin te narkomaanit, te julistatte sairauttanne ihan kuin olisitte ainoita sairaita maailmassa. Te vaaditte kalliita hoitoja ja tasokasta kuntoutusta, vaikka teihinkin uppoavilla kuluilla moni sairauteensa syytön ja oikeasti sairas voitaisiin hoitaa sekä kuntouttaa, vaikka tuo naapurini. Ei teissä ole mitään minkä vuoksi teitä kohtaan voisi tuntea kovinpaljon myötätuntoa tai sääliä, oikeasti sairaita minä säälin, en teitä.

VeronmaksajaPenttiH sekä Molla-Maija2, kukaan ei synny narkomaaniksi, ottakaa se huomioon kun syytätte heitä että he ovat itse syyllisiä sairauteensa ja kohtaloonsa. Narkomaani on ehkä hakenut mielihyvää huumeista ja jäänyt koukkuun niihin, mutta niin on voinut joku sydänvikainen ja halvaantunutkin saada sepelvaltimotaudin sekä aivoinfraktin vääristä ruokatottumuksista(nauttinut rasvaisista ruuista), ei niitäkään rasvoja ketään sydän tai halvauspotilaan suuhun väkisin ole tunkenut. Kaikkia sairaita pitää hoitaa, kuntouttaa ja kohdella tasapuolisesti, ei joku sydänvikainen tai halvaantunut ole sen oiketetumpi hoitoihin kuin narkomaanikaan.

Toivon parasta yritykseen päästä kuiville.
Usko-toivo-rakkaus.

Kannattaa vaihta pilveen ja rauhoittaviin

Hae kaikki apu mitä voit. Yritä edes. Käy siellä katkolla, päihdetyöntekijällä, terapeutilla, kaikkialla missä voit, se apu kuuluu sulle. Yritä edes lopettaa. Jos vaan jatkat samaa malliin ja odotat ihmettä, et saa välttämättä lopetettua. Päätä että haluat Yrittää kaikkesi. Tämä toimi minulla, terveisin 20v ex-addikti nainen

Ymmärrän että juuri tuo mainitsemasi mielihyvän tunne on se joka aiheuttaa koukkuun jäämistä. Jos on jokin stressin aiheuttama pahanolon tunne, huumeen ottaminen helpottaa huomattavasti. Periaatteessa sama juttu kuin se, kun hermostumiseen ottaa ryypyn, - johan helpottaa.
Tässä on syynä se, että hyvänolon tunteesta jää aivoihin muistijälki: Kun otat tätä, hyvänolontunne palaa niinkuin ennenkin.
Lopetuksen voisi aloittaa niin että käyttää ensimmäisenä päivänä hiukan vähemmän kuin aikaisemmin. Ja vähitellen päivä päivältä vähentää annosta. Aikaa tähän täytyy varata riittävästi!
Miksi? Siksi että ajatusmaailman täytyy oppia uuteen systeemiin ja tapoihin. Ennenkaikkia aivoista vähitellen laimenee muistijälki aineiden tuottamasta mielihyvästä ja normaalit asiat saavat tilaa.

Mikään pakko ole alkaa mitään käyttämään. Itse osaan sanoa, että ime persettä jos jotain tuollaista yritetään tyrkyttää, eikä siitä kukaan mieltänsä ole pahoittanut. Riittää viina, tupakka ja hyvin harvoin kannabis.

Itse oon kans 20vuotias mies ja oon sellanen persoona jolle ei päihteet vaan sovi. Aina ryypänny todella paljon teinistä asti ja nyt vuoden käyttänyt aineita. Aluks vaan dänkkii ja essoja ja sit mukaan tuli piri, kokkeli (kaikki tää vaan kahdessa kuukaudessa). Kynnys laskeutunu koko ajan että nyt tässä vaiheessa melkeenpä kaikkee tullu ainaki kerran kokeiltua just subusta lakkaan jne lähtien.

Päätin tossa keväällä että pakko lopettaa ja onnistuin oleen pari kuukautta selvänä. Ainoo keino on vaan pistää kaikki välit poikki ihmisiin jotka käyttää. Poistaa numerot. Ite poistin facebookin jne kokonaan että mulla ei oo yhteyttää kehenkään. Ja sanoin että muhun ei saa ottaa yhteyttä. Älä juo alkoholia. Käy salilla/urheile. Syö terveellisesti ja tarpeeks. Eti töitä. Harrasta jotain. Hae apua koska sitä kyllä saa jos haluaa. Jos joku näistä tuntuu liian vaikeelta nyt tee jotain muuta jolla saat päiväs täytettyä. Pikkuhiljaa elämä muuttuu mielekkäänmäks ja alkaa oikeesti haluaan selvinpäin olemista enemmän kun vetää.

Nyt oon huomannu että alkanu vähän taas lipsuun ja pelkään että lähtee taas lapasesta. Halu pysyä selvänä on ollu silti niin luja että ei oo päässy siihen pisteeseen. Jokasesta epäonnistumisesta on oppinut aina uuden kompastuskiven jota osaa välttää sen jälkeen.

Kävin nyt NA:ssa ekan kerran ja yllätyin positiivisesti. Aion alkaa käydä siellä ja suosittelen kaikkia ainakin kokeileen sitä jos oikeesti haluaa eroon kamasta. Koska siel on sellasta porukkaa joka oikeesti ymmärtää ja tukee. Ite ajattelin etukäteen et siel on vaan jotain paljon vanhempaa porukkaa et mul ei oo mitään yhteistä kenenkään kaa. Mut siellä oliki pääasiassa vaan 18-30 ikästä porukkaa enkä ollu edes nuorin.

Kauhee raamattu tuli mut tässä mun neuvot. Toivottavasti tästä joku saa nyt jotain irti edes. Ja ihmisille jotka harkitsee vetävänsä jotain: Älä. Se on aluks kivaa ja harmitonta mutta jos olisin tajunnu sillon että mihin suohon oon astumassa niin en olis ikinä sitä tehnyt.

Vittu älä lässytä vaan lopeta jos oikeasti haluat aina on joku tekosyy vetää jollain päärynä sekaisin älä missään nimessä rupee tohon jeesus pelastaa paskaan oon nähny monta jonka elämä sen asian kans on todella vaikeeta kun tekee mieli sekoitella mutta ei voi koska tulee kamala morkkis jos niin käy että vähän lipsahtaa sitten taas syödään pulla ja itketään.kun ootaikas oikeesti kunnolla sekotellut päätäs ja selvinnyt siitä hengissä voi tulla ajatus että ei vittu mitä paskaa sen jälkeen on hyvä ruveta keräileen päätä ja roppaa kokoon sillain rauhallisesti joo ei mulla muuta.

Vertaistuki on avain. Oikeesti se auttaa.