Kirjoitan sinulle liian usein. Yritä ymmärtää, kun selitän, miksi haluan yhteyden sinuun.
Kun otit yhteyttä hämmennyin totaalisesti. Kun erosimme, luulin että vihaat minua. Nyt kerroit, ettet vihaa ja kun kerroit sen, vapautit rakkauteni. On vain liian myöhäistä, kaikki on muuttunut. Vuodet ovat muuttaneet minua ja tietysti sinuakin.
Kerroin sinulle elämästäni. Kaikkea et tietysti tiedä, mutta oletat, että olen nyt onnellinen. Onhan se totta, minulla on hyvä mies, joka varmasti rakastaa minua. Mutta ei kukaan ole rakastanut minua sillä tavalla, kuin sinä kauan sitten. Kaipaan sitä, kuinka pidit minusta kiinni, niin etten voinut paeta. Et halunnut luovuttaa ja siihen saatoin luottaa. Ja pakenin silti, otteesi irtosi ja minä ajelehdin kauas, kauas... Satutin sinua, vaikka olit valmis suojelemaan minua kaikelta. Kaiken tämän sinä muistutit mieleeni. Ja nyt itken vanhan houkan kyyneliä.
Ilman ensimmäistä viestiäsi, olisin luullut olevani täydellisen onnellinen. Nyt tajuan etten ole. Vaikka saisin rikkauksia, kokonaisen perheen ja kaiken kuntoon elämässäni, en saisi ympärilleni käsiä ja korviini ääntä, joka kuiskaa: "en luovu sinusta koskaan". Se jää aina puuttumaan, veit sen mennessäsi ja annoit toiselle.
Elämä jatkuu. En halua nuoruuttani takaisin, tein paljon virheitä silloin. Kypsänä aikuisena on helpompaa. En aio koskaan pettää miestäni, hän on ansainnut kaiken rakkauteni, vaikka ei voisikaan koskaan poistaa turvattomuuttani. Se ei ole hänen syynsä, hän ei vain voi sitä tehdä.
Ja sinä kasvatat ja suojelet perhettäsi, kuten vain sinunlaisesi todellinen, hyvä mies voi tehdä.
Mutta kuinka voisin päästää sinut nyt pois, kun kerran sain sinut takaisin? Minua repii tämä tilanne, tahtoisin niin tuntea sinut taas, tietää mitä tunnet ja ajattelet.
Teet varmasti viisaasti kun torjut ystävyyteni, mutta samalla satutat minua. Ja olenhan sen ansainnutkin. Nyt minä olen se epätoivoinen, joka haluaa sinut takaisin. Ei suhteeseen, mutta edes luotetuksi ystäväksi, turvaksi elämän merelle. J - jostain syystä minä tarvitsen sinua. Ehkä siksi, että silloin tunsit minut niin hyvin ja aina katsoit sisälleni, et vain kuortani.
Uskoimme Kohtaloon. Jos päädyit lukemaan tämän viestin, uskotko, että se nyt yrittää kertoa meille jotain? Jos luet tätä, niin löydätkö sydämessäsi paikan minulle? Ne, jotka silloin hautasit, haluavat elää. Ne tulevat uniini ja kutsuvat leikkiinsä. Leikinkö aaveiden kanssa vai otatko kädestäni ja kerrot minulle tarinasi? En halua palata menneeseen, haluan meille tulevaisuuden ja yhteyden, joka ei saa enää mennä rikki.
Jos kuitenkin pelkäät tämän rikkovan elämäsi, ole niin hyvä ja kerro se minulle. En halua odottaa kuulevani sinusta joskus, jos todellisuudessa et halua ystävyyttäni. Niinkuin sanon, teet viisaasti jos et halua minua elämääsi. Sinun täytyy suojella perhettäsi ja vain sinä tiedät, olenko uhka vai mahdollisuus. Tiedät osoitteeni. Kerro mitä mieltä olet.
Kun otit yhteyttä hämmennyin totaalisesti. Kun erosimme, luulin että vihaat minua. Nyt kerroit, ettet vihaa ja kun kerroit sen, vapautit rakkauteni. On vain liian myöhäistä, kaikki on muuttunut. Vuodet ovat muuttaneet minua ja tietysti sinuakin.
Kerroin sinulle elämästäni. Kaikkea et tietysti tiedä, mutta oletat, että olen nyt onnellinen. Onhan se totta, minulla on hyvä mies, joka varmasti rakastaa minua. Mutta ei kukaan ole rakastanut minua sillä tavalla, kuin sinä kauan sitten. Kaipaan sitä, kuinka pidit minusta kiinni, niin etten voinut paeta. Et halunnut luovuttaa ja siihen saatoin luottaa. Ja pakenin silti, otteesi irtosi ja minä ajelehdin kauas, kauas... Satutin sinua, vaikka olit valmis suojelemaan minua kaikelta. Kaiken tämän sinä muistutit mieleeni. Ja nyt itken vanhan houkan kyyneliä.
Ilman ensimmäistä viestiäsi, olisin luullut olevani täydellisen onnellinen. Nyt tajuan etten ole. Vaikka saisin rikkauksia, kokonaisen perheen ja kaiken kuntoon elämässäni, en saisi ympärilleni käsiä ja korviini ääntä, joka kuiskaa: "en luovu sinusta koskaan". Se jää aina puuttumaan, veit sen mennessäsi ja annoit toiselle.
Elämä jatkuu. En halua nuoruuttani takaisin, tein paljon virheitä silloin. Kypsänä aikuisena on helpompaa. En aio koskaan pettää miestäni, hän on ansainnut kaiken rakkauteni, vaikka ei voisikaan koskaan poistaa turvattomuuttani. Se ei ole hänen syynsä, hän ei vain voi sitä tehdä.
Ja sinä kasvatat ja suojelet perhettäsi, kuten vain sinunlaisesi todellinen, hyvä mies voi tehdä.
Mutta kuinka voisin päästää sinut nyt pois, kun kerran sain sinut takaisin? Minua repii tämä tilanne, tahtoisin niin tuntea sinut taas, tietää mitä tunnet ja ajattelet.
Teet varmasti viisaasti kun torjut ystävyyteni, mutta samalla satutat minua. Ja olenhan sen ansainnutkin. Nyt minä olen se epätoivoinen, joka haluaa sinut takaisin. Ei suhteeseen, mutta edes luotetuksi ystäväksi, turvaksi elämän merelle. J - jostain syystä minä tarvitsen sinua. Ehkä siksi, että silloin tunsit minut niin hyvin ja aina katsoit sisälleni, et vain kuortani.
Uskoimme Kohtaloon. Jos päädyit lukemaan tämän viestin, uskotko, että se nyt yrittää kertoa meille jotain? Jos luet tätä, niin löydätkö sydämessäsi paikan minulle? Ne, jotka silloin hautasit, haluavat elää. Ne tulevat uniini ja kutsuvat leikkiinsä. Leikinkö aaveiden kanssa vai otatko kädestäni ja kerrot minulle tarinasi? En halua palata menneeseen, haluan meille tulevaisuuden ja yhteyden, joka ei saa enää mennä rikki.
Jos kuitenkin pelkäät tämän rikkovan elämäsi, ole niin hyvä ja kerro se minulle. En halua odottaa kuulevani sinusta joskus, jos todellisuudessa et halua ystävyyttäni. Niinkuin sanon, teet viisaasti jos et halua minua elämääsi. Sinun täytyy suojella perhettäsi ja vain sinä tiedät, olenko uhka vai mahdollisuus. Tiedät osoitteeni. Kerro mitä mieltä olet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totta puhut, hän on perheellinen mies, enkä soisi sinua hänen ystäväkseenkään enää, kun tuntuu, että haluat paljon muutakin kun vain ystävyyttä. Kyllä menneet pystyy unohtamaan... En tiedä oletko se K miksi sinua luulen ja onko J se J jonka kanssa elän? Pakko oli kuitenkin hieman riipustaa!
J:llä ei ole avovaimoa, ole huoleti, ei ole sinun J:stäsi kysymys. Mutta kerropa sinä miltä tuntuisi jos miehesi ystävystyisi uudelleen vanhan rakkautensa kanssa. Olisitko hyvilläsi vai kieltäisitkö yhteyden?
Minun J:ni kirjoittaa minulle salaa, ei vaimo edes tiedä yhteydenpidostamme. Oma mieheni tietää tasan tarkkaan, jos olen saanut mailia J:ltä, en salaa häneltä sitä, ettei luottamus katoaisi. Haluaisin hänestä ystävän, jonka voisin tuoda vaikka meille kotiin kahville, voisin esitellä miehet toisilleen ja kaikki kävisi avoimesti ja oikein. Mutta J ei kerro minulle mitä hän haluaa. Miksi yhteys nyt, näin pitkän ajan jälkeen? Ja miksi hän pidättelee, ei vastaa kysymyksiini? Jos hän ei halua yhteyttä, hänen pitäisi se reilusti kertoa. Mutta saan vain ympäripyöreitä vastauksia.
Viimeöinen vuodatukseni oli se, mitä haluaisin hänelle sanoa, mutta tosielämässä riittäisi, että yhteys säilyy ja syvenee ystävyydeksi. Kakkua ei voi syödä ja säästää, sen olen jo karvaasti kokenut tässä elämässä.
Täällä on hyvä puhua nimettömänä ja kasvottomana, saa purkaa sen mitä kasvojaan menettämättä ei oikeassa maailmassa voi kellekään kertoa. Saan kai salaa kaivata häntä ja hänen rakkauttaan, jonka kerran menetin. Se oli niin ehdottoman syvää ja kaunista, ehkä sellaista voi kokea vain kerran...
Tuollainen raastaa myös miestäsi.
Koita hyvä ihminen päättää kumman kanssa elelet.
Pidemmän päälle ei ole miehellesikään kivaa kun vanha suolasi janottaa..
Mitäs sanoisit jos miehesi aikansa katsottuaan touhuasi ilmoittaisi että on löytänyt uuden tai vanhan heilansa. ?;)
Haluan vielä olla kanssasi, mutta aika ei ole sopiva juuri nyt. Ajattelen sinua joka päivä.
Rakastan sinua.
mun tunteeni sua kohtaan ei ole muuttunut miksikään. Sua rakastan, ja tulen aina rakastamaan. Sulla on aina paikka sydämmessäni. Mutta en voi jäädä ikuisesti odottamaan. Ja tiedät sen itsekin. Tunnen itseni niin yksinäiseksi ilman sua. Iltaisin itken itseni uneen, ja aamulla ensimmäisenä tulet mieleeni. Kumpa saisin tuntea vartalosi läheisyyden, kosketuksesi... Kaipaan niin! Olet joka hetki mielessäni, rakkaani.