Joulukalterisatu 10

Tämä satu on puhdasta fiktiota.

Kymmenes luukku

Nyt Arhippa tunsi itsensä varsin neuvottomaksi, koska kukaan ei lämmennyt
hänen pervomanssilleen.

Arhippa sulki ikkunat ja veti verhot ikkunoiden eteen,sekä sammutti kaikki
valot. Siellä pimeässä Arhippa sitten mökötti lootusasennossa Pyhä Jorma
kädessään.

”Miksi kukaan ei ymmärrä suurta taiteilijaa ja koko kansan vituttajaa?”,
vaikeroi Arhippa itsekseen.

Pitkä hetki meni Arhipalla itsesäälissään, kun ovikello äkkiä soi. Arhippa
hilpaisi aamutakin päälleen ja tonttulakki päässään ja Pyhä Jorma kädessään
hän hilpaisi aukaisemaan mökkinsä ulko-ovea. ”Ihalijoita”, Arhippa riemuitsi.

Mutta voivoi sentään, mökin ovella seisoi kaksi varsin isokokoista Kruunun
huovia varusteet ilta-auringossa kiiltäen.

”Sitä ollaan riehuttu!”, totesi toinen huoveista.

”En arvo Kruunun huovi, minä vain esitin sen joka jouluisen perinteisen
jouluesitykseni Pyhälle Jormalle ja Joululle”.

”Antaa olla viimeinen kerta kun pompit munasillasi kyläläisiä pelottelemassa”,
murahti jo toinen huovi Arhipalle.

”En, en enää esitä sitä julkisesti”,totesi Arhippa suupielestään hiljaisesti mutisten,
miettien samalla rankasti, että miten sovittelisi asian huoveille. Kuin salama,
hänellä välähti, että hämpä tarjoaa huoveille joulupuuroaan nätein sanankääntein.

”Ottaako huorat puuroa?”, kysyi Arhippa naama leveästi hymyillen

Satu jatkuu