Hei, olen perusterve nainen. Hakeuduin psykologille vaikean eroni ja isäni sairastumisen myötä. Kesällä aloin käymään erään psykologin luona. Olen elämäni aikana käynyt ennenkin psykologeilla, mutta tämä jolla nyt käyn on hyvin erikoinen ja karu ja käy hyvin nopeasti ja kärkkäästi kiinni kaikkiin ongelmiin ja on jopa dominoiva. Itse olen herkkä ja pehmeä ja toisinaan kaipaisin lempeämpää lähestymistapaa tältä psykologilta. Hän saattaa hyvinkin suoraan sanoa mielipiteitään jopa provosoida, tämä psykologi on myös melko iäkäs eli ehkä opit ovat hieman muuttuneet vuosien varrella.
Kaiken lisäksi olen jopa huomannut, että suhtaudun itseeni jopa negatiivisemmin kuin ennen psykologilla käyntiä ja ajattelen joistain asioista jopa synkemmin... Eli herkkänä ihmisenä pelkään, että käynneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä... Olen ollut teini-iässä masentunut, joten oikein synkkiäkin ajatuksia on mielessäni käynyt.. Ennen käyntien aloittamista peruselämäni oli kuitenki ihan ok ja kaikki sinänsä hyvin, olen potenut ainoastaan lievää ahdistusta.
Eli voiko psykologilla käymisestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä, voiko se olla suorastaan vahingollista? Vai kuuluuko prosessiin, että kovin negatiivisetkin asiat pyörii mielessä vai mistä on kyse? Voisin jopa sanoa, että itsetuntoni on jopa huonontunut käyntien myötä.. Olen ollut dietillä ja tähänkin psykologi kannusti suorasukaiseen tapaansa, kun puhuin esim. tavallisista naisista, jotka aloittavat fitness-treenin, niiin tähän psykologi tokaisi, ettei kaikilta onnistu sellainen biologisestikaan ja vertasi, ettei kaikilla ole vaikkapa pitkiä sääriä.... No, tunsin itseni jotenkin huonoksi, koska itselläni on lyhyet jalat.... Eli tämän psykologin kannanotot ovat aika rajuja toisinaan, aivan kun hän tietäisi kaiken....
Kaiken lisäksi olen jopa huomannut, että suhtaudun itseeni jopa negatiivisemmin kuin ennen psykologilla käyntiä ja ajattelen joistain asioista jopa synkemmin... Eli herkkänä ihmisenä pelkään, että käynneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä... Olen ollut teini-iässä masentunut, joten oikein synkkiäkin ajatuksia on mielessäni käynyt.. Ennen käyntien aloittamista peruselämäni oli kuitenki ihan ok ja kaikki sinänsä hyvin, olen potenut ainoastaan lievää ahdistusta.
Eli voiko psykologilla käymisestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä, voiko se olla suorastaan vahingollista? Vai kuuluuko prosessiin, että kovin negatiivisetkin asiat pyörii mielessä vai mistä on kyse? Voisin jopa sanoa, että itsetuntoni on jopa huonontunut käyntien myötä.. Olen ollut dietillä ja tähänkin psykologi kannusti suorasukaiseen tapaansa, kun puhuin esim. tavallisista naisista, jotka aloittavat fitness-treenin, niiin tähän psykologi tokaisi, ettei kaikilta onnistu sellainen biologisestikaan ja vertasi, ettei kaikilla ole vaikkapa pitkiä sääriä.... No, tunsin itseni jotenkin huonoksi, koska itselläni on lyhyet jalat.... Eli tämän psykologin kannanotot ovat aika rajuja toisinaan, aivan kun hän tietäisi kaiken....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni terapiassa on vähän sama juttu kuin ihmissuhteissa yleensä: joskus kemiat eivät vain kohtaa, ja on parempi katkaista kontakti ja lähteä etsimään uutta.
Toisaalta jos olet tuntenut saaneesi nykyiseltä psykologiltasi jotain apuakin, sinun kannattaisi kertoa hänelle siitä miltä sinusta nyt tuntuu. Jos tämän keskustelun jälkeen yhteisymmärrystä ei löydy, on varmaankin psykologin vaihdon paikka.