Perjantai on paha päivä. Viikon venymisen jälkeen en aina jaksa olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, minkä olen elämältä saanut. Maailma näyttää toivottomamman puolensa ja olen liian väsynyt vaikuttamaan siihen. Sisälläni salassa majaileva suru voittaa optimismin selätyksellä ottelun alkusekunneilla ja tuo naurun sijasta silmiini kyyneleet.
Senkö silmistäni tavoitit, sekö meitä yhdistää? Turhautuminen ympärillä olevaan tyhjänpäiväiseen, ymmärrys, ettei elämästä pääse helpolla ja joskus se satuttaa myös meitä, jotka emme näytä siltä? Löysimmekö toistemme silmistä ihmisen, joka pääsee ja päästää lähelle?
Olisit tässä ja ottaisit syliin. Pitäisit tänään turvassa ja antaisit levätä lähelläsi, että huuomenna jaksan nauraa taas. Nukahtaisin kainaloosi käteni kädessäsi, sormet lomittain lupauksena siitä, että olet minulle tärkeä huomennakin. Lupauksena olla vieressäsi, kun sinä minua vuorostaan tarvitset.
Senkö silmistäni tavoitit, sekö meitä yhdistää? Turhautuminen ympärillä olevaan tyhjänpäiväiseen, ymmärrys, ettei elämästä pääse helpolla ja joskus se satuttaa myös meitä, jotka emme näytä siltä? Löysimmekö toistemme silmistä ihmisen, joka pääsee ja päästää lähelle?
Olisit tässä ja ottaisit syliin. Pitäisit tänään turvassa ja antaisit levätä lähelläsi, että huuomenna jaksan nauraa taas. Nukahtaisin kainaloosi käteni kädessäsi, sormet lomittain lupauksena siitä, että olet minulle tärkeä huomennakin. Lupauksena olla vieressäsi, kun sinä minua vuorostaan tarvitset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.