Olen todella ylipainoinen 168cm ja 122kg, olen yrittänyt miljoona kertaa laihduttaa. Repsahdan aina parin viikon jälkeen. Välillä hallitsin syömistäni paremmin, mutta tänä syksynä on taas lähtenyt mässäily käsistä.Koko ajan tekee mieli syödä, kun on kotona. Välillä töissäkin jo suunnittelen mitä herkkuja ostaisi. Sipsit ja juustot ja kaikki suolainen ja rasvainen maistuu. Häpeän itseäni ja huonoa itsekuriani. Miten voi olla näin vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Monesti olen päättänyt lopettaa, mutta heti kun vähänkin tulee stressiä tai on muuten kurja olo syöminen alkaa. Pahinta tässä on, että pelkään "tartuttavani" tämän lapseenikin. Merkkejä hänellä jo on. Aina pyytämässä herkkuja. Hänellä karkkipäivä, mutta välillä sorrun viikollakin antamaan hänelle herkkuja. Olen käynyt lääkärissä, mutta siellä hoidetaan vain oireita. En tiedä onko leikkaus ainoa vaihtoehto. Tuskin sekään auttaa jos en pääse tästä riippuvuudesta eroon. Onko kohtalotovereita?
Ahmatti
37
330
Vastaukset
- pakko herätä
En oo kohtalotoveri mutta todellakin tartutat liikasyömisen tuolla tavalla laseesi. Olet hänelle esimerkki.
Leikkaukset kuulostaa mun mielestä pelottavilta. Yritä löytää toinen keino. Mielestäni kannattaisi löytää joku henkilökohtainen tuki/terapeutti joka ohjaa sinua.
Todella pahalta kuulostaa tuo sun painosi ja syömisesi... :( Lihavia ihmisiä näkee ulkona paljon, joten sillä tavalla yksin et ole... Kohtalotovereiden löytäminen ei välttämättä kuitenkaan paljon tässä auta.- oli pakko korjata
*lapseesi
- mentori
suomi on läskejä ja itsekurittomia akkoja täynnä, joten kohtalontovereita on runsaasti.
Lähes kaikissa vastaavissa tapauksissa (kuten aloittajallakin) on syy juuri se helvetin heikko itsekuri. Itsekuria on hankala muiden opettaa tai neuvoa, sitä itsekuria joko on tai ei ole. Kun menet itse hoikkana/normipainoisena neuvomaan lihavaa ihmistä ylipaino-ongelmissaan, niin lopputulos on usein vain se, että tuo neuvojen kohde närkästyy ja alkaa puolustelemaan sitä typerää ylipainoaan tai siirtämään vastuuta läskeistään jonkun "sairauden" niskoille. Tänä päivänä joka paikasta jo pursuaa lahdutusvinkkejä ja ohjelmia, joten kyllä kaikki ihmiset jo tietävät miten laihtuvat, jos haluavat.
Ainoa keino kaikkien itsekurittomien läskien akkojen kohdalla olisi raahata heidät väkisin jonnekin avunhuutojen kuulumattomiin esim. erämökkiin ja pitää väkisin nälässä ja pakottaa liikkumaan reilusti. Laihtusivat ihan varmasti. Eivät tietenkään siitä pitäsi ja yrittäisivät pullanhimossaan ladella tekosyitä, miksi heidät pitäisi vapauttaa jne. Lopputulos olisi varma laihtuminen, jos tuon laupeudenteon viitsisi joku ulkopuolinen itsekurin ja terveen ruumiinkulttuurin omaava ihminen tehdä.
Että kyllä ketjun aloittajakin hoikaksi saadaan, jos joku muu siinä auttaa. Itse hän ei siihen näköjään pysty.- Plösö
Arvasin, että juuri tälläisiä vastauksia tulee, mutta en välitä. Tiedän kyllä, että ihmiset joilla ei ole riippuvuutta tai lähipiirissäkään ei ole, eivät voi ymmärtää. Siksi niitä itsekurittomia akkoja kyselen, jos joku olisikin saanut kuria niin miten. En ainakaan syyttele mitään sairautta tai muuta, itse olenitseni lihottanut. Tiedän kyllä miten laihdutaan, ei ole kyse siitä. Kaipaisin vain yhtä positiivista esimerkkiä tai kannustusta. Turha sitä varmaan on täältä etsiä...
- mentori
Plösö kirjoitti:
Arvasin, että juuri tälläisiä vastauksia tulee, mutta en välitä. Tiedän kyllä, että ihmiset joilla ei ole riippuvuutta tai lähipiirissäkään ei ole, eivät voi ymmärtää. Siksi niitä itsekurittomia akkoja kyselen, jos joku olisikin saanut kuria niin miten. En ainakaan syyttele mitään sairautta tai muuta, itse olenitseni lihottanut. Tiedän kyllä miten laihdutaan, ei ole kyse siitä. Kaipaisin vain yhtä positiivista esimerkkiä tai kannustusta. Turha sitä varmaan on täältä etsiä...
ei ne toiset itsekurittomat lihavat sua pysty auttamaan, vaan ne joilta löytyy tarvittava itsekuri siihen hommaan. Miten toinen pullaa suuhunsa isolla kädellä työntävä pystyisi järkevästi ja ennenkaikkea uskottavasti sua neuvomaan??! Ei mitenkään. Sä tarvitset jatkuvan ympärivuorokautisen holhoamisen siihen hommaan ja sitä ei kukaan omankin elämän omaava ihminen pysty/halua tehdä, ainakaan ilmaiseksi.
Esim. minä pystyisin sen tekemään sulle sopivaa maksua vastaan, jos mulla ei tosiaan olisi muita suurempia kiireitä. Sun pitää etsiä esim. joku pt, joka piiskaa sut laihtumaan. Toisten läskien kohtaloita kuuntelemalla sä et laihdu, se on ihan varma asia. - Plösö
mentori kirjoitti:
ei ne toiset itsekurittomat lihavat sua pysty auttamaan, vaan ne joilta löytyy tarvittava itsekuri siihen hommaan. Miten toinen pullaa suuhunsa isolla kädellä työntävä pystyisi järkevästi ja ennenkaikkea uskottavasti sua neuvomaan??! Ei mitenkään. Sä tarvitset jatkuvan ympärivuorokautisen holhoamisen siihen hommaan ja sitä ei kukaan omankin elämän omaava ihminen pysty/halua tehdä, ainakaan ilmaiseksi.
Esim. minä pystyisin sen tekemään sulle sopivaa maksua vastaan, jos mulla ei tosiaan olisi muita suurempia kiireitä. Sun pitää etsiä esim. joku pt, joka piiskaa sut laihtumaan. Toisten läskien kohtaloita kuuntelemalla sä et laihdu, se on ihan varma asia.Miksi sitten perustetaan vertaistukiryhmiä? Miksi on aa - kerhot yms. Ei ne toiset juopot pysty sua auttamaan vai? Hmm. Meitä on moneen junaan. Ja jos olisi varaa niin palkkaisin pt:n ja kaikki terapeutit. Mutta koska kaikki rahani on mennyt pullaan tyydyn voivottelemaan kohtaloani täällä.
- mentori
Plösö kirjoitti:
Miksi sitten perustetaan vertaistukiryhmiä? Miksi on aa - kerhot yms. Ei ne toiset juopot pysty sua auttamaan vai? Hmm. Meitä on moneen junaan. Ja jos olisi varaa niin palkkaisin pt:n ja kaikki terapeutit. Mutta koska kaikki rahani on mennyt pullaan tyydyn voivottelemaan kohtaloani täällä.
no voivottele sitten vaan täällä saata_nan läski, mutta sillä sä et laihdu. Tiedä vi_tun läski se.
- pakko herätä
Plösö kirjoitti:
Miksi sitten perustetaan vertaistukiryhmiä? Miksi on aa - kerhot yms. Ei ne toiset juopot pysty sua auttamaan vai? Hmm. Meitä on moneen junaan. Ja jos olisi varaa niin palkkaisin pt:n ja kaikki terapeutit. Mutta koska kaikki rahani on mennyt pullaan tyydyn voivottelemaan kohtaloani täällä.
Älkää alkako riiteleen! :)
Suosittelen, että alat lenkkeillä! Ihan totta. Se on tosi helppoa. Koska sulla on painoa paljon, sun täytyy kävellä, mutta sekin on oikeesti jo tosi hyvä! Lapset voi ottaa mukaan. Kyllä sä varmaan käveleen pystyt ihan hyvin? Pitkiäkin lenkkejä. Kävele vaikka 3-4km lenkkejä -joka päivä- ihan rauhassa. Ootpahan ainakin sen aikaa syömättä ja siinä tulee hyvää happea keuhkoihin ja se on tosi virkistävää. :) Aina on aikaa mennä lenkille! Jaksat paljon paremminkin kun liikut vähän. Pyöräily on myös ihan yes, mutta pyöräilylenkkien pitäisi sitten olla paljon pitempiä (esim. 15km).
En osaa arvioida, että kuinka iso rasite painosi on. Voi olla, että pystyisit enemmänkin ihan hyvin. Ehdottelen tuollaisia kevyempiä vaihtoehtoja, jotka on helppoja tehdä joka päivä.
Ruoanlaitto on toinen juttu, mikä sun pitää opetella ihan uusiksi. Ei rasvaa eikä sokeria!!!!!! Oon itse tosi huono kokkaamaan, mutta syön puuroa ja hedelmiä ja ihan kotiruokia ja toisaalta myös aika paljon herkkuja. Mullakin olis parannettavaa ruokavaliossa. Pitäisi opetella tekemään kaikkia hyviä ja terveellisiä ruokia. Niitäkin on varmasti moneen makuun. Monia mausteita ym. :) Se pitää opetella ja muuttaa rutiiniksi ja uudeksi elämäntavaksi. Laihduttaminen ei ole mikään projekti, tiedät varmaan sen. Hedelmissä on sitä hedelmäsokeria, viinirypäleitä popsimaan..^^, - mentori
pakko herätä kirjoitti:
Älkää alkako riiteleen! :)
Suosittelen, että alat lenkkeillä! Ihan totta. Se on tosi helppoa. Koska sulla on painoa paljon, sun täytyy kävellä, mutta sekin on oikeesti jo tosi hyvä! Lapset voi ottaa mukaan. Kyllä sä varmaan käveleen pystyt ihan hyvin? Pitkiäkin lenkkejä. Kävele vaikka 3-4km lenkkejä -joka päivä- ihan rauhassa. Ootpahan ainakin sen aikaa syömättä ja siinä tulee hyvää happea keuhkoihin ja se on tosi virkistävää. :) Aina on aikaa mennä lenkille! Jaksat paljon paremminkin kun liikut vähän. Pyöräily on myös ihan yes, mutta pyöräilylenkkien pitäisi sitten olla paljon pitempiä (esim. 15km).
En osaa arvioida, että kuinka iso rasite painosi on. Voi olla, että pystyisit enemmänkin ihan hyvin. Ehdottelen tuollaisia kevyempiä vaihtoehtoja, jotka on helppoja tehdä joka päivä.
Ruoanlaitto on toinen juttu, mikä sun pitää opetella ihan uusiksi. Ei rasvaa eikä sokeria!!!!!! Oon itse tosi huono kokkaamaan, mutta syön puuroa ja hedelmiä ja ihan kotiruokia ja toisaalta myös aika paljon herkkuja. Mullakin olis parannettavaa ruokavaliossa. Pitäisi opetella tekemään kaikkia hyviä ja terveellisiä ruokia. Niitäkin on varmasti moneen makuun. Monia mausteita ym. :) Se pitää opetella ja muuttaa rutiiniksi ja uudeksi elämäntavaksi. Laihduttaminen ei ole mikään projekti, tiedät varmaan sen. Hedelmissä on sitä hedelmäsokeria, viinirypäleitä popsimaan..^^,ihan hyviä ohjeita sulla, mutta ei itsekuriton vätys niitä kykene noudattamaan. Jos kykenisi niin ei mitään ylipaino-ongelmaa hänelle olisi ikinä tullutkaan. Ruoka on vaan liian hyvää ja itsekuri liian heikko. Itsekuria ei voi kellekkään opettaa, sitä joko on tai ei ole. Tämäkin aloitus oli surkean ja itsekurittoman ihmisen omaan typeryyteensä tuskastumisen aiheuttama hätähuuto, jonka funktio oli vaan purkaa turhautumiskohtaus, jonka jälkeen henkisen paineen tasaanuttua työnnetään käsi sipsipussiin tai mitäpaskaanytikinävetääkään ja syödään olo mukavaksi taas.
Aloittajan kaltaiset tapaukset tarvitsevat ulkopuolisen holhoamisen saadakseen epäterveet syömistottumuksensa kuriin, ei siinä juuri muu auta. Kuten aloittaja jo aloituksessaan totesi että miljoona kertaa on yritetty ja aina vaan on silti sama läskipunkero, niin ei siinä hyvää tarkoittavat neuvot kyllä yhtään auta. Läski sika pitää toisen ihmisen toimesta raahata erämökkiin avunhuutojen kuulumattomiin ja siellä pakottaa olemaan vähällä syömisellä, vain siten laihtuu sata varmasti. - 12+14
Eikö Suomessa olekaan itsekurittomiä läskejä ukkoja?
- mentori
12+14 kirjoitti:
Eikö Suomessa olekaan itsekurittomiä läskejä ukkoja?
on, mutta mitä se tähän kuuluu?
- Hoida itseäsi
mentori kirjoitti:
no voivottele sitten vaan täällä saata_nan läski, mutta sillä sä et laihdu. Tiedä vi_tun läski se.
Joskus sitä miettiin, että millaisia ihmisiä tällaisten kirjoitusten takaa oikeasti löytyy? Ei voi olla kovin täydet patruunat omassakaan lippaassa. Saatko ihan oikeasti mielihyvää, kun saat liittää kiroilemisen ja läski-sanan yhteen. Valuuko kuola suupielistäsi tyytyväisyydestä, että olit NIIN rohkea, että ihan kirjoitit sen tänne. Menisit sanomaan sen läskeille päin naamaa, mutta et uskalla "saata_nan" luuseri ja "vi_tun" nössö. Täällä kyllä huudellaan oma näkemys kunkin lihavuudesta tietämättä asioista itse mitään, etenkään yksittäisen ihmisen. Tämän kaltaisille ihmisille on turha yrittää mitään asiaa koittaa avata, koska ei heillä ole ymmärrystä sille. On vain se oma näkemys itsekurittomuudesta ja sehän on kaikkien kohdalla totuus, sopii myös narkkareihin ja juoppoihin.
Ja kun ei muuta keksitä niin palata jälleen haukkumaan! Niin sinäkin teet!
- kohtalontoveri---
kamalaa lukea näitä vastauksia täällä. ihmiset tässä ketjussa eivät ymmärrä mistä on kyse. ihan samalla tavalla ovat omatkin yritykseni aina kariutuneet. tuntuu siltä, että paino ei vaan tipu. ilman sitä toivottua tulosta tuntuu turhalta kaikki yritykset. ainoa keino/dieetti, jolla olen onnistunut vähän tiputtamaan, on ollut karppaus. kun lähtötilanne on mikä on, tuntuu karppauskin niin hitaalta keinolta. nätisti yksi vastaajista kirjoitti, mutta näillä kiloilla moiset urheilusuoritukset kuulostavat satukirjojen tarinoilta. itsekin aerobista liikuntaa yrittäneenä, voin sanoa suorituksen keston olevan laskettavissa sekunnein ja matkan kymmenin metrein. olen nyt alkanut harjoittamaan lihaskuntoa punttisalilla. se tuntuu helpolta, onhan näitä kiloja tullut jo kanniskeltua. kuulemani mukaan polttaa hyvin kaloreita. venyttelyäkin harjoitan, tuntuu ihan mukavalta. olen huomannut tuon lihasharjoittelun tuovan lihaksistoon jotain varmuutta, olen aika kömpelö, joten mukava lisä tuokin. lapselle kaiketi olisi hyväksi, kun sovituissa asioissa pitäydyttäisi. se lie pätee elämässä aina ja tuonee turvaa lapselle, kun tietää, että asiat joita sanotaan pitävät paikkansa. hedelmissä on monia aika herkkuja varmaankin lapsi niistä pitäisi, raa'at juurestikut ovat myös aika hyviä välipaloja. toivon, että voisin jotenkin sinua auttaa. pidän peukkuja!
- Plösö
Kiitos kun joku viitsi kirjoittaa jotain nätistikin. Mentorille terkkuja :-D ps. Käsi ei oo nyt 3 päivään käyny sipsipussissa. Alku sekin. Minä en kyllä mitään erämökkiä tarvi, kettuilu netissäkin näyttää auttavan. Joten jatka vaan Mentori hyvää työtä, vaikka varmaan se ei ollutkaan alkuperäinen tarkoituksesi.
- mentori
Plösö kirjoitti:
Kiitos kun joku viitsi kirjoittaa jotain nätistikin. Mentorille terkkuja :-D ps. Käsi ei oo nyt 3 päivään käyny sipsipussissa. Alku sekin. Minä en kyllä mitään erämökkiä tarvi, kettuilu netissäkin näyttää auttavan. Joten jatka vaan Mentori hyvää työtä, vaikka varmaan se ei ollutkaan alkuperäinen tarkoituksesi.
minä olen aidosti iloinen, jos joku lihava sisuuntuu laihduttamaan mun hieman kärjistettyjen juttujen takia. Jos laihdut, niin koen sen pienenä voittona sodassa yhteiskunnan läskistymistä vastaan.
Epäilen tosin kertomasi perusteella ("olen yrittänyt miljoona kertaa laihduttaa"), että tälläkin keralla se laihduttamisesi jää jälleen yritykseksi, vaikka nyt saitkin pienen virtapiikin välillä. Mutta jos laihdut, niin hyvä ja onnea. En mä haukkumisen iloista heitä näitä hieman kärjistettyjä ja provosoivia juttuja, vaan olen yksinkertaisesti lopullisesti kyllästynyt itsekurittomiin ja kateettomiin lässyttäjiin, jotka tärvelevät kehonsa typerillä ruokailutottumuksilla ja paihimmassa tapauksessa kaatavat itse aiheutetun ylipainonsa aiheuttamat ongelmat veronmaksajien niskaan. Ja joo, on juoppoja, narkkareita jne. ja mulla on mielipiteet niistäkin, mutta tällä läskipalstalla puhutaan nyt ko. asiasta pääasiassa ja narkkarit puidaan muualla. Tuo em. oli pakko mainita, kun joku tyhmempi saattaa lulla, että poden sairaaloista vihaa juuri lihavia ihmisiä kohtaan ja millään muulla ei ole mitään väliä mulla tässä yhteiskunnassa.
- Hei!
Hei! Minä olen aloittanut itse tämän laihduttamisen polun. Olen myös itsekkin yrittänyt laihduttaa siinä onnistumatta eikä ole sitten ollut sitä tahdonvoimaa tarpeeksi. Nyt olen kuitenkin päätöksen tehnyt ja siinä pysyn. Lapseni ja itseni vuoksi haluan elää terveemmin ja pidempään. Itselleni on tavattoman tärkeää pitää ruokapäiväkirjaa netissä. Siinä konkretisoituu syöty kalorimäärä ja myös sen kulutus. Aluksi arvelin sen olevan vaikeaa, mutta helppoa se kuitenkin on ja ei ole aikaa vievääkään. Pyrin harrastamaan liikuntaa päivittäin. Olen asettanut itselleni tavoitteen juurikin tässä kyseisessä ruokapäiväkirja sivulla. Tietenkin on tärkeää ensin motivoitua tarpeeksi ja pysyä suunnitelmassa. Jo lapsikin on hyvä syy alkaa itse laihduttamaan, mutta löydät varmaan muitakin syitä. Itselläni on myös tuo tunnesyöminen ja se jos mikä on ollut suorastaan masentavaa. Toivottavasti tästä oli sinulle apua ja toivon sinulle kaikkea hyvää! Ja kaikille trolleille ja muille ääliö kommentoijille kasvakaa aikuiseksi!
- Karkkihotkija
Hei! Se itseään niskasta ottaminen ON vaikeaa. Mässäilyn osalta kuulostat ihan minulta (entiseltä minulta). Ostin joka päivä suuren karkkipussin ja pari suklaapatukkaa. Jossain vaiheessa niiden seuraksi lähti pakastepitsa. Olin aivan totaalisessa sokerikoukussa. Mistä tämä johtuu? Asenteesta, tottumuksesta ja suunnittelemattomuudesta. Karkista pääsin eroon asenteenmuutoksella: ennen ajattelin, että kyllä vähentäminen ja karkkipäivät riittää. Ei. Nyt en syö karkkia ollenkaan. Piste. Motivaationa toimi hampaitten kunto: niitä vihloi suhteellisen usein, enkä todellakaan halunnut reikiä.
Suunnittelemalla taas saa myös tottumukset muutettua. Suunnittele ja osta useamman päivän ruoat kerralla. Tee helppoja ja nopeita ruokia, ettet sorru naposteluun. Jos ruoan jälkeen tuntuu vielä, että haluat syödä jotain, viinirypäleet, kirsikkatomaatit ja porkkanat ovat hyviä vaihtoehtoja. Juomana vaikka vissyä. Eli näihin ikäänkuin saat sortua. Lisäksi voisit ainakin alussa sallia jonkin "pienemmän pahan", mikä se sinulla voisi olla? Eli jätät sipsit ja juustot pois, mutta korvaat ne jollain hieman terveellisemmällä. Sitten syöt tätä korvaavaakin tuotetta jatkossa vähemmän ja vähemmän. Itsellä kun oli se sokerihimo, söin alussa pullaa ym. aika paljonkin, mutta sitten helpotti, eikä pullalle, kakulle tai keksille ole tarvetta. Silloin tällöin voin kuitenkin leipoa, tai syödä näitä kylässä. Eivät siis ole totaalisesti kiellettyjen listalla.
Ja arvaa mikä on parasta? Kun pääset sipsi-&juustohimostasi eroon, paino rupeaa normaalilla kotiruoalla tippumaan itsestään ilman kidutusdieettejä. Päättäväisyyttä! - KunMikäänEiRiitä
Tsemppiä aloittajalle, toivon ihan sydämeni pohjasta että miljoonasyhdeskerta ;) on nyt se kerta kun onnistuu. Ruokariippuvuus - ahmintahäiriö,sokerikoukku,sipsiaddiktio; onhan näitä - on (ihan jo asiantuntijoiden vahvistama ja asiaa tutkitaan enemmän ja enemmän) aivan verrattavissa esimerkiksi alkoholismiin tai huumeriippuvuuteen. Se, joka siitä kärsii ja joutuu sitä helvettiä elämään päivästä toiseen, tietää, miltä tuntuu kun ei kykene hallitsemaan itseään, kun kaikki rahat menevät addiktion ylläpitämiseen (tässä tapauksessa Alkon sijasta ruokakauppaan), ruoka ja sen sairaalloinen ahmiminen on ainoa mitä pystyy ajattelemaan eikä siinä paljon piittaa seurauksista vaan valehtelee puolisolle, peruu sovitut menot ystävien kanssa - helkkari vaikka varastaa jos on pakko kunhan pääsee olemaan yksin herkkuvuoren keskelle ja saa tunkea suun täyteen suolastajamakeaajaKAIKKEAJAPALJON! TAAS.
Kunnes jäljellä on vaan tyhjät käärepaperit, halkeamaisillaan oleva vatsalaukku ja niin valtava itseinho että tahtoisi kirkua ääneen. Miksi, miksi minä teen tämän itselleni, miksi minä pilaan elämäni kun tämä jälkiolokin on aivan helvetin kamala? 15 minuuttia hirveetä mättämistä niin ettei ennätä edes maistaa mitään ja sitten päästään taas takasin syyllisyyteen ja itseinhoon. Ei todellakaan oo sen arvoista. Mutta niin mä sanoin itselleni eilenkin, ihan tässä samassa tilanteessa ja vannoin ettei enää koskaan. Ja niin siinä taas kävi että tunti sitten olin niin hermostunut ja kiipeilin seinille enkä pystyny ajattelemaan mitään muuta kuin että PAKKO SAADA MÄSSYÄ. NYT. PAKKO PAKKO PAKKO. Ja siis sorruin taas, kuten olen sortunut jo niin monena päivänä ennen tätä päivääkin. En saa katkaistua tätä putkea, en sitten millään, tää on pisin helvetti mun helvettini sisällä 10 vuoteen, ja se alkaa pelottaa. Ehkä mä tosissaan, kirjaimellisesti syön itseni hengiltä.
Poikkeuksellista tässä mun kohdalla on, että riippuvuuteni rajuudesta ja kaikista niistä sadoista suklaakiloista huolimatta mitä mä oon sisääni ahtanut, mä olen laiha. Jonkin aineenvaihdunnallisen omituisuuden tai lääketieteellisen ihmeen takia, luulen...ja vuosi sitten mä olin siitä vielä hyvin iloinen, mutta enää en jaksa välittää, ajatella. Siis minä, joka olen koko elämäni vahdannut hysteerisenä vaa'an lukemia ettei ne vaan nouse tietyn rajan yli.
Se kertoo, kuinka syvälle mä olen vajonnut tähän. Sokerikoukkuun, Sairaaseen ahmimisen ja itseinhon, salailun ja valehtelun kierteeseen jota mä en saa katkaistua. Mä, kuten varmaan moni ei-vielä-onnistunut-laihduttajakin, olen kokeillut ihan kaikkea - tosin paastot ja ihmedieetit olen jättänyt väliin - mutta läpikäytynä on totaalikieltäymys, täsmäsyöminen ja kohtuuherkuttelu (hah!se tosin jäi haaveeksi koska kun aloitan en voi lopettaa), gluteeniton, kuitupitoinen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio sekä moni muu variaatio. Olen harjoitellut tietoista syömistä, yrittänyt keksiä käsille muuta puuhaa tai lähteä ulos kun otsa alkaa hiota ja himo kasvaa. Olen pyytänyt apua ravitsemusterapeutilta, varmistanut että syön tarpeeksi eikä minulla ole keliakiaa tai muuta fyysistä sairautta, minua on hoidettu Syömishäiriöklinikalla; muutamaakin eri lääkettä on kokeiltu ja käyn terapiassa jo kolmatta vuotta mutta KUN MIKÄÄN EI AUTA. Tilanne ei ole muuttunut yhtään paremmaksi, päinvastoin; viime viikot ovat olleet elämäni pahimpia ja rankimpia sekä psyykkisesti että fyysisesti. Suoraan sanoen, minulta alkaa olla usko loppu. Uskon korkeintaan, että keinot on käytetty, konstit on loppu. Sillä vaikka kuinka asiaa järjellä yrittäisin ajatella, en kertakaikkiaan keksi, miten minua enää voitaisiin auttaa - enkä nyt yritä olla mikään marttyyri.
Niin joo, anteeksi nyt, tästä tuli 99,9%:n henkilökohtainen vuodatus omasta tilanteestani vaikka aioinkin alunperin ilmaista tukeni aloittajalle ja sanoa ettet ole yksin. Ne, joilla on aina ollut terve suhtautuminen ruokaan (mahdollisesti muihinkin asioihin/aineisiin!) eivät mitenkään kykene käsittämään, miltä tuntuu menettää hallinta, kun addiktio ohjaa elämää ja kaikki pyörii ruuan/viinan/seksin/huumeiden/..... keskiössä - se EI TODELLAKAAN OLE TIETOINEN VALINTA! Sen voisi edes yrittää (joskus) muistaa ne, jotka niin kärkkäästi on toisia tuomitsemassa esimerkiksi "laiskaksi läskiksi" juuri niiden kilojen takia. Ihan sama, painaako 50 vai 120 kiloa, kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten kovasti se ihminen niiden kilojensa takana taistelee. Ja yrittää enemmän ja kovempaa kuin yksikään näistä kiusaajista/"tuomareista" on koskaan joutunu tekemään. Eli voitaisko jättää toisten tölvimiset kun ei me niitten elämästä mitään tiedetä!?! Ja juu, nyt mäkin lopetan tän paasaamisen....vihdoin.- famine
Kuulostaa vähän siltä, että ruokavaliosi on ravinneköyhä tai ravintoaineet ei imeydy ja kärsit ravinnevajauksesta. Onko sulle koskaan tehty hivenaineanalyysiä?
- enjaksaenää
Tuo vuodatus oli kuin minun elämästäni . Laihduin 40kg 3 vuoden aikana , ja elämä oli ihanaa . Viime keväänä kaikki yhtäkkiä muuttui . Olen lihonut vuodessa 45 kg . VITTU TÄTÄ ELÄMÄÄ , MÄ VIHAAN TÄTÄ PASKAA .
- turmelkaavaanitsenne
enjaksaenää kirjoitti:
Tuo vuodatus oli kuin minun elämästäni . Laihduin 40kg 3 vuoden aikana , ja elämä oli ihanaa . Viime keväänä kaikki yhtäkkiä muuttui . Olen lihonut vuodessa 45 kg . VITTU TÄTÄ ELÄMÄÄ , MÄ VIHAAN TÄTÄ PASKAA .
Kauheaa. Miten voi lihoa vuodessa noin paljon?!
On siinä täytynyt syödäkin !! Eikö ole kamalaa tuhlata kaikki rahansa ruokaan, jota joutuu kantamaan sitten mukanaan joka paikkaan!!Miten voitte maksaa vartalonne ja terveytenne turmelemisesta?
Ja toinen asia vielä.
Mitkään "mentorit" eivät voi teitä auttaa laihtumaan, älkää uskoko noita valheita, ettette muka itse pystyisi !!Vain ja ainoastaan te itse voitte itsenne laihduttaa, ei mitkään rahan ahneet mentorit!!
Itse te määräätte mitä suuhunne lapatte! - famine
turmelkaavaanitsenne kirjoitti:
Kauheaa. Miten voi lihoa vuodessa noin paljon?!
On siinä täytynyt syödäkin !! Eikö ole kamalaa tuhlata kaikki rahansa ruokaan, jota joutuu kantamaan sitten mukanaan joka paikkaan!!Miten voitte maksaa vartalonne ja terveytenne turmelemisesta?
Ja toinen asia vielä.
Mitkään "mentorit" eivät voi teitä auttaa laihtumaan, älkää uskoko noita valheita, ettette muka itse pystyisi !!Vain ja ainoastaan te itse voitte itsenne laihduttaa, ei mitkään rahan ahneet mentorit!!
Itse te määräätte mitä suuhunne lapatte!Joo, itsehän me määrätään mitä suuhumme laitetaan. Mutta siihen päätökseen vaikuttaa aika moni tekijä; tottumus, stressitaso ja vireystila nyt ainakin. Ruoka-addiktio on ihan todellinen ongelma johon voi tarvita ulkopuolista apua. Samoin esimerkiksi uni- tai suolisto-ongelmista johtuvaan väsymykseen tai stressin hallintaan voi tarvita ammattiapua.
Avun pyytämisessä ei ole mitään väärää, jos vähänkään tuntuu siltä ettei muutokseen yksin pysty.
- famine
Muutoksen ei tarvitse tulla kerralla, asioita voi tehdä paremmin pikkuhiljaa. Esimerkiksi lisäämällä aluksi kasviksia ruokavalioon, sitten vähentämällä einesten määrää, parantamalla ateriarytmiä, panostamalla lepoon, lisäämällä aktiivisuutta pitkin päivää. Kun vireystaso ja mielala on parempi, silloin voi miettiä liikuntaharrastuksen etsimistä, annoskokojen tarkastamista, ehkä jopa kaloreiden laskentaa. Jos olet koukussa roskaruokaan, on mahdollista, että kärsit ravinnevajauksista, joiden vuoksi syömisen hallinta on haastavaa.
- Ihanloppu
Kiitos vastauksestasi famine. Liikuntaa mä harrastan ehkä keskivertoa enemmänkin, juoksen, kävelen ja treenaan salilla useita kertoja viikossa. Niin ja siihen vielä kehonhuoltona venyttelyä ja joogaa. Liikkumisen säännöllisyys tosin ei ole ihan ideaali mun hallitsemattoman ja itsetuhosen syömiskulttuurin vuoksi...eli aina välillä tulee 1 - 5:kin päivän taukoja.
Terveellisestä, riittävästä ja monipuolisesta syömisestä tiedän paljon, ja aina siihen saakka kunnes ahmimispsykoosi vie voiton, sovellan tietojani myös elävässä elämässä. Eli siis käytännössä ruokavalioni on ellei nyt ihan esimerkillinen niin aika lähellä suunnilleen iltapäivään, joskus jopa alkuiltaan saakka ennen kuin tulee totaalinen romahdus. Enkä sinnittele päivää minikaloreilla, vaan esimerkiksi näin: (tän päivän syömiset, lisäksi 4 kuppia mustaa kahvia ja melkein 2 litraa vettä ennen ahmintaa) Mutta on mun elimistö takuulla niin sekasin et varmaan joku vajaus on ihan mahdollinen. Hivenaineanalyysia ei ole tehty, se on kai aika hintava? No joo, tosi tekopyhä kommentti kun aattelee kuin monta tonnia mä oon syytäny herkkuihin ja roskaruokaa kunnolla ees maistamatta niitä.
7.00 kaurapuuro margariinilla, 2 keitettyä kananmunaa
10.30 2 isoa itsetehtyä falafel-pyörykkää, kermaviilikastiketta, linssi-papu-ohra-paistosta n. 2.5dl, 2 tomaattia ja puolikas paprika
14.00 250g raejuustoa, 1 prk(200g( papusekoitusta, omena ja 8 siivua ohuen ohutta saunapalvikinkkua
16.45 2 isoa palaa itsetehtyä jauhelihapiirakkaa (jauheliha,feta,sipuli,paprika,juustoraaste,ruokakermaa,voitaikinapohja) ja sitten en pystynytkään enää lopettamaan vaan jatkoin maanisesti syömistä tyhjentäen ensin kaapit ja pakkasen, sitten hakemaan muovikassillinen herkkuja kioskilta.
Mä olin ku riivattu. Eikä mua hillinny ees se, että mun rahat on loppu ja MÄ JOUDUIN OTTAMAAN MUN MIEHEN LOMPAKOSTA RAHAA. SALAA. Mä en voi tajuta, ei mun mielestä mun päivän syömiset ENNEN ollu liian vähän tai mitään. Miten hirvee ja alhanen mä oikeen voin olla ja helvetti kun mä pelkään mihin tää päättyy. Mihin kaikkeen mä pystyn? - famine
Ihanloppu kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi famine. Liikuntaa mä harrastan ehkä keskivertoa enemmänkin, juoksen, kävelen ja treenaan salilla useita kertoja viikossa. Niin ja siihen vielä kehonhuoltona venyttelyä ja joogaa. Liikkumisen säännöllisyys tosin ei ole ihan ideaali mun hallitsemattoman ja itsetuhosen syömiskulttuurin vuoksi...eli aina välillä tulee 1 - 5:kin päivän taukoja.
Terveellisestä, riittävästä ja monipuolisesta syömisestä tiedän paljon, ja aina siihen saakka kunnes ahmimispsykoosi vie voiton, sovellan tietojani myös elävässä elämässä. Eli siis käytännössä ruokavalioni on ellei nyt ihan esimerkillinen niin aika lähellä suunnilleen iltapäivään, joskus jopa alkuiltaan saakka ennen kuin tulee totaalinen romahdus. Enkä sinnittele päivää minikaloreilla, vaan esimerkiksi näin: (tän päivän syömiset, lisäksi 4 kuppia mustaa kahvia ja melkein 2 litraa vettä ennen ahmintaa) Mutta on mun elimistö takuulla niin sekasin et varmaan joku vajaus on ihan mahdollinen. Hivenaineanalyysia ei ole tehty, se on kai aika hintava? No joo, tosi tekopyhä kommentti kun aattelee kuin monta tonnia mä oon syytäny herkkuihin ja roskaruokaa kunnolla ees maistamatta niitä.
7.00 kaurapuuro margariinilla, 2 keitettyä kananmunaa
10.30 2 isoa itsetehtyä falafel-pyörykkää, kermaviilikastiketta, linssi-papu-ohra-paistosta n. 2.5dl, 2 tomaattia ja puolikas paprika
14.00 250g raejuustoa, 1 prk(200g( papusekoitusta, omena ja 8 siivua ohuen ohutta saunapalvikinkkua
16.45 2 isoa palaa itsetehtyä jauhelihapiirakkaa (jauheliha,feta,sipuli,paprika,juustoraaste,ruokakermaa,voitaikinapohja) ja sitten en pystynytkään enää lopettamaan vaan jatkoin maanisesti syömistä tyhjentäen ensin kaapit ja pakkasen, sitten hakemaan muovikassillinen herkkuja kioskilta.
Mä olin ku riivattu. Eikä mua hillinny ees se, että mun rahat on loppu ja MÄ JOUDUIN OTTAMAAN MUN MIEHEN LOMPAKOSTA RAHAA. SALAA. Mä en voi tajuta, ei mun mielestä mun päivän syömiset ENNEN ollu liian vähän tai mitään. Miten hirvee ja alhanen mä oikeen voin olla ja helvetti kun mä pelkään mihin tää päättyy. Mihin kaikkeen mä pystyn?Joo, maksaahan se eikä se nyt välttämätön ole. Mietin vaan, kun kerroit, että sulta on tutkittu ja poissuljettu keliakian yms. fyysisten sairauksien mahdollisuus, että jos samalla olisi kartotettu muutenkin sun kehon vointi.
Tuon esimerkkisi perusteella en yhtään ihmettele, että sun tekee mieli ahmia. Sun aamu alkaa hiilarilla (vaikka kaurapuuro ei sitä pahinta mahdollista olekkaan) ja margariinilla, eikä siinä ole mukana mitään kasvista tai marjaa. Muutenkin näyttää, että voisit lisätä todella paljon kasviksia sun ruokavalioon. Jos aloittaisit siitä, eli lisää useampi kourallinen vihreitä kasviksia joka aterialle. Suositus on 500g hedelmiä ja kasviksia per päivä, mutta mä lähtisin siitä, että syöt 500g kasviksia, jonka LISÄKSI marjoja ja hedelmiä tasaisesti pitkin päivää. Aamulla on hyvä tankata antioksidantteja ja vitamiineja esimerkiksi vihersmoothiella (johon saa tungettua ison määrän kasviksia) jonka lisäksi noi kaksi kanamunaa proteiinin ja rasvan lähteeksi. Ota käyttöön viherjauhe, jos kasvisten määrä alkaa tökkiä.
Toinen taktiikka mitä suosittelen on kaiken valmisruuan ja lisätyn sokerin välttely niin pitkälle kun mahdollista. Jos ruokahimo/ahmintahimo tulee, se tulee ja sille ei voi mitään, mutta kun ravitsee kehoa kunnon ruualla muulloin, ne himot alkaa pikkuhiljaa vähetä. Paljon aitoa ruokaa, johon ei ole lisätty ylimääräistä (kuten gluteenia, sokeria, makeutusaineita) tai josta ei ole poistettu mitään (esim. rasvaton maito). Ruokaa, jolla on mahdollisimman lyhyt tuoteseloste.
Kolmas juttu mitä kannattaa miettiä on se, että onko sun fyysisen rasituksen määrä oikeassa suhteessa levon ja ravinnon kanssa? Syökö tarpeeksi ja riittävän laadukkaasti siihen nähden kuinka paljon ja kovaa liikut? Nukutko tarpeeksi fyysiseen rasitukseesi nähden? Makeanhimo tai ruuanhimo voi nimittäin olla merkki myös ylirasituksesta. Esimerkiksi pitkäkestoinen aerobinen (kuten juoksu) on stressihormoneja nostattavaa liikuntaa, joka on todella kuluttavaa yhdistettynä ruokavalioon, josta ei saa tarpeeksi ravinteita. Kysymys ei ole vain pelkistä kaloreista ja makroista, vaan myös siitä, mitä niiden makrojen mukana tulee (vitamiineja, hivenaineita, lisäaineita, kemikaaleja ym. mitkä joko auttaa tai rasittaa meidän kehoa).
Muutama ajatus sulle pohdittavaksi. Toivottavasti tästä olisi jotain apua. - TahdonOnnistua
Tulikin pohdittua ihan kunnolla - ja olet ihan oikeassa että kasvikset on jääny minimiin...alan kiinnittää asiaan huomiota ja toi viherjauhe oli kans hyvä vinkki, sitä aion tilata jo tänään. Otan tuoteselosteet tarkkaan syyniin ja kiinnitän erityisesti huomiota ruokavalion aitouteen/puhtauteen. Erityisesti pisti miettimään toi mitä sanoit liikunnan, levon ja ravinnon suhteesta ja tajusinkin, että vaikka olen ajatellut syöväni tarpeeksi, niin treenipäivinä (usein "tuplatreeni" eli aamulla juoksu 60 tai 90min. ja iltapäivällä siihen päälle joko kuntosali tai 1,5 tunnin jooga tai pilates) varsinkin on energiansaantini ollut aika todennäköisesti liian vähäistä kulutukseen nähden. Ja sehän heijastuu sitten seuraavaan päivään väsymyksenä, ja väsyneenä ahmimishimon vastustaminen on....no, mahdotonta.
Olen ikikiitollinen sulle kommenteistasi; etten ollutkaan tehnyt vielä kaikkea mahdollista, se että parannettavaa ja etenkin ihan käytännön toimenpiteitä kokeiltavaksi vielä löytyi, antoi mulle vähän uskoa siihen, että ehkä minä vielä pystyisinkin tämän taistelun voittamaan. Ja se on mulle tässä tilanteessa aika helkkarin iso asia! Nyt keskityn tähän päivään ja teen kaikkeni jotta tästä tulisi ensimmäinen pitkään aikaan ilman ahmimiskohtausta, ja aloitan marssimalla ruokakauppaan - tällä kertaa vihannesosastolle hankkimaan viikon satsin kasviksia. Blenderin kaivoin jo kaapin perältä ja kotiin palattuani etsin reseptivinkkejä ja perehdyn tähän smoothie-asiaan. Kiiiiitos neuvoista ei oo aikoihin ollu näin toiveikas mieli :)
- Itsekuriavaan
Tosiasia on se että kun pääsee pienin askelein näkemään tuloksia niin se kun alkaa kroppa muuttumaan tuottaa ainakin itselleni suunnatonta tyydytystä. Toki on terveellistä myös. En ole vielä ihan tyytyväinen..vatsasta pitää vielä nipistää. Tänäänkin lähinnä rahkajuomaa..appelsiini..kananmunaa..jne..ei edes tee mieli mitää sontaa kun voi taas aamulla kattoo peiliin ja taas on hieman paremmas tikissä.
- Entinenlaihduttaja
40 kiloa laihduttaneena ja 5 vuotta normaalipainossa pysyneenä tiedän laihdutuksen sudenkuopat. Tässä ne, mitä suosittelen välttämään laihduttamisessa ja mitä taassuosittelen:
Motivaatio:
Sinun pitää kerätä riittävä motivaatio laihdutukseen. Paras motivaatio on terveys; voit nähdä olosi paranevan kokoajan jos elät terveellisesti; fiilis nousee, olet energisempi, ihosi näyttää säteilevämmältä, voit paremmin. Muut motivaatiotekijät laihdutuksen taustalla eivät toimi niin hyvin, ainakaan omalla kohdallani.
1. Liikunta
* liika liikunta ja liian suuret odotukset itselle tuhoavat motivaation, ylikuntoa, stressiä elimistölle ja täten sairastelua. Eritoten alussa.
* moni täysin liikkumaton ihminen hyötyy peruskunnon kasvatuksesta; kevyestä liikunnasta. Se estää loukkaantumisia, kun aloittaa pienestä.
* on hyvä tiedostaa, että kaikenlainen pakkomielteisyys on huonosta. Ei ole pakollisia treenipäiviä jolloin pitää tehdä tiettyjä juttuja vaan kokoajan mennään kroppaa kuunnellen.
* liika aerobinen rääkki kuihduttaa ja laittaa elimistön stressitilaan. Lihavankin kannattaa laihduttaessa panostaa voimaharjoitteluun sillä se estää lihaksiston katoamista ja täten pitää yllä korkeaa energiankulutusta. Lisäksi voimaharjoittelulla saa kroppaansa muotoa. Jos käyt monta kertaa viikossa vetämässä maksimisykkeitä stepissä ja olet aloittelija, olet aika hakoteillä.
* liikkua ei tarvi montaa kertaa päivässä, aluksi 4 kertaa viikossa riittää, tärkein on ruokavaliomuutos. Mitä pienemmästä lähtee, sen todennäköisemmin elämänmuutosta jatkaa. Vaikka innostuisitkin liikkumaan, muista lepo.
*Liikunnallinen elämäntapa on ennenkaikkea sitä, että osaa kuunnella, mitä kroppa viestittää. Jos olo on jatkuvasti sellainen, että tuleeko flunssa tai ei, olet todennäköisesti ajanut kroppasi stressitilaan. Ota muutama tosi rento päivä, jolloin vaikka kävelet vaan. Sitten jaksatkin ihan erilailla taas.
* arkiliikunta, kävely ja aktiivisena pysyminen ovat myös liikuntaa.
* kotoa ei välttämättä tarvitse lähteä mihinkään ja voi liikkua silti: Youtube on pullollaan enkunkielisiä liikuntaohjevideoita jotka ovat parhaimmassa tapauksessa ohjattuja tunteja.
* pitää päästä pois ajatuksesta, että liikunta ja laihdutus ovat yhteydessä keskenään.Sinun pitää päästä tilaan, jossa huomaat, kuinka nautinnollista liikunta on. Se vaatii jonkinverran pohjakuntoa ja lajin löytämistä josta pidät.
*löydä liikunnasta myös muita positiivisia puolia, kuin se, että se laihduttaa; hyvän musiikin kuuntelu lenkillä, rauhoittava jooga kiireisen viikon keskellä, stressinpoisto salilla - mikä sinun juttusi on?
2. Ravinto
* "Söin tänään tosi vähän, ja kävin pumpissa ja lenkillä, olen ylpeä itsestäni". Suotta olet ylpeä tuollaisesta itsesi kurittamisesta. Jaksat varmaankin tällaista jonkin aikaa. Sitten kroppa alkaakin koetella itsekuriasi todenteolla ja huomaat todennäköisesti, että sinun tekee mieli alkaa kapinoida liiallista itsekurissa pysymistä vastaan ja sinun tekee mieli ahmia herkkuja. Sitä ennen olet luultavasti saavuttanut ylikunnon ja kokenut epämääräistä oireistoa; palelee, ajatus ei juokse, uni ei tule. Sitten ahmimisen jälkeen varmaan tulee mieleen,että "yhyy olen epäonnistunut ja huono ihminen". Höpsis,tuo on ihan luonnollista jos yrittää liikaa kituuttaa. Estettävissä kohtuullisuudella.
* "En ole syönyt suklaata vuoteen". Mitäpä jos opettelisitkin syömään niitä herkkuja vaikka kerran viikossa ettei sitten kun pääset suklaa-apajille, tee mieli vetää niitä övereitä.
* "Ahmin viikonlopun, nyt aloitan paaston". Todennäköisesti repsahdat ennemmin kuin arvaatkaan. Sano itsellesi, että että arvostat itseäsi, terveyttäsi ja siksi et piinaa itseäsi. Syöt normaalisti ja riittävästi, painoa ei kahdessa päivässä tule paljon, se on vaan nestettä. * Syö riittävästi rasvaa ja proteiinia suhteessa hiilareihin. Se, että vedät ylettömiä proteiiniövereitä, ei muutakuin kuormita munuaisiasi ja kerry vyötärölle. Kohtuus kaikessa!
*Laihduttaminen on oikeastaan asia, jota tulisi välttää. Koska siinä palaa aina lihasmassaa, ja stressataan kroppaa ja päänuppia. Siispä, pysyvä elämänmuutos on se sana. Tsemppiä laihdutukseen!- vähintään10000askelta
Aika pitkälle samaa mieltä, mutta liikunnan osalta en aivan jaa näkemyksiäsi. Mun mielestä on parempi liikkua pitkin päivää joka päivä vaikka 20min kävelylenkkejä, kuin harrastaa erikseen liikuntaa muutaman kerran viikossa ja istua lopun aikaa. Nimittäin tunnin harjoittelu muutamana päivänä viikossa ei paljon pelasta, jos muuten on passiivinen. Ja tarkoitan nimenomaan terveyden kannalta, passiivisuus vaikuttaa heikentävästi esimerkiksi insuliininsietokykyyn ja on iso osatekijä metabolisen oireyhtymän syntymisessä.
- entinenlaihduttaja
Tottakai on parempi ja tarkoitin, että arkiliikunta on hyväksi. Tällöin se on pientä reippailua pitkin päivää vaikkapa - kaupassa käyntiä jalan, pyöräilyä, kävelytuokioita kesken työpäivän.. Näillä neljällä liikuntakerralla tarkoitin hiukan intensiivisempiä tuokoita, kuten voimaharjoittelua tai tehokasta sauvakävelylenkkiä tai vaikkapa jumpassa käyntiä tai hiihtoa. Eikä näiden kertojen tarvitse edes kestää sitä tuntia, että kunto kasvaa. Kritisoin vaan nykyajan tv-ohjelmista tulevaa käsitystä, että liikunnan pitäisi olla jatkuvaa rääkkiä monta kertaa viikossa että paino tippuu. Ja että se, että liikunnan pitäisi olla tosi rankkaa ja varsinkin jatkuvasti on myytti - sillä aerobinen on keholle stressaavaa. Ei tarvitse kuin katsoa itseänsä näännyttäneitä lähinnä aerobiseen keskittyneitä maratonareita. Tv-ohjelmat joissa vedetään överiksi, ovat niin ristiriidassa sen asian kanssa, että moni lihava boikotoi liikunnan täysin. Kuinka moni onnistuu, jos asettaa itselleen liian suuret tavoitteet? On todettu, että jo 15 minuutin päivittäinen reipas liikuntatuokio päivässä nostattaa eliniänodotetta. Tiedän vain liikaa laihduttajia, jotka vetävät homman överiksi ja jossain vaiheessa väsyvät ja palaavat takaisin aiempiin elämäntapoihinsa. Ja jos ei ole resursseja liikkua pitkin päivää, jos tekee istumatyötä, kannattaa kumminkin viikolla satsata vaikka sitten siihen neljään kertaan liikuntaa.
- pullukkainen
hei ahmatti voi kyllä meitä täällä on. olen itse 165 cm ja painan 170 kg. yrityksiä laihduttaa on myös miljoona. pää tietää että laihduttaa pitäisi, ja lihavuuden vaivojakin jo toista sataa. mutta kun ei jaksa liikkua yms yms ja ruoka ja herkut maistuu, vaikkei oikein varaakaan ole, mutta niitä herkkuja vain löytyy. ja vielä enempi tekee hyvää mieli kun epä onnistuu, ja ihmisten katseet ja viha lihaviin.
- oma-asia
Juu meitä on .. eikä siihen laihdutusleikkaukseen niin vaan mennäkkään. Vaikka painoindeksi olis mitä. Jos ei ole mitään sairauksia niin et pääse leikkaukseen. Juu no toki yksityisesti, mutta harvalla on varaa pistää 10 - 15 tuhanteen euroa leikkaukseen. Itse jaksan kyllä kävellä ja harrastaa, mutta onnettoman vähän. Pitäisi näillä kaloreilla liikkua alati. Olen 173 cm ja painan 108 kg. Saan aina välillä 20 kg pois ja taas kuin tuulesta ne tulee takaisin. Kaikki taitaa vaan loppujen lopuksi olla kiinni tässä itselleen valehtelusta. Ei ku seisomaan kokovartalopeilin eteen, voileipä kädessä. Ottaa vielä kuvan takaakin kännykällä ni johan rupee todellisuus kolkuttaan. Tämä pähkäily tietysti kuluttaa ja lopulta tekee hulluksi. Ihmetyttää ettei lääketiede ole keksinyt mitään parannuskeinoa sairauteen nimeltä lihavuus. Jopa useita syöpiä parannetaan, mutta läski on kai ikuista .. Voimia kaikille meille lihaville.
- famine
Itseinho ei auta, se lisää vaan stressiä, joka vaikeuttaa laihtumista edelleen.
Ne kilot ei tule takaisin tuulesta, vaan teet sellasia muutoksia, joista et vain pysty pitämään kiinni. Millaisia muutoksia teet, kun kilot tulee aina takaisin? Miten niitä muutoksia teet? Voisiko olla, että yrität liikaa kerralla? Entä jos korjaat yhden asian kerrallaan ja harjoittelet sitä niin kauan, että siitä tulee rutiini?
Mä onnistuin loppujen lopuksi laihduttamaan siten, että kartotin ihan paperille elämäntapani hyvät ja huonot puolet ja laitoin ne ongelmakohdat järjestykseen kriittisimmästä vähemmän kriittiseen. Sitten asetin tavoitteet siten, että korjaan ne huonot yksi kerrallaan tavat ensin ja katotaan mihin se riittää. Sen jälkeen on helpompi säätää treeniä ja kaloreita, jos pelkkä huonojen tapojen korjaus ei riitä laihtumiseen.
Otetaan esimerkiksi ruokavalio. Mun ongelma oli ahmiminen ja etenkin lohdun hakeminen roskaruuasta. Paitsi, että ruokavalion sisältö oli köyhä, mulla oli myös huono ruokailurytmi jota aloin korjata ihan sillä, että rupesin syömään aamupalaa, jossa oli mukana proteiinia, kasviksia ja rasvaa. Eli käytännössä vedin aamupalaksi edellisen illan jämiä. Siitä sitten kello hälyttämään n. 3 tunnin päähän, jolloin kateltiin vähän fiilistä, että olisko nälkä vai ei. Jos oli, mentiin lounaalle, jos ei odoteltiin vielä vähän aikaa jne.
Toinen iso ongelma oli (ja on vieläkin) stressi. Liian vähän unta, liian vähän fyysistä aktiivisuutta, liian vähän ravinteita ruuasta, liikaa sokeria ja aivan liikaa itseni mollaamista. Noista ihan ensimmäisenä aloin korjaamaan unta. 8 tuntia unta ja ennen nukkumaanmenoa vielä pari tuntia rauhoittumista. Kun rytmi alkoi olla suurinpiirtein kondiksessa, lisäsin aktiivisuutta liikunnalla, lähinnä kävelyä. Henkistä stressiä pyrin vähentämään hiljentymällä ja itseni hyväksymisellä.
Nyt, pari vuotta myöhemmin, olen siinä tilanteessa, että kiloja on pois noin 30, olo on virkeä, jaksan harrastaa rankempaakin liikuntaa ja olen terve. Mulle tulee kausia, jolloin ei vaan ehdi tai jaksa/kiinnosta liikkua tai työpäivät venyy, mutta olen oppinut sellaisia elämäntapoja, että en valahda takaisin sinne sokerikierteeseen, vaan pystyn esimerkiksi valitsemaan aina vähän parempaa ja terveellisempää ruokaa ja tietyt perusasiat kuitenkin pysyy. Mä en ajattele entistä ylipainoista itseäni mitenkään huonona ihmisenä tai rumana, enkä nykyistä itseäni mitenkään erityisesti parempana. Se aikakausi oli ja meni ja on osa minua ja niistä virheistä mitä tein siihen tilaan päästäkseni on otettu opiksi. - oma-asia
Voi että olen iloinen puolestasi. Minä olen jo vanha ja aika loppuu. En ehdi tekemään noin pitkän matkan suunnitelmia. Varmasti joku ottaa onkeensa viisaat sanasi. Kiitos. Kaikkea hyvää sinulle
- famine
oma-asia kirjoitti:
Voi että olen iloinen puolestasi. Minä olen jo vanha ja aika loppuu. En ehdi tekemään noin pitkän matkan suunnitelmia. Varmasti joku ottaa onkeensa viisaat sanasi. Kiitos. Kaikkea hyvää sinulle
Varmasti aika loppuu, mikäli et mitään asialle tee. Mutta jos alat parantamaan elämäntapojasi nyt, saat myös itsellesi lisää aikaa.
- entinenlaihduttaja
Famine: Tuo oli hyvä pointti, että ihmisen on hyvä oppia asioita vähän kerrallaan. Jos ongelmia on monta, on helpompi alkaa opetella pienistä. Jos tekee liian suuren muutoksen, todennäköisemmin luovuttaa jossain vaiheessa. Kannattaa kirjoittaa ongelmakohdat itselle ylös. Otetaan esimerkki: "Inhoan liikuntaa ja terveellistä ruokaa. kun syön herkkuja, vedän kaikki mitä löytyy. Eritoten jos menen työpaikan illanistujaisiin, repsahdan täysin. Jos olen repsahtanut, alan lipsua muutenkin". Laihdutus kannattaa aloittaa vaiheittain.
Vaiheet: 1. Tee lista terveellisistä ruoista mistä pidät ja ala totutella niiden syömiseen. Lisää joku päivä pieni herkku kahvihetkeen, vaikkapa suklaata vähän tai pieni pulla jos olet herkkukoukussa - opettele pitämään kohtuus ja huomaamaan se ettei pienestä herkuttelusta ole haittaa. Suklaa ei edes ole epäterveellistä, eikä vaikka pieni annos jäätelöä. Älä pidä kaapissasi herkkuja suuria määriä. Opettele ruokarytmiä, pysyttäydy viidessä kerrassa vaikka. Kerää itsellesi kevyitä reseptejä mistä pidät ja valmista vaikka aina lauantaisin joku herkkuruoka itse - vaikkapa itsetehtyä pizzaa jonka voit tehdä hiukan terveellisemmin; kehityt samalla ruoanlaittajana. Jos suurimman osan ajasta syöt hyvin, tuloksia alkaa tulla. Muista, että laihdutus ei ole pupunruokaa vaan monipuolista. Jos liikunta tuntuu ikävältä, unohda se aluksi. Löydä motivaatio siitä, että ravitset kroppaasi oikein ja huomaat, että alat piristyä.
2. Kun tuo alkaa sujua, lisää päivittäin pieni kävelytuokio. Jos et ole harrastanut liikuntaa, se voi olla tosi lyhytkin. Motivaatiota lisää lenkin pitenevä kesto - huomaat pystyväsi pidentämään lenkkiä.
3. Kun olet saavuttanut pientä reipastumista: Jos sinulla on kynnys mennä salille, osta käsipainot ja tee kotona vaikka jumppavideon tahtiin jumppia.
4. Seuraava haaste voisi olla vaikka osallistuminen jumppatunnille. Sinun on helpompi mennä sinne, kun olet jo vähän kotona liikkunutkin.
5. Jos sinulla on työpaikan iltamat, kokeile pysyä kohtuudessa. Aseta itsellesi rajat etukäteen. "En syö kaikkea vaan maistelen kaikkea vähän.seuraavavna päivänä jatkan normaalirytmissä".
Kun teet nämä vaiheet, sinun on helpompi pysyä niissä, kun opettelet niihin pikkuhiljaa ja huomaat, ettei laihdutus ole niin kamalaa. Huomaat kerääväsi onnistumisen kokemuksia kokoajan. - Heikkotahtoinen
Tuo kuvaamasi tilanne (syöt kaksi vk terveellisesti ja sitten et enää jaksa) johtuu siitä, että yrität muuttaa elämäntapaasi pelkällä tahdonvoimalla ja itsekurilla. Tahdonvoima on kuin lihas, se väsyy yhtäjaksoisessa käytössä. Tahdonvoimaa voi käyttää vain lyhyempiä aikoja kerrallaan ja useinkin, kunhan pitää taukoja. Nsinnäkin tarvitset elämääsi muita huveja, ettei se ilman herkuttelua ole pelkkää kietäymystä. Lisäksi tarvitset jotain, mihin kiinnittää huomiosi, kun tulee herkutteluhimo, niin ettet tarvitse tahdonvoimaa herkutteluhimon voittamiseen. Sellaisia huomionkiinnityksiä ovat ne muut huvit tai sitten keskittymistä vaativat työt tai harrastukset. Jonkin verran täytyy sallia myös herkuttelua, muu ei onnistu. Terveellisenkin ruuan pitää olla hyvää. Säästät tahdonvoimaasi, kun et pidä kotona herkkuja ja kuljet (työ)matkat sellaisia reittejä, ettei tule kiusauksia, etkä mene ruokakauppaan nälkäisenä. Hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoitukset auttavat, koska silloin tahdonvoima lepää, ja silloin myös oppii tunnistamaan tunteitaan ja esim ennakoimaan himoja. "Tahdonvoiman käyttöohje" on hyvä kirja, samoin mindfulness-kirjat, joissa on neuvoja addiktioihin. En muista nimellä, mutta kysy kirjastosta mindfulness-kirjoja ja katso sisällysluettelosta, mitkä neuvovat addiktioista. Myös Peelen "Irti riippuvuuksista" on hyvä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap172214Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842200Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101486- 1011417
Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663901320Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1471216Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.255920- 78899
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173884- 63874