Olen paikkakuntani haukutuin tyyppi vaikka oon 100% terve!

No mikä se haukkumanimi on?

En halua sanoa sitä

Tänäänkin järkytyin kun kävin apteekissa, nii siinä apteekin ulkopuolella olevalla penkillä oli joitakin tuntemattomia teinejä, ja he lausuivat keskenään mun haukkumanimen, eivät siis suoraan sanoneet mulle sinä, mutta kuulin kuinka joku heistä sanoi että " kattokaa, siinä se *"haukkumanimi"* taas menee."

Nyt menee jo vähän yli. Luulen että mielikuvituksesti on osasyy ongelmaa. Ihan hyvin voit haukkumanimesi täällä sanoa. Mitä siinä menetät? Täällä käy vain näitä yksinäisiä tyyppejä. Ei edes kovin montaa. Aika hiljainen palsta.

Ei todellakaan voi olla niin että koko kaupunki tietää asiasta. Minä asun pienellä paikkakunnalla eikä täälläkään ketään "kylähulluja" kiusata, niiden annetaan olla ja liikkua rauhassa. Joillain on jotain lempinimiä.. en nyt edes muista. Sinä asut sentään kaupungissa ja jos jonkun ala-astejutun takia joudut mielestäsi kärsimään ihmisten nimittelyä, et varmastikaan ole ihan terve...

Oletkohan sinä miestissimies..? Tuli vaan mieleen.. :o

No kuule, en ole mikään miestissimies, vaan ihan eri ihminen. No älkää sit vittu uskoko jos ette haluatte, mutta en minä huvikseenkaan tuu tälle palstalle kirjoittamaan tällaista. Luuletteko että kukaan huvikseen kirjoittais tällaista asiaa?

Tiedän tasan tarkakan miltä sinusta tuntuu. Minulla kiusaamista jatkui 7 vuotta ja lopulta juorut levisivät vähitellen koulussa ja pienellä paikkakunnalla, että oli vaikeaa mennä ulos enää ollenkaan ilman, että minun perääni huudeltiin. Muutettiin lopulta vanhempien kanssa pois ihan toiselle paikkakunnalle ja saan olla rauhassa haukkumiselta, vaikka tämäkin sen verran pieni paikka että ihmettelevät miksi karttelen ihmisiä ja vaikutan niin pelokkaalta. Olen siis saamieni traumojeni takia saanut jo täälläkin negatiivista julkisuutta, mutta ei edes haittaa. Pääasia, että minua ei enää kiusata ja saan toipua rauhassa kaikista niistä vuosista. Olen mennyt elämässäni omaan tahtiini eteenpäin, saanut uusia ystäviä ja nyt olen ylioppilas, jonka pitäisi alkaa miettiä mitä alkaa opiskelemaan. Asiat voivat siis muuttua, pitää vain ottaa mahdollisuuksia sellaisista paikoista jotka vievät sinut kauas pois sieltä. Hanki vaikka netti/kirjekavereita, jotka asuvat muualla Suomessa, mutta kumminkin sen verran lähellä, että pystyisitte joskus tapaamaan ja ota tavoitteeksesi opiskella/tehdä töitä amiksesta päästyäsi jossain ihan muualla.

Tiedän, että kaipaat eniten elämääsi rakkautta, yhtä ihmistä joka tukee ja tietää, että ansaitset niin paljon parempaa, oikean onnen ja rauhallisen ympäristön. Nyt sinun pitää ensin opetella rakastamaan itseäsi, että saat jaksettua opiskella ja voimia uskoa omaan itseesi ja siihen, että sinulla on tulevaisuus ja sinua pystyy rakastamaan. Ajan kuluttua ja elämäsi muututtua löydät kyllä viimeistään jonkun, jos vain annat hänen tulla tarpeeksi lähelle itseäsi. Älä menetä toivoa!

Aloittaja,minkä takia pelkästään nuoriso kiusaa sinua? Minkä ikäinen olet suurinpiirtein? Aloitus aika sekava,johtuuko lääkityksestä? Taidat vaan huiputtaa lukijoita,senkin raskali !

Muistan että olen tällaiseen keskusteluun törmännyt ennenkin?
Sanoisin että 50% mahdollisuudella juttu on osittain totta ja jotkut häntä oikeasti pilkkaavatkin, mutta aloittaja suurentelee asioista päässään ja luule satojen nuorien olevan kimpussaan, 30% todennäköisyydellä juttu on trollia ja 20% todennäköisyydellä juttu on totta ja aloittaja on oikeasti päätynyt joksikin kaupunkinsa julkkikseksi.

Sitä mäkin ihmettelen, että miks vain nuoriso kiusaa, outoa.

Ihan selvästi tämä on se miestissisekopää mikä postaa niitä
trollijuttujaan palstalle, meinaatko nyt vaihtaa taktiikkaa vai ?
Mee ny vaan nopeasti sinne johonkin lähimpään sateenkaariklubiin
kaltaistesi seuraan.

Mitä sinä aikusena ihmisenä teineistä välität? Pysy kovana, sano ensi kerralla "menisit sinäkin töihin!" tai että "eiks teil oo kouluu?" tai muuta nasevaa apteekin nurkilla könyäville tyhjäntoimittaja-teineille. Ylipäätään koita saavuttaa auktoriteettiasemaa teineihin nähden (jos keran joudut heiän kanssaan ylipäätään olemaan tekemisissä) jollain tapaa, aloita vaikka korostamalla niitä asioita mitä sulla jo on ja heil ei kute ajokortti, auto, oma asunto, työpaikka jne., ylipäätään asioita jokka osottaa et sä oot menny elämäs eteenpäin, saavuttanut asioita, kasvanu aikuseks...He taas nuoremmuuttaan eivät tiiä elämästä vielä mitään ku ovat nii lapsellisiakin et vielä nimittelevät ihmisiä.

Aloittaja, ymmärrän sinua. Kärsin itse samasta, oikeastaan todennäköisesti vielä pahemmasta. Kiusaamiseni on ollut jo seitsemän vuoden ajan niin painajaismaista, että olen tuntenut olevani sen kanssa hyvinkin yksin. Haukkumanimiä on minullakin, ja ymmärrän todellakin, mikset halua omiasi kertoa. Tuntuu, että jokainen, joka niistä tietää, alkaa miettiä, mitä niihin oikeuttavaa sinussa on, nähdä sinut kuten "he".

Oma tilanteeni lähti eskaloitumaan psykoosista, jonka sairastin kahdeksan vuotta sitten. Olen täysin toipunut, mutta silti minut usein halutaan edelleen nähdä ikään kuin psykoosikäytös olisi persoonallisuuteni. Huhut leviävät kuin kulkutauti yläasteikäisten ja ammattikoulupohjaisten keskuudessa, eli suoraan sanoen niiden keskuudessa, joilla ei ole kykyä ajatella kriittisesti, ja tärkein tapa hankkia tietoa on asenteiden kopioiminen kavereilta. Mutta kiusaamishaluisia rehellisesti tuntuu löytyvän jokaisesta mahdollisesta ihmisryhmästä, ja huhut ovat levinneet erittäin laajalle. Esimerkiksi yliopistossa, tunnin junamatkan päässä kiusaamisen ydinalueesta, jotkut kohtelevat minua kuin saastaa. Niitäkin siellä toki on, jotka haluavat muodostaa ihmisestä mielipiteen itsenäisesti. Sanoisin, että tässä kiusaamisessa kyse on väärästä tavasta pitää yllä hyvää itsetuntoa, eli polkea joku lokaan minkä tahansa tekosyyn nojalla, että itsestä tuntuisi paremmalta. Minusta on laajalti tullut luvallinen kohde, eikä juuri kukaan tunnu olevan kiinnostunut, millainen oikeasti olen. Se, ettei minusta oikeasti tiedetä mitään, antaa joillekin mahdollisuuden keksiä ja levittää mitä tahansa.

Olen pystynyt psykoosin jälkeen solmimaan sosiaalisia suhteita siihen suuntaan, mihin se on ollut mahdollista, eli itseäni selkeästi vanhempiin ihmisiin. He eivät välttämättä ymmärrä, miksi minussa pitäisi olla jotain vikaa. Omanikäisteni seurassa olen erittäin epävarma, mutta miten ihmeessä voisin olla jotain muuta, kun joudun koko ajan varautumaan kiusaamiseen? Olen toki pakostakin erilainen, koska olen täysin irtaantunut ikäisteni kulttuurista. Tuntuu, että nämä erot lasketaan heti vioiksi ja tehdään päätelmiä, että huhut näkyvät pitävän paikkansa. Muille annetaan usein anteeksi varsin hölmöjäkin virheitä, mutta minulle ei koskaan. Toisin sanoen aika moni lukee minua kuin piru Raamattua. Kiusaaminen on niin palkitsevaa, että sille halutaan luoda vaikka tyhjästä oikeutus. Usein tunnen, että olen aina jotain sellaista (elämänkokemusteni takia), jota pitäisi vähän selittää, marginaalissa. Usein tuntuu siltäkin, että monien valmius ymmärtää, tulla edes vähän vastaan, on lähellä nollaa. Kuitenkin huhuista huolimatta olen pohjimmiltani ihan normaali nuori nainen (no, anoreksiaa olen kyllä sairastanut lähes 12 vuotta, kiusaaminen hyvinkin ylläpitää sitä), ja koen, että minulla pitäisi olla samat mahdollisuudet kuin muillakin.

Mitäpä tässä voi tilanteestamme sanoa? No, ensinnäkin, joillekin meistä pahimmat painajaiset ovat tosia. Toisinaan ihmiset vain pääsevät veren makuun, eivätkä lopeta ennen kuin jollekin käy huonosti, jos sittenkään.

Tuli vähän vaivuttua liikaa omaan synkkyyteen. Aloittaja, sinulla todennäköisesti on kuitenkin toivoa jäljellä. Ehkäpä paikkakunnan vaihto auttaisi? Voisit vaikka mennä vähän kauemmas, aloittaa puhtaalta pöydältä? Lapset ja lapsentasoiset valitettavasti tuskin tulevat viisastumaan ja todennäköisesti jatkavat kiusaamista, varsinkin jos se on jo noin laajaa. He ovat siihen jo liian koukussa.

Ja kokemuksesta tiedän, ettei se ole kivaa joutua joukon kiusaamaksi, vaikka kyseessä olisikin joukko keskenkasvuisia tai vaikkapa ihmisiä, joille ei itse anna juuri arvoa. Ymmärrän, jos erään mainitsema "auktoriteetin ottaminen" nuoriin nähden on vähän vaikeampaa, varsinkin kun kiusaaminen (kaikenlainen) tunnetusti erittäin aktiivisesti syö itseluottamusta. Jos joku siinä luontevasti onnistuu, pisteet siitä. Se, että tuntuu pahalta, ei kuitenkaan ole mikään rikos.

Muuttakaa :D

Joillekin tämä on totta. Vaikka sitä olisikin vaikea uskoa. Helppo kirjoittaa, että tämä on trolli, kun ei itse tarvitse kokea samaa.

Työaikana olen käyny tekemässä työkeikkoja monilla eri kouluilla ja joka koulussa työkaverin mukaan on oppilaat tuijotellu mua ja naureskellu. Eikä se tyyppi edes puolusta mua, kattoo vain sivusta kun tuntemattomat naureskelee mulle, en tiedä uskotteko te mua oikeesti, mut ihan oikeesti mä oon niinsanottu yksinäinen julkkis, vaikka oikeesti oon ihan 100% tavallinen kaduntallaaja. Löytäis vaan ystäviä jotka ymmärtäis mua ja vaikka puolustais, niin seki piristäis elämääni. Saatan tosin joskus lopettaa elämäni ennen aikojaan.

Miks kaikista miljardeista ihmisistä just mulle piti tulla tällainen kohtalo, että oon yksinäinen julkkis? Elämä on perseestä.

Joku tuolla jo tiesikin.Olen tosiaankin mielenterveyshoitaja ja minua on haukuttu jo vuosia tuolla hirveällä haukkumanimellä.Myös siansilmä-vinkujaksi on kutsuttu.
Miten ihmiset voivat olla noin julmia? Olen sentään työssä missä autan ihmisiä.
Onko itsemurha ainoa ratkaisu ?

Oletko miettinyt rikosilmoituksen tekemistä?

Haukkumanimesi on tod. näk. levinnyt internetissä, koska se on noin monelle tuttu.

Silloin voisit oikeutetusti nostaa syytteen kunnianloukkauksesta jollekin, joka kyseistä nimeä levittää ja käyttää.

Kannattaa harkita pois muuttamista toiselle puolelle Suomea tai jopa toiseen maahan. Silloin voit aloittaa puhtaalta pöydältä, kunhan aloitat terapian tai jonkin vastaavan kokemuksiesi läpikäymiseksi.

Ohjeeni on: Älä koskaan ikinä luovuta! Pyri elämässäsi eteenpäin, vaikka koko tämä typerä kansakunta olisi sinua vastaan! Äläkä ikinä usko mitä paskaa sinusta puhuvat vaan ajattele itsestäsi positiivisesti kulkien selkä suorassa! Sinä olet voittaja ja tiedät sen!

Itellä sama ongelma ihmiset nauraa ja katsoo oudosti olis luullut2020 olis muuttuneet tavat mutta ei... Olen alkanut vihaa itseänikin että muitakin ihmisiä...

Juu. Yurun seutu. Jee jee

Se on yksinäisyys pitkää joskus. Tosin ei tartte sen kavereille kruusailla sen enempää.

Älä nyt heistä välitä, älä nyt perhana anna niiden itseesi vaikuttaa.
Olen sietänyt samankaltaista, tiedän millaista se on. Voisit tietysti mahdollisuuksien mukaan harkita muuttoa muualle ja "aloittaa" alusta uudessa paikassa.

Aika suuret kuvitelmat aloittajalla itsestään, että muka kaikki hänet tuntisivat ja viitsisivät haukkua. Mikä julkkis hän on?

Löysin tällaisen:
"Puhutko selkäni takana? Joten olen edellä! Keskustelette elämästäni? Joten se on mielenkiintoisempi kuin sinun! Yritätkö löytää puutteita? Joten olet kateellinen! Jatka samassa hengessä!"