Olen todella ahdistunut tästä yksinäisyydestä. Aina kun tulee juhlapäiviä, niin Se vain korostuu. Esim, näin joulun aikaan. Eikä minulla ole ketään ystävää ja kaveria joiden kanssa viettää aikaa. Eikä myöskään seurustelu kumppania jonka kanssa kokea läheisyyttä.
Tykkään käydä yhdessä kaupassa jossa on yksi naismyyjä joka aina huomaa minut ja hymyilee ihanasti ja tervehtii ystävällisesti minulle. Tämä asia aina kuitenkin piristää minun päivääni.
Se on kuitenkin harvinaista, että joku huomaa minut ja on ystävällinen. Yleensä koen itseni ihmisten ilmoilla, että olen kuin vesilammikko keskellä saharaa.
Tykkään käydä yhdessä kaupassa jossa on yksi naismyyjä joka aina huomaa minut ja hymyilee ihanasti ja tervehtii ystävällisesti minulle. Tämä asia aina kuitenkin piristää minun päivääni.
Se on kuitenkin harvinaista, että joku huomaa minut ja on ystävällinen. Yleensä koen itseni ihmisten ilmoilla, että olen kuin vesilammikko keskellä saharaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hm. entäpä jos veisit sille naismyyjälle ruusun?
Ja hymyilisit. Sanot, että tässä ruusu sinulle joulukuun kunniaksi tai jotain muuta, keksi.
Muuten, on ihana asia jos olet "vesilammikko keskellä Saharaa". Kyllä sinua tarvitaan!
Jos ei tuu mitään sen ihanan myyjättären kanssa (laulu "Isoisän olkihattu"-sarjassa) niin sun tarttee vain ottaa uudet otteet!
Käy muissa eri kaupoissa ja hymyile kaikille ja ole ystävällinen kaikille neidoille! Kyllä se siitä!
asiakaspalvelijoiden kanssa on vähän hankalaa koska he on vain töissä ja asiakaspalvelutyöhön kuuluu hymyily ja toisen huomioiminen.
Kiva kun kerroit tuon. Ei se todella aina ole paljosta kiinni, kun voi piristää jonkun päivän ja tuottaa hyvää. Jospa sinäkin kokeilisit osoittaa huomiota pienellä eleellä jollekin, avaisit oven, sanoisit muutaman sanan ym.
Olin elokuvissa (todella harvoin käyn). Eräs mies jutteli ennen esityksen alkua. Tuli seuraavana päivänä kirjastossa vastaan ja tervehdimme. Varmaan ollaan tutut jatkossakin. Hän tuli kai rouvaansa hakemaan töistä.
Sama ajatus heräsi kuin "Keisa":llakin! Ala itsekin piristää muiden (ja samalla omaasi)päivää noilla pienillä jutuilla! Laita hyvä kiertämään, se palaa luoksesi.
Olen päässyt yksinäisyydestä menemällä ihmisten pariin, tekemään jotain: vapaaehtoistyö ja vaikka aluksi paikalle katsomaan ja sitten osallistumaan. Siinä touhutessa ja sivussa tapaa ihmisiä, esim. kun käy katsomassa jotain sairasta, tutustuu ajan myötä hänen perheen jäseniin , ystäviin, hoitajiin, ym. Sitten tervehditään ja voidaan jutella tavatessa muuallakin.
Linnan juhlissa oli henkilöt kohdanneet ensimmäisen kerran ja tavanneet sitten muutaman vuoden päästä. Se eka kerta oli jäänyt molemmille vain korvan taakse.
Jos istuu vain kotona, niin saa takuulla olla yksin. Eihän nykyään edes fiksut kaupustelijat tee ovelta ovelle työtä. Ei ole enää korrektia pyrkiä ilman kutsua ja yllättäen kenenkään kotiin.
Kun välittää sosiaalisia tilanteita, niin erakoituu ja menettää lopullisenkin valmiuden pitää yhteyttä ja arkiintuu. Varmaan pettyy jos ihan koko ajan kuin hakupäällä seurustelukumppania ja ystäviä, mutta kun liikkuu ihmisten parissa, niin sitä vain luontevasti tulee tutuksi. Saattaa se tyttö- tai poikakaverikin jostain alkaa keheytymään kun usein yhteen törmätään.