Eli olen 17 v poika. Opiskelut menee suht hyvin ja muutenkin elämä on ihan hyvin. Olen viime aikoina ollut yhä enemmän ja enemmän stressaantunut ja ahdistunut. Yöunet ovat jääneet lyhyemmiksi koulun takia ja urheilen vielä niin ei todellakaan riitä mulle. Avaudun nyt ekaa kertaa tästä.. Eli mua stressaa moni asia paljon ja ahdistaa.. Tuntuu että on kovat paineet koulusta ja muustakin . Mulle on tullut esiintymispelko ja en halua enään mennä luokan eteen ja ennen tälläistä ei ole ollut. Eli menen paniikkiin jos joudun puhumaan luokan edessä. Se on yksi isoista muutoksista. Vielä vuosi sitten ei ollut mitään tälläistä. Mulla on kavereita ja huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni jne mutta henkisesti en voi enään niin hyvin. Välillä tuntuu että asiat on loistavasti ja sitten taas ahdistaa. En oo kellekkään tästä puhunut. Miten voi päästä esiintymispelosta pois? Mistä se johtuu että alle vuodessa sellainen on tullut? Opiskelen sellaisella alalla missä tätä ei saisi olla.
stressi, ahdistus , mikä?
tree97
161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei tree97
Hyvä, että avauduit täällä ekaa kertaa. Miltä tuntui kirjoittaa? Voisiko olla, että tämän jälkeen voisit vaikka puhua tuntemuksistasi luotettavalle ihmiselle?
Vaikka murrosikäsi lienee loppumaisillaan, elät vielä muutosten ja myllerrysten aikaa. Et ole vielä aikuinen, muttet enää lapsikaan. Moni kokee iässäsi elämän heittelehtivänä ja omituisena. Kun ihmettelet esiintymiskammoasi, minulle tulee mieleen muutama kysymys. Ensinnäkin, onko elämässäsi tapahtunut muutoksia vuoden kuluessa, esimerkiksi perheessäsi? Millaista palautetta olet saanut aikaisemmista esiintymisistäsi? Oletko saanut jotain ikävää kritiikkiä, joka mielessäsi on kasvanut niin, että olet alkanut tuntea painetta? Miltä sinusta tuntuu se esiintymiskammo? Pelkäätkö, että teet jonkin virheen?
Voisi olla hyväksi ihan harjoitella mokaamista. Me jokainen mokaamme! Ei haittaa, vaikka sekoilisikin sanoissaan tai pudottaisi paperin, josta lukee tai unohtaisi sanoa jotain. Se on ihan inhimillistä ja kukaan ei voi välttyä elämän varrelta sellaiselta. Ovatko kaverisi kovin kriittisiä esimerkiksi ulkonäön ja suoritusten suhteen?
Tutustu rauhassa elämään ja itseesi. Elämä on sellaista, että välillä asiat tuntuvat pahemmilta ilman sen kummempaa syytä. Hyväksy tunteiden ailahtelut ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, saa olla epävarma ja saa pelätä! Tunteet kuuluvat elämään.
Iloa sinulle elämääsi ja rentoutta toivotan! Muista, että voit kääntyä esimerkiksi oppilashuollon puoleen tai vaikka seurakuntasi nuoriso-ohjaajan luokse, ja jutella huolistasi. Usein se auttaa!
Meiju, diakoni