Sinun ei pitäisi olla täällä.
Oletko sinä täällä
rakkaani?
16600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kenenkään ei pitäisi olla täällä.
Olen. Teen kaikkee mitä ei pitäisi.
Niinhän sinäkin olet vaikka sanot että et käy täällä. Ei sinunkaan pitäisi olla.
Ollen minä. Se oli joku johdatus. Usko jo
Sinä olet Ihana! Tiedäthän sen. Sait zinkkivalkoisen ikiroudankin sulamaan. Sinä läikytät ja heilutat pientä sydäntäni aina villisti. Se pyörii ja pomppii ... tahtiisi sun. Olen onnellinen, kun sain tavata sut. Sysäsit mua elämään takaisin... en uskaltanut pitkiin aikoihin unelmoida tai edes toivoa mitään ihanaa. Ilmeisesti olen kohta vanhassa ansassani ja toimin jälleen tyhmän rohkeasti antaen kaikkeni. Minun nappini ovat on ja off. Välimuodot puuttuvat, joko saan kaiken tai en mitään. Ompahan komea mahalasku ja mieleni seesteinen siitä, että yritin taas täysillä. Voisin oppia sen, että en enää syyllistä itseäni asioista, jotka teen täysillä, vaikka ne eivät onnistuisikaan, sillä uskallan yrittää. Luovuta en milloinkaan, vaikka kontaten ja sitten ryömien viimeiseen hengenvetooni asti etenen kivikkoisella polullani. Ainakaan minun ei tarvitse hävetä tekojani tai katua niitä. Sinulle toivon suloista sinisiipien siivittämää silkkistä unilentoa. Puhallan hellästi niskaasi... lennät jälleen.
Olipa kaunista, huoah... Olen sanaton...
Minut juuri työnsi ihminen pois luotaan liiallisella täysillä lähelle tulolla. Hänen mielestään se oli vain innokkuutta, minä ahdistuin ja lähdin pois. Kultainen keskitie on suhteessa paras tapa toimia.
Luovuttaminenkin on joskus paikallaan.
Luovuttaminen taitaa olla omalla kohdallani ainoa vaihtoehto -myönnän olleeni liian innokas. Näitä sattuu elämässä kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin. Tunteet pääsi yllättämään ja ei osannut hillitä, kun harvinaista herkkua. Sori -luovutan.... nyt mä luovutan.
Ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia. Mikä sopii yhteen ei sovi toiseen. Aina ei kannata luovuttaa tai jää saavuttamatta jotain suurempaa. Sitten ihmetellään kuolinvuoteella, miksi ei älytty olla sisukkaampi jne. Mutta järkeä saa ja pitää käyttää. Ei hiihtokilpailujakaan tai lätkämatsia voiteta luovuttamalla. Luovuttamalla olisin myös kuollut. Sisulla jäin kahdesti tähän elämään.
Ei saa luovuttaa, ennen kuin selvyys asioihin. Kadut sitä muuten seuraavat kymmenen vuotta tai ehkä loppuelämäsi. Matka on vielä pitkä, niin tuskainen kuin tämä odotus onkin, niin myöhemmin katsottuna se oli vain ohikiitävä hetki elämän varrella.
Asiat järjestyy vielä. Uskon siihen.
Olet myös ihana, kirjoituksesi ainakin on, joten sunkin täytyy olla.
Syrämmellistä Joulua sinulle!
Tunnen puhalluksesi. Rakkaalleni hänelle. Hyvää yötä
Lähellä olo ei ole toisen tukahduttamista, vaan rakastaen tukemista lentoon. Näkee toisen ihmisen uniikkina omana itsenään. Rakkaus antaa tilaa, ei halua omistaa. Vapaasta tahdosta kumpainenkin on yhdessä, koska sydän läpättää vinhasti onnesta yhdessä. Ei vallankäytön tai kultaisen renkaan vuoksi. Ne eivät kuulu aidosta sydämestä kumpuavaan vilpittömään rakkauteen, miten minä rakkauden ymmärrän. Se on itselleni tahtotila, joka ympäröi minulle tärkeän ihmisen koko koloristisessa värien hehkussa. Rakkaus syttyy ja kasvaa vapaudessa ja tulee luoksesi ilman vaateita. Annat et saadaksesi vaan antamisen ilosta.
Juuri näin.
Täällä rakkaus ja rakastaminen -osastolla parhaiten, täällä on niin "kaunista",
Ikävä palsata on suurimmaksi osaksi ikävää puuhastelua, jota en halua lukea.