Olen noin 20v. Kärsiny tästä.sosiaalinen kanssakäyminen jäi aikoinaan pois:(j koulun käynti, työelämä...olen teistä kaikista todella ylpeä , että uskallatte ottaa asian esille!jotkut väheksyy ja pitävät pöpinä!?toivon kaikille sydämmestäni tsemppiä:) rakkaudella minä
Paniikkihäiriö
Silti iloinenn
1247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oon pian 56 v. 17-18 iässä alkoi paniikkihäiriöt, joiden kanssa taistelu on ollut energiaa vievää. Useasti olen käynyt puhumassa psykologin ja psykiatrin kanssa, jossain vaiheessa olin AA:ssa, kun ratkoin ongelmia juomisella. Olen hakennut apua, mutta koska en ole riittävän masentunut, ei minua ole otettu vakavasti. Sinnitellyt olen, vaikka useissa tilanteissa itsen koossa pitäminen tunteessa: pakene tai kuole, on ollut vaikeaa. Olen ollut alisuorittaja. Viime vuonna sitalopraamia aloin syödä ensin 5 mg (määrättiin masennukseen, vaikka yritin kertoa olevani kiihtynyt), joka helpotti, sitten 10 mg, joka vapautti. Toki yhä edelleen tunnen jännitystä ennen esiintymistä. Jotkut sosiaaliset tilanteet ovat edelleenkin haastavia. Opiskelen. Pystyn keskittymään ja oppimaan, kun ei koko ajan tarvitse pinnistellä kestämisen selviytymisen rajamailla.