Miksi kristinusko on

ja raamatulla päähän meininkiä, etkö sinä rukoile tarpeeksi?
Etkö sinä lue raamattua tarpeeksi?
Ei mitään armoa, pelkkää lakia ja tuomiota vaan kuulee perusteluina.

tule! Kuka nyt tuollaisen myöntäisi? Ei ainakaan "hellari", eihän juoppokaan myönnä olevansa juoppo.

Niin, ihminen helposti kompastuu oman itsensä paranteluun, ja pyrkii sen kautta ostamaan kelpaavuutta. Ei se taida olla kristinuskon ongelma vaan yleensä uskontojen.

Että miten ihmeessä niin moni täälläkin kirjoittavista yhä ja vielä luulee siinä itsensä parantelussa ja Jumalalle kelpaavaksi pinnistelyssään, jopa onnistuvansa.

Siis samaan tyyliin, kuin aikoinaan fariseukset !

9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

"Jos ja kun kerran olemme pelastettuja vain ja yksin armosta, niin miksi kristinuskosta tehdään suoritususkonto?"

Nimimerkki suoritususkonto? esittää kysymyksen, johon ei ole aivan helppoa vastata. Voidaan tietysti aina sanoa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti ole sisäistäneet armon evankeliumia oikein eivätkä siten myöskään osaa elää vapautuneina armon evankeliumista iloiten. Kristitys kyllä useimmiten sisäistävät sen, että me pelastumme yksin Jeesuksen ristilläl suorittaman sovitustyön perusteella ja se on puhdasta armoa. Raamattu sanoo monin paikoin, ettemme pelastu tekojemme kautta vain uskomalla evankeliumiin.

Uskon elämä näyttäytyy hyvin kirjavana. On ihmisiä, jotka jäävät ns. lain alle ja he yrittävät edelleen suoriutua uskovina hyvin ja kilvoittelevat täyttääkseen laki. Sitten on niitä, jotka ovat lakihenkisiä - he kuvittelevat,että uskovina he täyttävät lakia ja niin ollen elävät Jeesuksen seuraajina kunnon elämää. Sitten on niitä, jotka sanovat elävänsä yksin armosta ja hylkäävät kokonaan lain ja tuloksena voi olle luisuminen takaisin syntielämään, kun lain sana ei puhuttele enää omaatuntoa ja vie ihmistä parannukseen.

Meidän on vaikea nähdä selkeä ero lain ja evankeliumin välillä ja ymmärtää, mitä eri tehtäviä lailla on. Armosta pelastunut voi hämmentyä siitä, kuinka paljon Jeesus lopulta antaa kehoituksia uudessa elämässä vaeltamiseen ja kuinka Paljon Paavali korostaa Jeesuksen seuraamista eli totuudessa vaeltamista. Joku jopa sanoi, että hän löydä kaikkien aikojen parhaasta saarnasta, vuosisaarnasta, lainkaan evankeliumia. Jos Jeesuksen puhe on meille pelkkää lakia, niin suorituskeskeiseksi se elämämme vie.

Lightining Star huomauttaa "mutta tärkeintä olisi aito kääntymys, aito muutos, aito löytäminen." Tuo kaikki voidaan ottaa rasittavana lakina, joka vaatii suorittamista: onko kääntymykseni ollut 100%n aito, onko minussa todella tapahtunut aito muutos vai ainoastaan puolinainen. Toteat myös, ett "tärkein jää taka-alalle, lähimmäiset" - trkein on tietenkin Jeesus, mutta lähimmäisten palveleminenkin on helposti suorittamista, kun huomaan, etten ole osannut huomioida, kuunnella, auttaa ja palvella lähimmäisiäni niin kuin tulisi. Yritän sitten rakastaa lähimäisiäni paremmin, palvella enemmän jne.

Jumalan Sana kehottaa meitä palvelemaan, rakastamaan lähimmäisiämme ja huolehtimaan toisistamme. Se on kaikki on kehotusta eli lakia. Meidän on hyvin vaikea tehdä palvelutyötämme armosta käsin. Jeesus oi täydellinen rakkaudessaan ja niin mekin haluaisimme olla. Meitä hämmentää helposti myös se, että sama rakkaudellinen Jeesus oli myös totuuden torvi, joka ei tilanteen mukaan sanojaan säästänyt. Hän rakasti syntisiä, myös fariseuksia, mutta kutsui heitä Per-ke-leen lapsiksi.

Paavali suorastaana kehotti uskovia nuhtelemaan niitä, jotka elävät kurittomasti suosien elämässään syntiä tekemättä parannusta. Moni voisi kuulla Paavalin nuhtelun niin, että syntiin langennut ei ole täyttänyt sitä mittaa, minkä Paavali kirjeissään antaa - syntinen ei ole suoriutunut, joten häneltä vaaditaan parempaa suoriutumista tässä suoriutumisuskonnossa.

On vaikea sanoa, mikä on nykyajan helluntailaisuuden suhde suorittamiseen, lakiin ja armoon. Usein on tuotu julki sellainen käsitys, että nykyään helluntaiseurakunnissa on luovuttu nuhtelusta, joten seurakuntalaiset saavat elää räikeässäkin synnissä - nuhtelu koetaan vaatimuksena, joka olisi sitä suoriutumisuskontoa. Voidaanko "onhan meillä armo" sanoa kevyesti ja ohittaa sillä pikaisesti parannuksen tekemisen välttämättömyys? Onko meillä taipumus toisaalta mennä ankaraan suoritususkontoon ja toisaalta taipumus mennä velttoon halvan armon uskontoon?

Aloittaja ei puhu ollenkaan uskon sisältä vaan pilkaa sitä ulkoapäin.

siitä on lähdettävä asiaa tutkimaan.

olihan se kauhea suoritus Jeesukselta eikö ollutkin, vertakin hikoili, ja sitten sama sanoo että ei palvelija ole herraansa suurempi ja ett' äse miten käy isännälle sopii käyudä palvelijallekkin.

ymmärtää joka ymmärtää. aloittaja ei ainakaan ymmärrä.

Jaakobin kirje kehoittaa meitä ja vaati meitä olemaan suoritususkonnossa joka niin harva ymmärtää mitä hengellinen suoritususkonto on kun Jumalan Voimassa saa tehdä ja Vaella Jumalan Tahdossa. Mutta lukekaa Jaakobin kirje miten usko on kuollut ilman tekoja.Mutta jos ne ovat lihan tekoja niin usko on kumminkin kuollut. Siis liha täytyis ensin olla poispelattu ja sentähden Jeesus tuli kuolettamaan uskovan liha,, koska ei uskovan lihaan, hän ei koskee.

Toiset näyttää teoista uskon, sillä ilman tekoja usko on kuollut.

Katsopa, esim. Veikko Hursti. Ei hän jäänyt makaamaan laakereilleen.
Monen samanhenkisen uskovan kanssa, he teoista näyttävät uskon Herraansa.

Jopa viimeisellä tuomiolla Herra sanoi. Minkä te teitte yhdelle minun vähimmistäni, sen te teitte minulle.

Onhan sitä suorittamattomiakin uskovia olemassa. Uskovat lapsikasteeseen, rippikouluun ja joulukirkkoon, sekä hautaan siunaamiseen.

Ei tartte tehrä mittään. "armo riittää" - oppi kattaa tekojen sydämellisyyden Herraan.

Vai olitko sinä vielä uudestisyntymätön käännynnäinen. Niissä pääsee tuohon välitilaoppiin joka huokuu raskautta.

Ei oikein tiedä mitä tekee, miksi tekee, ja miksi yleensä on joukossa mukana.

Lähimmäisistä tulee huolehtia ja välittää. Teoilla ei saada iankakkista elämää mutta niistä voidaan saada palkinto kun on tuomiopäivän aika.

En ymmärrä, miksi suorittaminen on tehty niin tärkeäksi? Emme me suorittamalla sinne taivaaseen pääse, vaan armosta. Varsinkin helluntalaiset ovat kovin lakihenkisiä ja suorittajia, höllätkää nyt jo vähän. Pahimillaan tämä johtaa pahoihin traumoihin ja jopa henkisiin sairauksiin

>> Miksi kristinusko on suoritususkonto? >>

Oikeammin pitäisi kysyä, mitä on Kristinusko, usko Jeesukseen?

Tuohon kysymykseen vastaamalla, siis puhtaan evankeliumin äärellä, ei ole kysymys siitä, mitä ihminen suorittaa, vaan mitä Jumala tekee ihmiselle Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesus on ansainnut itselleen seurakuntansa omalla verellään, siinä ei ole syntisen ihmisen ansiota yhtään, ei yhtään mitään.

Joka korostaa omaa ansiotaan, tekee Jeesuksen sovitustyön kohdaltaan tyhjäksi.

Sen sijaan, että Jeesukseen uskova puetaan ylhäältä käsin puhtaisiin häävaatteisiin, omalla "hyvyydellään" hääaterialle pyrkivä heitetään pois, koska perille pääsevät ovat valkaisseet pukunsa Karitsan veressä.

Matt. 22:12

Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.

Puhdas evankeliumi kuuluu: "Antakaa pelastaa itsenne", "Antakaa sovittaa itsenne".