Tällanen tilanne: tutustuin pari kuukautta sitten ihanaan mieheen ja hyvin lyhyen tuttavuuden ja pitkän baari-illan jälkeen päädyimme suutelemaan. Pian tämän jälkeen pyysin miehen kahville ja tämä vastasi myöntävästi. Kuitenkin viikon kuluttua ilmoitti, että olisi parempi antaa koko jutun olla. Halusi silti olla hyvä ystävä. Olemme tämän jälkeen nähneet lähes joka arkipäivä opiskelujen puolesta ja olen hyvin ihastunut mieheen. Minulla ei ole aavistustakaa hänen tunteistaan itseäni kohtaan. Tietysti yritän löytää merkkejä ihastuksesta, mutta mies hymyilee kai kaikille yhtä suloisesti kuin minulle...
Mitä sanotte, kannattako, että kerron koko totuuden miehelle vai että jatkan hiljaista haaveiluani enkä pilaa ihanaa ystävyyttämme (koska sitä en kestäisi)? Tiedän, etteivät faktat mitenkään puhu sen puolesta, että mies olisi minusta kiinnostunut, mutta toisaalta hän torjui minut, kun emme vielä tunteneet toisiamme juuri lainkaan - nyt tunnemme ja ainakin kaveriporukassa meillä synkkaa todella hyvin...
Mitä sanotte, kannattako, että kerron koko totuuden miehelle vai että jatkan hiljaista haaveiluani enkä pilaa ihanaa ystävyyttämme (koska sitä en kestäisi)? Tiedän, etteivät faktat mitenkään puhu sen puolesta, että mies olisi minusta kiinnostunut, mutta toisaalta hän torjui minut, kun emme vielä tunteneet toisiamme juuri lainkaan - nyt tunnemme ja ainakin kaveriporukassa meillä synkkaa todella hyvin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuten sanoit itsekin, olette miehen mielestä vain ystäviä. Tietysti tilanne voi joskus muuttuakin (joko parempaan tai huonompaan), mutta kertomasi perusteella en ainakaan itse haaskaisi aikaani enempää - suhdetta odotellessa siis. Miehelle riittää ystävyys kanssasi.
ymmärrä yskä, löydät kyllä jnkn muun