Jos täällä on hebefreenikkoja, niin oisin kiinnostunut kuulemaan sairauden puhkeamisesta. Wikipediat sun muut on jo koluttu läpi. Oon huomannut itselläni tunteiden latistumista, mikään ei oikeen enää tunnu miltään, eikä mikään kiinnosta. En tahdo mitään, en toivo mitään. Vähän heittopussimainen olo. Saattaa kyllä johtua lääkekuurista (roaccutan), mutta muistaakseni tota oli jo ennen sen alottamista.
Toinen juttu mitä on, on se, että todellisuudentaju on kai hiukkasen kadonnut. Joinakin hetkinä se on ihan selkeä, mutta aika usein (yhä useammin ehkä nykyään) tulee sellaisia tuokioita, jolloin oon ihan kujalla kaikesta. En oikeen enää uskalla yhtään luottaa ajatuksiini. Pelkään, että ne vie mua harhaan, ja lopulta teen jotain ihan sekoa. Tuntuu siltä, että pitäis ponnistella, jotenkin koota ittensä, pitääkseen ajatuksensa realistisina.
Toinen juttu mitä on, on se, että todellisuudentaju on kai hiukkasen kadonnut. Joinakin hetkinä se on ihan selkeä, mutta aika usein (yhä useammin ehkä nykyään) tulee sellaisia tuokioita, jolloin oon ihan kujalla kaikesta. En oikeen enää uskalla yhtään luottaa ajatuksiini. Pelkään, että ne vie mua harhaan, ja lopulta teen jotain ihan sekoa. Tuntuu siltä, että pitäis ponnistella, jotenkin koota ittensä, pitääkseen ajatuksensa realistisina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laittaaka kuvauksia miten sairastavien _läheisten_ käytös on muuttunut. Omat kokemukset ovat aina hieman hankalia ja monitulkinnallisia.