Minkälainen mies:
-haukkuu juopoksi kaikki jotka käy baarissa (mutta itselle kuppi maistuu joka viikonloppu ihan kotioloissakin)
-julistaa "totuutena", että naiset ei mene baariin oikeasti tanssimaan ja pitämään hauskaa, vaan iskemään miehiä (itse harrastaa seksiä ensimmäisenä iltana baarissa tapaamansa uuden ihmisen kanssa)
-kertoo taaskin totuutena, että jos jollain on hyvät puitteet ulospäin, se on vain kulissia (itse pitää tarkkaan huolen, että omat puitteet on kunnossa muiden silmissä)
-on ollut mielestään kaikissa edellisissä suhteissaan alistettu ja nöyryytetty
-kertoilee jatkuvasti hyviä ominaisuuksiaan/tapojaan, ja huomauttelee jatkuvasti toisen ominaisuuksista ja tavoista jotka eivät ole samanlaisia kuin omansa
-arvostelee kaikkia ja kaikesta
-kertoo painokkaasti mielipiteensä asioista tilanteessa kuin tilanteessa ja kysymättä, välittämättä siitä että se saattaa olla tilanteeseen sopimatonta/loukkavaa, ja toisen suuttuessa raivostuu ja kääntää asian niin, että ehkä sitten olisi parempi jos "hän vaan alistuisi ja olisi hiljaa kaikesta"
-vitsailee toisten kustannuksella, heittää jatkuvasti omasta mielestään hauskoja letkautuksia joissa ylentää itsensä ja arvostelee toista, ja jos toinen loukkaantuu, ei ymmärrä ollenkaan miten hänen hauskoille jutuilleen ei muka naureta. Eikä kestä vitsiä itseensä kohdistuneena lainkaan
-puhuu naisista yleisesti pahansuovasti ja nimittelee puolituttuja naisia ämmiksi, h**riksi jne
-on itkenyt vuolaasti kertoessaan tutuistaan, joita nainen kohdellut kaltoin tai jotka ovat saaneet "tekaistuja" syytteitä eri asioista. Ei näytä osoittavan minkäänlaista empatiaa kuitenkaan livenä muita ihmisiä kohtaan
-puhuu rakkaudesta ja suurista tunteista , haluaa omistaa elämänsä parisuhteelle, vaatii tiivistä ja jatkuvaa yhteydenpitoa erossa ollessa sekä tilitystä joka askeleesta jonka toinen ottaa, muuten osoittaa mieltään ja vihjailee, että toisella on varmaan jotain salattavaa kun ei ole yhtä avoin kuin hän (itse raportoi siis suunnilleen vessassakäymisetkin)
?
Ja vielä on paljon muuta...
-haukkuu juopoksi kaikki jotka käy baarissa (mutta itselle kuppi maistuu joka viikonloppu ihan kotioloissakin)
-julistaa "totuutena", että naiset ei mene baariin oikeasti tanssimaan ja pitämään hauskaa, vaan iskemään miehiä (itse harrastaa seksiä ensimmäisenä iltana baarissa tapaamansa uuden ihmisen kanssa)
-kertoo taaskin totuutena, että jos jollain on hyvät puitteet ulospäin, se on vain kulissia (itse pitää tarkkaan huolen, että omat puitteet on kunnossa muiden silmissä)
-on ollut mielestään kaikissa edellisissä suhteissaan alistettu ja nöyryytetty
-kertoilee jatkuvasti hyviä ominaisuuksiaan/tapojaan, ja huomauttelee jatkuvasti toisen ominaisuuksista ja tavoista jotka eivät ole samanlaisia kuin omansa
-arvostelee kaikkia ja kaikesta
-kertoo painokkaasti mielipiteensä asioista tilanteessa kuin tilanteessa ja kysymättä, välittämättä siitä että se saattaa olla tilanteeseen sopimatonta/loukkavaa, ja toisen suuttuessa raivostuu ja kääntää asian niin, että ehkä sitten olisi parempi jos "hän vaan alistuisi ja olisi hiljaa kaikesta"
-vitsailee toisten kustannuksella, heittää jatkuvasti omasta mielestään hauskoja letkautuksia joissa ylentää itsensä ja arvostelee toista, ja jos toinen loukkaantuu, ei ymmärrä ollenkaan miten hänen hauskoille jutuilleen ei muka naureta. Eikä kestä vitsiä itseensä kohdistuneena lainkaan
-puhuu naisista yleisesti pahansuovasti ja nimittelee puolituttuja naisia ämmiksi, h**riksi jne
-on itkenyt vuolaasti kertoessaan tutuistaan, joita nainen kohdellut kaltoin tai jotka ovat saaneet "tekaistuja" syytteitä eri asioista. Ei näytä osoittavan minkäänlaista empatiaa kuitenkaan livenä muita ihmisiä kohtaan
-puhuu rakkaudesta ja suurista tunteista , haluaa omistaa elämänsä parisuhteelle, vaatii tiivistä ja jatkuvaa yhteydenpitoa erossa ollessa sekä tilitystä joka askeleesta jonka toinen ottaa, muuten osoittaa mieltään ja vihjailee, että toisella on varmaan jotain salattavaa kun ei ole yhtä avoin kuin hän (itse raportoi siis suunnilleen vessassakäymisetkin)
?
Ja vielä on paljon muuta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi kysyt? Etkö tiedä?
Hyvä kysymys... miksikö kysyn... Tuli vaan mieleen tuollainen kysymys kun tän ihmisen käytöstä ja tekoja kävin mielessäni läpi, ja en haluaisi niitä enää miettiä päivääkään niin ehkä haluan jollain tasolla yrittää ymmärtää Miksi, jotta voisin poistaa hänet mielestäni.
Poista kuule mielestäsi vaan ihan ilman ymmärtämistä. Joskus se liika ymmärtäminen ja selittäminen vaikka vain itselleen on hedelmätöntä. Ammattitaidottomana analysointi, kun se teki ja tätä, niin sitten kävi niin ja näin, aiheuttaa sinulle itsellesi vain harmia ja sekoittaa vain lisää päätä. Sitä voi sitten luomissaan kuvitelmissa piehtaroida vuoden jos toisenkin ja siihen todelliseen irtipääsyyn se ei siten auttanut yhtään. Lopulta saattaa olla niin, ettei luomasi pahis, ollut edes pahis, mutta koska näit siitä vain yhden kulman se tuntui siltä.
No tuota, kiitos tästä näkökulmasta. Mutta en ihan tajunnut nyt pointtia... En tiedä mistä kuvitelmien luomisesta sinä puhut, minä käyn läpi asoita ja tapahtumia joita olen kokenut. Kun niitä nyt jälkeenpäin, suhteen jo ollessa historiaa, pulpahtelee mieleen ja olen ikään kuin nähnyt selkeämmin, millaista tuon ihmisen jokapäiväinen käytös oli.
Oikeastaan vasta viime aikoina olen nähnyt tämän selkeästi, yhdessä ollessa oli vain epämääräinen paha ja ahdistunut olo, ja suuttuessani tai yrittäessäni pitää kiinni rajoistani, ajattelin aina jälkeenpäin olleeni väärässä ja pyysin anteeksi, aina minä, koskaan ei ollut toisessa vikaa. Hän oli vain rehellinen ja huutamiseenkin oli hänellä aina hyväksyttävä syy, kuitenkaan minä en olisi saanut korottaa ääntä. (Konfliktihan siitä tuli joka kerta ollessani eri mieltä tai kritisoidessani toisen käytöstä millään tavalla)
Siinä olet varmaan oikeassa, että turha yrittää ymmärtää. Jollain lailla nää asiat vaan täytyy koetuksi hyväksyä ja jatkaa eteenpäin. Ajatuksena helppoa, mutta käytännössä... en tiedä mitä tämä vaatii että pystyn unohtamaan...
Kaikki tuo johtuu tyypin omasta pätemisen tarpeesta, heikosta itsetunnosta ja tarpeesta olla esillä. Hän tahtoo olla kaiken keskipiste aina ja kaikkialla. Kaikki muu mikä liikkuu on hänelle kilpailija, ja sitä hän ei siedä.
Kyllähän se mieli tarvitsee joitakin paikalleen meneviä palikoita rauhoittuakseen omituisen koettelemuksen jäljiltä.
Googlettamalla löytyy paljon tietoa narsismista, ja täällä palstalla voi kirjoitella kunhan ei piittaa trolleista tai joistakin ilkeilijöistä. Asiallisiakin vastauksia voi tulla. Itse olen saanut joitakin suoranaisia helmiä aikoinani.
"Kyllähän se mieli tarvitsee joitakin paikalleen meneviä palikoita rauhoittuakseen omituisen koettelemuksen jäljiltä"
Juuri tämä on se, mihin koen tarvetta. Saada mielenrauha. Narsismiin olen tutustunut jo aiemmin elämässäni ja melko kattavaa tietoa olen siitä saanutkin. Ehkäpä siksikin tämä kokemus on niin hämmentävä, että kaiken sen tiedon kanssa, en tunnistanut heti alkumetreillä, mistä oli kyse.
Vaikka tavallaan olen ne palikat saanut kohdalleen, juuri tuo omituisuuden tunne tapahtuneista vaivaa edelleen. Ja varmaan tulee vaivaamaan pitkään, koska on häneen liittyviä asioita jotka jäävät elämääni pysyvästi, vaikka emme koskaan enää tapaisi.
Itse ajattelin tietoisuuteen heräämiseni alkusuoralla, että nph on samalla tavalla vamma, kuin jos ihmiseltä puuttuisi jalka.
Sieltä aivoista on jäänyt jotain kehittymättä tietyssä kehitysvaiheessa, koska lapsi ei ole saanut tarvitsemaansa vastetta juuri siihen tiettyyn tarpeeseen.