Ahtaat tilat, likaista, tylsää? Mitä siellä tehdään? Kärsitään pitkien ylitysten loputtomasta tylsyydestä, sen jälkeen kuumasta ilmastosta? Ja kaikki tämä tulee maksamaan melko paljon. Samalla rahalla saisi merkittävästi enemmän elämyksiä mukavammin, jos tahtoisi.
Purjehdusblogeissa on paljon valitusta. Joskus tuntuu, että suorituksia tehdään suorittamisen vuoksi eikä siksi, että niistä nautitaan.
Kärsimys on joskus mukavaa, rajallisesti. Se pitää kiinni elämässä. Kahden viikon vaellus tai kuukauden pyöräretki tai vaikka puolen vuoden pyöräretki välillä hostelleissa ja muiden katon alla asuen muistuttaa elämän pikkumukavuuksista. Mutta mikä saa ihmisen viettämään velttoa elämää joskus vuosikausia? Jonkinlaisesta velttoudestahan purjehtimisessa on kysymys. Haastavin tehtävä on saada aika kulumaan.
Purjehdusblogeistakin huomaa purjehduselämän yksitoikkoisuuden. Kun on lukenut yhtä blogia kaksi kuukautta, on samalla lukenut ne kaikki.
Miksi? Millainen on ihmistyyppi, joka kestää purjehtimisen tylsyyden?
Purjehdusblogeissa on paljon valitusta. Joskus tuntuu, että suorituksia tehdään suorittamisen vuoksi eikä siksi, että niistä nautitaan.
Kärsimys on joskus mukavaa, rajallisesti. Se pitää kiinni elämässä. Kahden viikon vaellus tai kuukauden pyöräretki tai vaikka puolen vuoden pyöräretki välillä hostelleissa ja muiden katon alla asuen muistuttaa elämän pikkumukavuuksista. Mutta mikä saa ihmisen viettämään velttoa elämää joskus vuosikausia? Jonkinlaisesta velttoudestahan purjehtimisessa on kysymys. Haastavin tehtävä on saada aika kulumaan.
Purjehdusblogeistakin huomaa purjehduselämän yksitoikkoisuuden. Kun on lukenut yhtä blogia kaksi kuukautta, on samalla lukenut ne kaikki.
Miksi? Millainen on ihmistyyppi, joka kestää purjehtimisen tylsyyden?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen tehny reissun, johon 3 vuotta. Kokemus oli sellainen, että kohta aloin haaveilla uudesta reissusta ja haaveilen yhä. Seuraavalla kerralla käyttäisin vähintään 4 vuotta valtamerireissuun maailmalla. Käytännön toteutus vain ei ole helppoa/mahdollista kaikissa elämäntilanteissa.
Sinun juttusi se ei selvästikään ole.
Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista asennetta, elämäntyyliä, arvoja. Kysymys ei ole ihmistyypistä. Jokainen on yksilö. Ero syntyi jo siinä, kun solu jakautui. Yksisoluiset ovat samnalaisia olioita.
"Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista asennetta, elämäntyyliä, arvoja."
Ei varmasti olekaan. Minä suunnittelen pitkää pyöräretkeä, jossa elämä on aktiivista ja maisemat vaihtuvat nopeammin. Purjeneveellä pääsee vuorokaudessa ehkä 150-200 kilometriä keskimäärin, pyörällä vain 100, mutta virikkeitä on paljon enemmän, samoin tekemistä.
Jos tykkää veneessä löllymisestä, niin mikäs siinä. Ihmettelen vain blogeja, joissa valitetaan jatkuvasti. Olen yrittänyt hahmottaa, mitä maailmalla tehdään, mutta selvää en ole saanut.
Ihan mielelläni osallistuisin Atlantin ylitykseen. Se olisi kokemus. Mutta jos sen jälkeen pitäisi jäädä lölleksimään merille vuosikausiksi, niin sitä en ymmärrä. Suosituimmat purjehduskohteet tuntuvat olevan melkoisia turistirysiä. Eivätkö erilaiset kohteet kelpaa? Miksi kaikki menevät samoja latuja?
Miksi pitäisi "jäädä lölleksimään merille vuosikausiksi"? Miksi pitäisi hakeutua "turistirysiin"?
"Samoilla laduilla" tarkoittanet sitä, että hirmumyrskykausia ja -alueita on pakko välttää. Siksi tietyt satamat tai alueet ovat sellaisia, joissa monet purjehtijat kohtaavat, esim. NZ Whangarei, Australian Darwin, Kapkaupunki jne. Panaman kanava on kohtaamispaikka niille, jotka käyttävät helpointa/nopeinta reittiä Tyynelle merelle.
Toisaalta esim. sellaiset etelämeren saaret, joissa ei ole sähköä eikä lentokenttää, ovat yleensä muiden kuin purjehtijoiden saavuttamattomissa. Monet meistä ovat liittäneet purjehdukseen patikointi- ja pyöräilymatkoja, vuoristoretkeilyä jne. Snorklaaminen ja pullosukellus on purjehtijoille tavallinen harrastus jne. Itselläni ei ole kokemusta lölleksimisestä eikä tekemisen puutteesta omilla valtamerireissuillani.
Kaikki eivät tietenkään ole kirjoitelleet julkisia blogeja. Myös kirjoittelijat voivat olla hyvin erilaisia. Yleistyksiä ei kannata tehdä eikä niiden perusteella ruveta halveksimaan joidenkin harrastuksia huonompina kuin omia harrastuksiaan.
"Yks tykkää yhdestä, toinen toisesta"!
"Ahtaat tilat, likaista, tylsää? Mitä siellä tehdään? Kärsitään pitkien ylitysten loputtomasta tylsyydestä, sen jälkeen kuumasta ilmastosta? Ja kaikki tämä tulee maksamaan melko paljon."
Ei pidä lähteä tuolla asenteella minnekään pitemmälle. Minulla ei ole olut likaista kuin pyykit. Ei erityisenn ahdasta kun veneessä on 1-4 ihmistä ja usein osa on reippaita naisia. Loputonta tylsää ei ole kukaan vielä valittanut vaan pikemmin väsymystä paljosta tekemisestä. Jos ei nauti lukemisesta, säätietojen seuraamisesta, ruokailusta, kalastuksesta, purjeiden trimmaamisesta jne niin käy tylsäksi ajelehtia. Purjehtiessa ei ole kuuma edes 40 asteen helteessä mutta nsatamassa tai ankkurissa kylläkin. Kuuma ilma on nukkumisongelma kun ihmiset tupsahtavat veneelle lentokentältä. Aklimatisatio tapahtuu koska vene liikkuu latitudeilta toiselle perin hitaasti. Lentokoneella Suomen rännästä 30-35 asteen ympäristöön siirtyessä kestää pari viikkoa tottua lämpöön. Toisalta mikäs olisi mukavampaa kuin kirkkaassa lämpimässä vedessä uiskentelu ja korallien katselu.
Ei pidä lähteä patkoimaan, jos näkee vain rasitukset. Eikä pyöräretkelle jos autolla pääsee vaivattomammin. Eikä matkaourjehdukselle aloittajan asenteella.
Vastaan lyhyyden vuoksi käänteisesti: purjehdusta ei kestä sellainen ihminen, joka ei tule toimeen itsensä kanssa.
Kaikilla muilla on hyvät mahdollisuudet ja vaihtelevat tuntemukset.
Muihin ihmettelyihisi ei liene tarvetta edes ottaa kantaa.
Purjehdusblogeissa on eroja. Monet ovatkin toki aika yksitoikkoista luettavaa ja muistuttavat toisiaan, mutta näkisin, että se - ja valituksen määrä - riippuvat kirjoittajasta. Itse olen ihmetellyt myös valituksen ja negatiivisuuden määrää, että kokevatko he todellakin matkapurjehduksen niin kurjaksi, ja jos kokevat, niin miksi ihmeessä ovat lähteneet ja jatkavat hommaa - osa vieläpä ties kuinka monennetta kertaa, joten luulisi jo aiempien kokemusten myötä tiedostavansa, mitä se on!
Onneksi joukossa on todella nautinnollisia ja piristäviä, ja samalla informatiivisiakin, blogeja, jotka on kirjoitettu hyvin ja jopa hauskasti, hienojen kuvien kera. Mutta täytyy muistaa, että purjehtijoista suurin osa ei ole sanaseppoja tai muuten kirjallisesti erityisen lahjakkaita, vaan osaamisensa keskittyy muihin asioihin. Valituksen korostamiseen saattaa littyä tiedostettu tai tiedostamaton tarve olla lesoilematta ja hehkuttamatta liikaa, ettei rannalle ruikuttamaan jääneet ystävät, tutut ja sukulaiset katkeroituisi liikaa. Mielellään korostetaan, että arki on arkea purjehduksellakin, ja paratiisissakin omat varjopuolensa.
Mutta että oikein kärsimystä? Tätä en allekirjoittaisi, vaikka useamman vuoden itsekin vietin maailman merillä pienessä purtilossa. Asumisneliöitä toki vähemmän kuin keskivertokodissa, mutta ei se varsinaisesti ahtaalta tuntunut, ehkäpä tehokkaiden säilytys- yms ratkaisujen ansiosta. Likaista ei ollut sen enempää kuin kuivan maan kotioloissakaan (miksi veneessä olisi likaista?!). Likaisuuden aste riippuu tietenkin siitä, onko paikalla sottapyttyjä vai siivousintoilijoita tai jotain siltä väliltä, aivan kuten missä tahansa kodissa.
Tylsää...? Se lienee aika yksilöllistä. Mulla ei ollut sen tylsempää kuin kuivalla maalla kotioloissakaan. "Omaa aikaa" oli toki enemmän, mutta ei tarvinnut jäädä peukaloita pyörittelemään ja tylsistymään. Satamissa touhua ja aktiviteetteja riitti vaikka kuinka ihan veneen ulkopuolellakin, merellä oli aikaa keskittyä enemmän kirjojen lukemiseen, kirjoittamiseen, kielten opiskeluun (seuraavaa kohdetta silmällä pitäen hyvä opiskella ainakin alkeet paikalliskielestä), ja toki dvd:t tarjosivat kevyempää viihdettä. Lisäksi normaalit kotiaskareet ja kokkailut, sen varsinaisen purjehduksellisen puuhan lisäksi. Tosin itselläni ei käy aika ihan heti pitkäksi, vaikkei mitään varsinaista tekemistä olisikaan. Tykkään välillä ihan vain kuunnella omia ajatuksianikin.
Tietenkään matkapurjehduskaan ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, elämäähän sekin vain on, kaikkine hankaluuksineen. Omalla kohdalla se on kuitenkin ollut normielämää innostavampaa ja kiinnostavampaa, ja uskaltaisin sanoa, että lähes jokaiseen aamuun veneessä olen herännyt onnellisena ja kiitollisena siitä, että sain herätä veneessä ja aloittaa uuden päivän juuri siellä.
Matkapurjehduksella sentään kohteet ja maisemat, kielet ja kulttuurit vaihtuvat, toisin kuin yksitoikkoisessa kotielämässä kuivalla maalla. Se vasta yksitoikkoista onkin, kun joka päivä menee saman kaavan mukaan - herätys, aamutoimet, töihin, töissä, kaupan kautta kotiin, pöperöt nassuun, pari tuntia töllöä, petiin, ja toistetaan sama 5 kertaa putkeen, sitten parin päivän tauko, jolloin päiväohjelma voi olla jotain erilaista tai sitten ei. Välissä ehkä käydään tunti jotain harrastamassa, jos oikein aktiivisia ollaan. Eipä kummoista jännityskertomusta ja blogia siitäkään saisi keskivertokirjoittajan lahjoilla.
Sä et tiedä mitään purjehduksesta, mä en tiedä mitään fillaroinnista. Mutta mulle ei tulis mieleenkään mennä johkin fillaripalstalle huutelemaan, että pyöräily on idioottimaista. Ehkä siinä näkyy purjehtijan ja pyöräilijän ero, vai kuinka?
Odotatko että arki on yhtä seikkailua, kyllä se arki varmaan mielenkiintoisempaa kuitenkin on kuin tavallinen arki maissa toistuvine rutiineineen joka päivä, ei sellainen blogi paljon kiinnostaisi. Pään sisässäkin voi tapahtua, ei aina tarvitse olla toimintaa ja seuraa.
"Sä et tiedä mitään purjehduksesta, mä en tiedä mitään fillaroinnista."
On ihan totta, että paljon en tiedä. On mulla kuitenkin Still 525 ja sille traileri. Jos joku asiantunteva näkisi purjehtimiseni, hän kaiketi repisi hiuksiaan, koska kukaan ei ole mua koskaan neuvonut, vaan olen opetellut kirjoista ja kokeilemalla.
Olen kuitenkin tehnyt Stillillä retkiä sekä Inarinjärvellä, Saimaalla että Päijänteellä. Inarin retki kesti kaikkiaan yli kolme viikkoa, koska kävin järven pohjoispäästä vaeltamassa Vätsärissä.
Yksinvaeltajana ymmärrän hiljaisuuteen ja yksinolemiseen liittyvän viehätyksen, mutta silti. Stillillä voin purjehtia tunnin, poiketa viehättävään saareen, katsella lintuja, heitellä virveliä, tehdä risukeittimellä tulet, keittää kahvit ja paistaa kalaa, jos sitä tulee. Sitten voin jatkaa tunnin tai pari ja tutkia kävelemällä seuraavan saaren. Se on kivaa. Siinä yhdistyy yksin oleminen ja tekemisen rauha.
Mutta että seilaa viikkoja rantaa näkemättä. Sitten paukahtaa johonkin turistirysään, jossa pahimmillaan veneitä on vieri vieressä. Siellä sitten oleilee ja on jotain tekevinään.
Ehkä minua kaikkein eniten kammoksuttavat juuri nuo sosiaaliset kerääntymiset, yksinviihtyjä kun olen. Sekin kammoksuttaa, kun katsoo videoita, joissa porukalla ylitetään merta. Ei omaa rauhaa, ei varaa elää liiaksi tunteitaan, ettei aiheuta jännitteitä. Saattaisi tuokin osuus olla minulle helpoin yksin.
Tietenkin kysymys voi olla myös siitä, että minulla on hommasta ihan väärä käsitys. Tämä yksinpurjehdusvideo on minusta hieno ja vetosi. Tuollaiseen reissuun saattaisin taipua itsekin, jos olisi rahat ja taidot. Mutta tuo kestikin vain pari kuukautta.
https://www.youtube.com/watch?v=28TAdDu5L6U
Voi hyvä Jamppa,
Kun itsekin myönnät, ettet tiedä mitään matkapurjehduksesta ja että sinulla on hommasta ihan väärä käsitys, miksi ihmeessä tulet aukomaan päätäsi palstalle, jonka ideaa et todellakaan ymmärrä? Omat pienet retkipurjehduksesi ovat jotain aivan muuta kuin valtameripurjehdukset.
>> Siinä yhdistyy yksin oleminen ja tekemisen rauha. - - - Mutta että seilaa viikkoja rantaa näkemättä.
"Kun itsekin myönnät, ettet tiedä mitään matkapurjehduksesta ja että sinulla on hommasta ihan väärä käsitys, miksi ihmeessä tulet aukomaan päätäsi palstalle,"
Palstalla ei saakaan muut aukoa päätään kuin karavaanarit. Tämäkin viestin teidän nottinghamin sheriffi poistaa.
"On mulla kuitenkin Still 525 ja sille traileri.
...
Olen kuitenkin tehnyt Stillillä retkiä sekä Inarinjärvellä, Saimaalla että Päijänteellä. Inarin retki kesti kaikkiaan yli kolme viikkoa, koska kävin järven pohjoispäästä vaeltamassa Vätsärissä."
Sofi off-topic, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, että millaissa keleissä tuolla pystyi noilla järvillä purjehtimaan? Itseäni kiinnostaa juuri samantyylinen purjehdusretleily, mutta mietityttää avoveen merikelposuus. Monissa avoveneissä ei ole mitään itsetyhjentyvää tilaa, joten ilmeisesti hyvä pumppu on tarpeen?
Minäkin olin vähän nuorempana, vielä 15 vuotta sitten, "int. tason kilpapurjehtija", mutta vältän aukomasta päätäni asioista, joita en kunnolla tunne. Matka- ja kilpapurjehduksen tunnen hyvin.
Vai int tason kilpap?
Ettei vain olisi paik tason runk?
"En voi käsittää, miksi haluat väheksyä purjehtijoita, joiden elämästä, ideoista ja tavoitteista et tiedä yhtään mitään?"
Kuka nyt ketäkin väheksyy. Juuri tänään luin blogia, jossa jo lähtiessä oli valitus päällä. Kun ei tuule. Kun on pitkä ylitys edessä. Kun joutuu heti ajamaan koneella. Kun ovat painekäyrät niin harvassa, ettei pääse mihinkään.
Olen lukenut lukuisia purjehdusblogeja niin suomeksi kuin vierailla kielillä ja lähes kaikissa niissä toistuu sama valitus. Jenkkifoorumeilla homma on sikäli rehellisempää, että siellä monet myöntävät matkanteon mielettömyyden, palkkaavat ammattimiehistön purjehtimaan/ajamaan veneen lämpimille hiekkarannoille ja vasta sitten asuvat veneissään, purjeveneissä tai troolarijäljitelmissä, pieniä siirtymiä tehden.
Ehkä suomalaisetkin tekisivät näin, jos heillä olisi varaa? Vaikea on muuten käsittää, miksi vuosikausia kiertäneet jatkavat kiertämistään ja valitustaan.
Miksi lähteä ylitykselle, jos koneen käyttö vtuttaa, käyrät ovat harvassa ja matka on tylsä ja pitkä? Ymmärtäisin sen kertaluonteisena kokeiluna, mutta kun takana on jo paljon kokemusta, niin miksi?
Onko kysymyksessä loukko? Kiertäminen on paskaa, mutta kotiin palaminen on vielä paskempaa, jos nyt edes on enää mitään, mihin palata. Entistä työpaikkaa ei ole ainakaan, eikä ammattitaitokaan vuosien aikana ole pysynyt muiden mukana.
Pelkästään luettuasi nettiblogeja luulet tietäväsi, millaista matkapurjehdus on. Et siis tiedä asiasta yhtään mitään. Useimmat pitkänmatkanpurjehtijat eivät kirjoita blogeja.
Näyttää olevan turhaa jatkaa keskustelua tästä aiheesta sinun kanssasi. Mitäpä jos siirtyisit takaisin pyöräilypalstalle? Lupaan, etten tule sinne motkottamaan pyöräilijöiden tekemistä tyhmyyksistä.
PS.
Vuosi-pari sitten kuuntelin Puheradiosta joitakin jaksoja matkapyöräilijän tekemästä ohjelmasta Intian-reissusta. Kuvaukset matkanteosta, ympäristöstä ja tapahtumista olivat toinen toistaan tylsempää kuunneltavaa. Enimmäkseen fillaristi harmitteli ylämäkiä, kumin puhkeamista, huonoa ruokaa ja kaikenlaisia muita harmeja.
Ei sinne kukaan vahingossa joudu tai vasten tahtoaan. Kyllä lähteminen valmisteluineen vaatii tahtoa lähteä.
Paljon esität kysymyksiä hyvä herra Markkanen. Kaikkiin niihin emme edes itse osaa vastata, sillä jotkut noista matkalle lähtöön vaikuttavista tekijöistä eivät todellakaan ole pelkällä arkisella järkeilyllä selitettävissä. On ilmeistä että meillä ihmisillä on jokin erityinen tarve lähteä kohti tuntematonta ja ennenkokematonta.
Jos nuo menneiden vuosisatojen löytöretkeilijät olisivat ajatelleet, että ompa surkeaa kököttää siellä aluksessa kuukausitiliin kun ruoka ja juomakin saattaa loppua ennekuin sen vastarannan saavuttaa - josta ei useikaan ollut mitään hajua. Silti he lähtivät etsimään uusia mantereita ja meriteitä kaukaisiin paikkoihin. Eräskin uskalsi uhmata kirkkoa väittämällä maailman olevan pallo - eikä mikään pannukakku. Heitä pidettiin uhkarohkeina hulluina, mutta kaikesta vastustuksesta huolimatta he kokosivat laivastoja ja purjehtivat sinne horisontin taakse.
On mahdollista että toisilla meistä on geeneissä jokin kytkin, joka menee päälle ja sitten on vain käynnistettävä veneenvarustelu pitkää matkaa varten.
Usein tähän liittyy kaiken maallisen toiminnan jäädyttäminen määräämättömäksi ajaksi - huolimatta työnantjien tai omaisten kummastelusta.
Ihmettelet sitä kuinka jotkut ovat valmiita vaarantamaan jopa ammattitaitonsa pitkän matkan takia. Jos tämä geneettinen tarve vaatii lähtöä niin ei siinä tuollaiset pikkuseikat vaikuta mitään. Tosiasiahan on että meillä jokaisella on täällä tietty aika jonka voimme käyttää tähän niin sanottuun "elämiseen".
Toisille se tarkoittaa sitä että tehdään kaikki mitä voidaan omien unelmien täyttämiseksi - esimerkiksi maailmanypäripurjehdus.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sain toteutettua ne melko hurjan tuntuiset haaveni, joita pienenä maalaispoikana työläistaustaisesta kodista lähteneenä pyörittelin. Päätin toteuttaa ne mahdollisimman nuorena, että kunto ja oppimiskyky olisi vielä tallella. Ajattelin että näin on tehtävä ettei sitten vanhainkodissa tarvitse jossitella mahdollisia tekemättömiä asioita. Minulla ei kyseessä ollut pallon kierto, mutta kuulun kyllä tuohon em. joukkoon.
"Pelkästään luettuasi nettiblogeja luulet tietäväsi, millaista matkapurjehdus on. "
Pelkästään kijoja lukemalla selviää millaista matkaprujehdus on. Tylsää.
Kun päässä jodlaa niin onkin tylsää. Tuo matkavideollakin lainattu sanonta "ãlyköllä ei milloinkaan ole tylsää" tulikin niin osuvasti mieleen, käänteisenä.
"Jenkkifoorumeilla homma on sikäli rehellisempää, että siellä monet myöntävät matkanteon mielettömyyden, palkkaavat ammattimiehistön purjehtimaan/ajamaan veneen lämpimille hiekkarannoille ja vasta sitten asuvat veneissään, purjeveneissä tai troolarijäljitelmissä, pieniä siirtymiä tehden."
Sinun käsityksesi purjehduksesta perustuu ennakkoluuloihin ja olettamiin. Esittämäsi jenkkitapa ei millään muotoa ole haaveeni, enkä millään muotoa enkä mistään hinnasta vaihtaisi omatoimista purjehdusta moiseen.
Tunnen myös muutamia jenkkipurjehtijoita, rehellisiä ja mukavia. Yksi heistä oli kolmannella pallonkierrollaan pienellä dzonkki-rikisellä teräsveneellään Nova Scotian ja Kap Hornin kautta. Yksi jenkkipariskunta oli aloittanut reissunsa, kun mies 75-vuotiaana (!) oli päättänyt jäädä eläkkeelle (pariskunta kiersi maapallon ja jäi Uuteen-Seelantiin). Jos itse tekisin päätelmät n. kymmenen jenkkipurjehtijan aineistostani, "jenkkitapa" olisi täysin muuta kuin edellä esitetyt yleistykset.
Miltähän suomalaispurjehtijat näyttävät, jos päätelmä tehdään pelkästään keskustelufoorumilta?
Ihmettelen sitä, miksi "Jamppa Markkanen" tai joku muu haluaa tyypittää ihmisiä harrastuksen, liikuntamuodon, kansallisuuden tai jonkun muun omista harrastuksista tai elämäntavoista poikkeavan ominaisuuden mukaan. Se, että tyypitys on vahvasti negatiivista, johtunee ehkä kateudesta tai suvaitsemattomuudesta. Vain se mitä itse teen ja harrastan on oikein, muut elämäntavat tai harrastukset ovat halveksittavia?
Se pointti on hyvä huomata, että ahkera blogiin kirjoittelu edellyttää toistuvia internet-yhteyksiä. Siksi blogikirjoitukset tehdään sellaisilla paikoilla, joissa yhteydenpito internetiin on mahdollinen. Kaikki purjehdukset ja reitit eivät ole sellaisia. Joka veneessä ei ole valmiuttakaan satelliittipuhelin- tai internetyhteyksiin - eikä edes halua julkisuuteen. Siksi blogien lukeminen ei anna kuvaa kuin blogien kirjoittajista, ei muista.
Totta, pelkästään kirjoja lukemalla.
Jodleidii...!
Edellä on esitetty vain yksi yleistys "jenkkitavasta", johon sitten on viitattu, ei suinkaan yleistetty.
Edellähän kerrottiin, että jollakin jenkkifoorumilla oli “myönnetty” matkanteon mielettömyys. Sitä pidettiin “rehellisyytenä” (linkkiä kyseisille keskustelusivuille ei annettu). Ehkäpä sama henkilö pitää tämän keskustelun positiivisia kannanottoja epärehellisinä?
Nyt kirjoitit, että “jenkkitapa” oli “vain yksi yleistys”, johon viitattiin vaan “ei suinkaan yleistetty”. Mitä tällä tarkoitat?
Keskustelu näyttää jo karkaavan sanailuksi, josta “jodlaritkin” saavat uutta puhtia omintakeisiin utv-kuvitelmiinsa.
Ainoa, mikä muistuu suomalaistesta matkapurjehduskirjasta on seuravanlainen katellisen uppotukkiveneilijän tykitys lämpöisessä asuvasta suomalaisperheestä.
"Talo on muuttunut, tietenkin. Se on edelleen betoniasussaan, mutta ikkunoissa on lasit ja moskiittoverkot....pihalla on klome autoa.... viivymme perheen luona viikon. Mikään ei ole kuin viimeksi. Ei viidakkoretkeä, ei sukeltamista ei ratsuastusta. Päivät valuvat läpi sormien läpi, illat kuluvat taivaskanavia tuojotettaessa....Olen aivan ymmälläni. En voi käsittää muutosta. Perheen elintaso on kohonnut. Mutta liittykkö, saamattomuus,toimettomuus ja ilmiselvä paha olo siihen."
Tuo uppotukkiveneilijä on kuin palstan uppotukkiveneilijä. Paha olo on hänellä itsellään ja on itse merellä ajelehtiva saamaaton vätys.
Minä luulin, että sinä olit jo takaisin osastolla...
Entäs Jodlarin blogi? :D :D
Kiersin maapallon yksin purjeveneellä Uuden-Seelannin ja Etelä-Afrikan kautta ja vaikka matka kesti 10 v oli tekemistä joka päivälle useimmin kuitenkin maalla kuin merellä. (Yksinpurjehtijalle nukkuminenkin on tekemistä.) Tarkemmin: www.snoopy.fi