"These nights never seem to go to plan
I don't want you to leave, will you hold my hand?
Oh, won't you stay with me 'cause you're all I need?
darling, stay with me
Deep down I know this never works
But you can lay with me so it doesn't hurt"
Tämä on kuin kirjoitettu meistä, sinusta ja minusta. Meidän kohdalla mikään ei mee suunnitelmien mukaan. Miks me silti tässä ollaan, sitä en tiedä. Varsinaisesti tässä ei oo järkeä. Seistä paikallaan. "Deep down I know this never works". Siinä on kai tämä kiteytettynä, sinä ja minä.
Onko meitä? Tavallaan, tavallan ei. Koskaan tuskin tulee selkeää meitä.
Mahotonta tämä rakkaus. Ei pääse irti, vaikka tietää ettei voi kai olla tulevaisuutta. Luopumisen tuska on liian suuri. Siksi kai helpompi pysyä paikallaan ja olla lähtemättä.
Viime aikoina olen jotenkin kuitenkin alkanut kyllästymään tähän. Kaipaisin enemmän. Sinä et sitä pysy antamaan, luulen ainakin niin. Pystytkö joskus, en tiedä. Epäilen. Viimeksi sanoit kaipaavas läheisyyttä, ja ehkä tämä tästä selkiytyy.
Mutta selkiytyykö? Tuskin, kuusi vuotta tässä sitä on yritetty. Saada jtn selkoa. Tai lähinnä kai minä. Olisiko tämä seitsemäs vuosi erilainen?
Tunteet on kovin sekaiset. Toisaalta on kauhea ikävä sua ja samalla väsynyt ja kyllästynyt. Tämö on tälläistä jahkailua, ollut tpitkään. Ehkä olen itse antanut sen venyä liian pitkälle. Toisaalta, ei ole aikaisemmin ollut tälläistä luovuttaja fiilistä.
Oot mahtava mies, hyvin rakastettava. Ja silti niin vaikea. En oikeastaan koskaan saa susta selkoa, mikä on se mitä oikeasti haluat?
"And I will swallow my pride
You're the one that I love, and I'm saying goodbye
Say something I'm giving up on you
And I'm sorry that I couldn't get to you
And anywhere I would have followed you, oh
Say something I'm giving up on you"
Tämä laulun pätkä kuvaa tämän hetkisiä tuntemuksiani. Muutaman päivän asiaa pohtineena. Tein päätöksen. Niin paljon kuin sua rakastankin, nyt on tullut aika jättää sut taakse. Meillä on ollut upea retki yhdessä, kaikista vaikeuksista huolimatta. On ollut surua ja murhetta, mutta ne kaikki yhteiset hetket peittää ne alleen. Kuinka hyvä mun olikaan sun kanssa. Turvalinen ja luottavainen olo, ei tarvinnut pelätä, ei mitään. "You're the one that I love, and I'm saying goodbye"
JOskus asiat vaan menee toisin kuin toivoo. Tulen kaipaan sua vielä, vaikka kuinka monta kertaa. Ja pysyt aina mun sydämmessä. You are the love of my life. Kukaan ei vie sulta sitä paikkaa.
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä joskus vuosien päästä, löytyy se oikea hetki. Sinusta ja minusta tulee me.
I don't want you to leave, will you hold my hand?
Oh, won't you stay with me 'cause you're all I need?
darling, stay with me
Deep down I know this never works
But you can lay with me so it doesn't hurt"
Tämä on kuin kirjoitettu meistä, sinusta ja minusta. Meidän kohdalla mikään ei mee suunnitelmien mukaan. Miks me silti tässä ollaan, sitä en tiedä. Varsinaisesti tässä ei oo järkeä. Seistä paikallaan. "Deep down I know this never works". Siinä on kai tämä kiteytettynä, sinä ja minä.
Onko meitä? Tavallaan, tavallan ei. Koskaan tuskin tulee selkeää meitä.
Mahotonta tämä rakkaus. Ei pääse irti, vaikka tietää ettei voi kai olla tulevaisuutta. Luopumisen tuska on liian suuri. Siksi kai helpompi pysyä paikallaan ja olla lähtemättä.
Viime aikoina olen jotenkin kuitenkin alkanut kyllästymään tähän. Kaipaisin enemmän. Sinä et sitä pysy antamaan, luulen ainakin niin. Pystytkö joskus, en tiedä. Epäilen. Viimeksi sanoit kaipaavas läheisyyttä, ja ehkä tämä tästä selkiytyy.
Mutta selkiytyykö? Tuskin, kuusi vuotta tässä sitä on yritetty. Saada jtn selkoa. Tai lähinnä kai minä. Olisiko tämä seitsemäs vuosi erilainen?
Tunteet on kovin sekaiset. Toisaalta on kauhea ikävä sua ja samalla väsynyt ja kyllästynyt. Tämö on tälläistä jahkailua, ollut tpitkään. Ehkä olen itse antanut sen venyä liian pitkälle. Toisaalta, ei ole aikaisemmin ollut tälläistä luovuttaja fiilistä.
Oot mahtava mies, hyvin rakastettava. Ja silti niin vaikea. En oikeastaan koskaan saa susta selkoa, mikä on se mitä oikeasti haluat?
"And I will swallow my pride
You're the one that I love, and I'm saying goodbye
Say something I'm giving up on you
And I'm sorry that I couldn't get to you
And anywhere I would have followed you, oh
Say something I'm giving up on you"
Tämä laulun pätkä kuvaa tämän hetkisiä tuntemuksiani. Muutaman päivän asiaa pohtineena. Tein päätöksen. Niin paljon kuin sua rakastankin, nyt on tullut aika jättää sut taakse. Meillä on ollut upea retki yhdessä, kaikista vaikeuksista huolimatta. On ollut surua ja murhetta, mutta ne kaikki yhteiset hetket peittää ne alleen. Kuinka hyvä mun olikaan sun kanssa. Turvalinen ja luottavainen olo, ei tarvinnut pelätä, ei mitään. "You're the one that I love, and I'm saying goodbye"
JOskus asiat vaan menee toisin kuin toivoo. Tulen kaipaan sua vielä, vaikka kuinka monta kertaa. Ja pysyt aina mun sydämmessä. You are the love of my life. Kukaan ei vie sulta sitä paikkaa.
Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä joskus vuosien päästä, löytyy se oikea hetki. Sinusta ja minusta tulee me.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.