Tämä saattaa kuulostaa jo hieman säälittävältä, mutta ei sitä pakoonkaan pääse. Olen siis ollut noin kuuden vuoden ajan ihastunut samaan naiseen, mutta aloitetta en ole saanut tehtyä. Pelkään kai nolaavani itseni hänen tai muiden silmissä.. tai jotain. Aika selittämätön fiilis kyllä tulee kun tätä ajattelee.
Hieman taustaa. Näin hänet ensimmäisen kerran, kun aloitimme samassa lukiossa. Katseemme alkoivat kohtaamaan joka kerta kun törmäsimme, ja aloimmekin vaihtamaan pitkiä, flirttailevia katseita aina kulkiessamme toistemme ohi käytävällä. Samaa tapahtui ruokatunneilla. Koskaan ei kumpikaan uskaltanut tulla juttelemaan. Ajattelin, että tässä on kolme vuotta hyvää aikaa hioa taktiikkaa ja syventää tunteita. Ne vuodet kuitenkin menivät kuin siivillä, ja löysin itseni ylioppilaslakki päässä omista juhlistani ymmärtäen, että en ollut saanut mitään aikaiseksi asian suhteen. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä, kun ei nähtykään enää joka päivä. Sain vielä yhden tilaisuuden yo-juhlien jatkoilla, kun huomasin hänen seisovan tyrmäävän upeana vieressäni, sama tuttu katse kasvoillaan. Olin kuitenkin nauttinut jo liikaa alkoholia tajutakseni, että silloin olisi ollut paras hetki toimia. Tilanne meni ja se harmitti pirusti jälkeenpäin. Harmittaa vieläkin. En sittemmin nähnyt häntä pariin vuoteen, kunnes hän kerran osui samaan junaan. Ei kuitenkaan ollut pokkaa mennä häiritsemään häntä ja hänen kaveriporukkaansa. Olisikohan hän enää muistanutkaan minua?
Olen aika varma, että näin hänet muutama viikko sitten. Oli pimeää, mutta tunnistaisin sen katseen vaikka unissani. Se ei ollut muuttunut yhtään näiden vuosien aikana.
Hankalintahan tässä on se, että vaikka olen tuntenut ihastumista muihinkin naisiin hänen jälkeensä, ympyrä kuitenkin aina sulkeutuu. Haluaisin katsoa sen kortin ennen kuin alan vakavissani uhrata aikaa muihin. Meillä on yhteisiä tuttuja, joiden kautta tapaaminen varmasti olisi suhteellisen helppoa järjestää noin teknisesti ajatellen, mutta miten esittää asia niin, ettei vaikuta säälittävältä ja ujolta? Pitäisikö järjestää jokin "sattumus", jossa osutaan samaan paikkaan "yllättäen"? Vai pitäisikö vain ottaa reilusti yhteyttä ja kertoa miten asia on? Tietääkseni hän on vielä sinkku, mutta ei välttämättä kauaa.
Hieman taustaa. Näin hänet ensimmäisen kerran, kun aloitimme samassa lukiossa. Katseemme alkoivat kohtaamaan joka kerta kun törmäsimme, ja aloimmekin vaihtamaan pitkiä, flirttailevia katseita aina kulkiessamme toistemme ohi käytävällä. Samaa tapahtui ruokatunneilla. Koskaan ei kumpikaan uskaltanut tulla juttelemaan. Ajattelin, että tässä on kolme vuotta hyvää aikaa hioa taktiikkaa ja syventää tunteita. Ne vuodet kuitenkin menivät kuin siivillä, ja löysin itseni ylioppilaslakki päässä omista juhlistani ymmärtäen, että en ollut saanut mitään aikaiseksi asian suhteen. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä, kun ei nähtykään enää joka päivä. Sain vielä yhden tilaisuuden yo-juhlien jatkoilla, kun huomasin hänen seisovan tyrmäävän upeana vieressäni, sama tuttu katse kasvoillaan. Olin kuitenkin nauttinut jo liikaa alkoholia tajutakseni, että silloin olisi ollut paras hetki toimia. Tilanne meni ja se harmitti pirusti jälkeenpäin. Harmittaa vieläkin. En sittemmin nähnyt häntä pariin vuoteen, kunnes hän kerran osui samaan junaan. Ei kuitenkaan ollut pokkaa mennä häiritsemään häntä ja hänen kaveriporukkaansa. Olisikohan hän enää muistanutkaan minua?
Olen aika varma, että näin hänet muutama viikko sitten. Oli pimeää, mutta tunnistaisin sen katseen vaikka unissani. Se ei ollut muuttunut yhtään näiden vuosien aikana.
Hankalintahan tässä on se, että vaikka olen tuntenut ihastumista muihinkin naisiin hänen jälkeensä, ympyrä kuitenkin aina sulkeutuu. Haluaisin katsoa sen kortin ennen kuin alan vakavissani uhrata aikaa muihin. Meillä on yhteisiä tuttuja, joiden kautta tapaaminen varmasti olisi suhteellisen helppoa järjestää noin teknisesti ajatellen, mutta miten esittää asia niin, ettei vaikuta säälittävältä ja ujolta? Pitäisikö järjestää jokin "sattumus", jossa osutaan samaan paikkaan "yllättäen"? Vai pitäisikö vain ottaa reilusti yhteyttä ja kertoa miten asia on? Tietääkseni hän on vielä sinkku, mutta ei välttämättä kauaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä kannattaa tehdä jotain tai sitten unohtaa. Mitä sinä menetät, jos yrität yhteyttä?
En välttämättä mitään, mutta kun ei voi olla varma. En ole ikinä ollut mitenkään kovin hyvässä huudossa hänen kavereidensa keskuudessa, joten kai pelkään vain tulevani nolatuksi ja menettäväni ne vähätkin maineen rippeet, mitkä olen onnistunut keräämään. Asiahan ei valitettavasti selviä kuin yrittämällä. Jos selviäisi, niin olisi tehty jo moneen kertaan.
Onko sulla tarkoitus aloittaa suhde niiden kavereidenkin kanssa?
No ei todellakaan, mutta naiset tunnetusti arvostavat naispuolisten ystäviensä mielipiteet korkealle, joten koen itselläni olevan paremmat mahdollisuudet, jos hekin puhuvat minusta hyvää. Siksi en ole hätiköidysti vain lähtenyt järjestelemään treffejä. Pitäisi ensin selvittää, miten se tehdään mahdollisimman hienotunteisesti.
Mitä jos laittaisit vaikka joulukortin tms.? Perinteisten toivotusten lisäksi voisit kertoa, että hän jäi lukioajoista mieleen ja olisi kiva tavata vaikka kahvin/glögin/lumisateessa juttelun merkeissä (pvm. ja aika). Korttiin lisäksi yhteystietosi. :)
Kortti tässä vaiheessa vuotta on erinomainen ehdotus!! :) Kokeile sitä, oikeesti! Siten se saa tietää että pyörii edelleen sun mielessä, ja jos ottaa takaisin yhteyttä, homma on selvä. Jos ei, yritä vielä muuten ja sit unohda, jos ei tule vastakaikua.
Hieno idea tuo kortti. Korttia odotellen.
Kieltämättä aika hyvä idea. Täytyy varmaan ryhdistäytyä ja toimia asenteella, että kerran täällä vain eletään.