Mä haluisin kysyä et miten teillä teini äideillä on menny lapsen kans?? Siis nyt mä halun sellasien 15-17vuotiaiden äitien mielipiteitä. Kauanko olitteollut yhessä ennen sen lapsen tuloo, ootteko nykyaikaan kihloissa, auttaako teijän oerheet teitä??? Haluan vaan teitäää et miten teillä on mennya. Musta oli viä kaks päivää sitten tulossa äiti. Mä oon nytte 16.. Mut täytän kohta 17.. Mä sain tossa kaks päivää sitten keskenmenon. Tuntu ihan hirveeltä. Mä en oikeen tie et miten olisin pärjänny sen lapsen kans, mut tuntuu ny niin tyhjältä. Joku jota rakastaa on pois. Pois ikuisesti. Mä syytän vaan itteeni et mitä mä tein väärin. Mähän olisin ollu aika rankasti teini äiti ja koulut kesken. En välttämättä olis olu niin hirveen hyvä äiti, vaikka eihän se siät ikää kato. Mä olisin niin halunnu sit pitää tän lapsen, vaikka se ei tarkotuksella oliska tehty.. Mut vaikka se alussa oli vahinko, mä opin rakastaan sitä ja nyt se on musta pois. Mä en koskaan saa nähä ku se kasvaa, mä en saa antaa sille nimee, mä en saa leikkiä sen kans.. Mut jos mennään asiaan.. Mä haluisin tietää et miten teillä on sujunu sen lapsen kans, jos sitten tässä joskus jotenki antais ajan korjata haavat ja pystyis kokeileen uudestaan..
" teini äidit... "
-Mira-
4755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä en osaa vastata sun kysymyksiin kun en ole mielestäni teiniäiti (olen 21.v), mut haluisin sanoa et olen pahoillani sun puolesta. en tiedä lohduttaako lainkaan, mut mä aina ajattelen et kaikella on tarkotuksensa. ehkä sun tarttee vielä elää nuoruuttas ja käydä koulut ennen vauvaa. mä lupaan et sekin on vielä edessä =). ja ainahan ainakin sanotaan että keskenmenoilla luonto hoitaa itte pois sellaset vauvat, millä olis ollut jotain vikaa eikä oli pärjännyt täällä! koitappa pärjätä =)!
moi.
mä oon 16 ja olin raskaana meillä on siis sama kohtalo mutta mä oon ikäni ollu lasten kanssa tekemississä ja osaan asiani. Mut raskaus se oli mulle uutta ja hauskaa kunnes kaikki loppu muhun sanonta kaikki hyvä loppuu aikanaan mun käsissä kaikki asiat lahoo... kyllä sä kerkeet lapsia tekeen mun ja kullan lapsi ei ollu suunniteltu mut kun se tuli niin oltiin onnellisia ja nyt on yritys kova taas et saatas unelmasta totta:) sä selviit se sun vauva on samassa paikassa kun mun oma vauvani eli lasten taivaassa siellä on hyvä olla ja mami on onnellinen kun vauvakin on... koita selviytyä ja mailaa jos on kysymyksiä... [email protected]
Mä oon tosi pahoillani sun puolesta=( Sillon kun tulin raskaaksi en tiennyt teenkö abortin vai pidänkö lapsen ja päädyin abortti vaihtoehtoon,mutta päivä ennen kun piti mennä se tekemään mun oma äiti sai mut toisiin ajatuksiin, siitä alkoi sitten mun odotus=) olin seurustellu mun poikaystäväni kanssa n.2 vuotta ja molemmat lopulta haluttiin tosi paljon sitä lasta vaikka ollaankin niin nuoria,mutta mun mielestä raskaus ei katso ikää eikä aikaa.Raskauden alussa meinasin saada keskenmenon mutta se saatiin estettyä,se oli ihan kauheeta! nyt meillä on 2 kuukautinen poika vauva ja en oo ikinä ollu näin onnellinen mitä nyt oon=)
Olimme seurustelleet poikakaverini kanssa melkein 2 vuotta kun huomasin olevani raskaana.
Olin silloin 17 ja poikakaverini 16.
Meillä oli suuri joukko tukemassa meitä..minun ja poikakaverini vanhemmat ja sukulaiset,kaverit,äitiysneuvolan terveydenhoitaja..Saimme myös monilta paljon käytettyjä vauvanvaatteita ja tavaroita.Koskaan en ole kuulluut pahaa sanottavaa teiniäitiydestäni.Kun sitten aika koitti syntyi maailmaan 3920 grammanen ja 51 senttinen poikavauva.Vauva sai todella monta lahjaa..
Meillä on menny todella hyvin,vauvan hoito on sujunut mutkattomasti ja niinhän se onkin että lapsi opettaa äidiksi olisi minkä ikäinen tahansa,olen huomannut että olen kasvanut henkisesti todella paljon raskauden ja äitiyden myötä..Se on totta että katseita kerää missä liikkuukin ja minä varsinkin kun olen tämmöinen 155cm ja muutenkin todella nuoren näköinen,mutta onneksi minulla on niin hyvä itsetunto etten anna ihmisten katseiden häiritä itseäni,oikeastaan olen todella ylpeä että olen äiti tässä ja nyt..
Nyt poikamme on jo 1v3kk vanha ja olemme isän kanssa edelleen yhdessä,mutta kihloihin emme ole vielä menneet,kai senkin aika tässä kohta on..
Oli surullista lukea että olit menettänyt vauvasi,sinusta olisi varmasti tullut hyvä äiti,mutta niin sinusta varmasti vielä tuleekin,joko lähitulevaisuudessa tai myöhemmin..jaksamisia sinulle.