En tunne kuuluvani minnekkään. Olen ulkopuolinen ja yksin.

Mitenhän sieltä kuplasta voisi päästä pois? Tälläinen elämä on hyvin masentavaa, mutta joo, kuten sanoit, näinkin voi elää. Kuinka kauan olet tuntenut noin?

damndove kirjoitti:

Mitenhän sieltä kuplasta voisi päästä pois? Tälläinen elämä on hyvin masentavaa, mutta joo, kuten sanoit, näinkin voi elää. Kuinka kauan olet tuntenut noin?

No sanotaan viimiset 4 vuotta on ollut tällanen fiilis.
Sekin kertoo aika paljon, että kun vuosi sitten jouduin sairaalaan, niin kaikki muut valitti että siellä on kamala olla ja kotti pitäis päästä, mutta itse nautin joka hetkestä!
Ne muut oli siis saman ajan siellä kuin itsekin, viikonlopun yli.
Heillä sentään kävi vieraitakin, mulla ei käynyt ketään vaikka olin porukan nuorin.
Oli ihanaa kun joku koski, hoiti ja huomioi minua, kyseli vointeja jne.
Piristyin siitä joksikin aikaa, mutta sitten taas taannuin takas sinne omaan maailmaani.

"Mitä enemmän olen tajunnut olevani yksin sen paremmalta minusta on tuntunut."
Ymmärrän tuon hyvin.

Minulla on vaan se, että kun ympärilläni/elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset ovat iloisia kun heillä on joku joka heitä rakastaa ja pitää lähellä, halailee ja välittää paljon, niin siis kaikki tuo muistuttaa vain siitä mistä itse jään paitsi.(Olen tietenkin iloinen heidän puolestaan)."joudun" osallistumaan ns. normi elämään joten näen ihmisiä melkeimpä joka päivä, välillä haluaisin vain itkeä ja huutaa, että "olen olemassa, halatkaa mua!"

Vähän sekava teksti. Mutta ehkäpä siitä pointin ymmärtää. :)

Luulen että olet löytänyt sen oven mitä itse etsin. Olen ollut ulkopuolinen ja yksinäinen koko elämäni. Hetket kun olen ollut itseni kanssa matkalla, ovat tuntuneet vahvimmilta. Eniten muistoja jää kyllä hetkistä toisen kanssa mutta yksinäisin on sen jälkeen kun hetki on ohi ja olen jälleen yksin. Kun vain lakkaisin kaipaamasta ja etsimästä yhteyttä voisin löytää mielenrauhan. En koskaan ole sopeutunut ihmisten pariin vaikka ystäviä onkin. Loputon ristiriita. Kaipaan seuraa ja yhteyttä vaikka vain yksin voin olla oma itseni. Kuin en olisi ihminen ollenkaan. Näytellyt tätä roolia vain uupumukseen asti.

Kerronpa tarinani silä olen perheen äiti. mies ja kaikki ihanuudet ympärillä. Mutta ei koskaan ole ollut ns, ystävää ei ketään joka soittaisi kysyisi mitä minulle kuuluu? mitä haluan? mitä kaipaan? ette usko mutta olen todella yksinäinen, teen touhuan ja päivät vierii mutta olen itse kaikesta ppihalla. Kuulun vielä lestadiolaiseen joukkoon ja käyn seuroissa mutta eihän sielläkään kokskaan kukaan tervehdi, ei puhu ,ei kutsu kylään ei mitään. Katsovat vain että istun enkissäni ettei päästä sanomaan ettei sitäkään taas näy. en tunne kuuluvani sinnekään. olen aivan ulkopuolinen kun en vaan kuulu. Ihmiset ei koskaan lähesty kun työ määräyksen vuoksi. Joulu on itkuista aikaa sillä olen todella yksin. en tiedä mitä aluan , mitä etsin, rakastan saavuttamatotonta, en osaa enään nauttia istään, en tiedä onko tämä tämän päivän lmiö vai mitä minussa tapahtuu.

pyykkikuilu kirjoitti:

Kerronpa tarinani silä olen perheen äiti. mies ja kaikki ihanuudet ympärillä. Mutta ei koskaan ole ollut ns, ystävää ei ketään joka soittaisi kysyisi mitä minulle kuuluu? mitä haluan? mitä kaipaan? ette usko mutta olen todella yksinäinen, teen touhuan ja päivät vierii mutta olen itse kaikesta ppihalla. Kuulun vielä lestadiolaiseen joukkoon ja käyn seuroissa mutta eihän sielläkään kokskaan kukaan tervehdi, ei puhu ,ei kutsu kylään ei mitään. Katsovat vain että istun enkissäni ettei päästä sanomaan ettei sitäkään taas näy. en tunne kuuluvani sinnekään. olen aivan ulkopuolinen kun en vaan kuulu. Ihmiset ei koskaan lähesty kun työ määräyksen vuoksi. Joulu on itkuista aikaa sillä olen todella yksin. en tiedä mitä aluan , mitä etsin, rakastan saavuttamatotonta, en osaa enään nauttia istään, en tiedä onko tämä tämän päivän lmiö vai mitä minussa tapahtuu.

Lue lisää

Hiton itsekäs sinä olet, etkä yksinäinen. AI ettei kukaan kysy SINULTA mitä kuuluu. Koskas itse olet kysynyt niin joltain muulta?

Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset tekoyksinäiset.

diskreet kirjoitti:

Hiton itsekäs sinä olet, etkä yksinäinen. AI ettei kukaan kysy SINULTA mitä kuuluu. Koskas itse olet kysynyt niin joltain muulta?

Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset tekoyksinäiset.

Lue lisää

Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset ihmisten tuntemuksien vähättelijät.

HeiHaloo!!! kirjoitti:

Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset ihmisten tuntemuksien vähättelijät.

Nih, miesten, ja varsinkin yksinäisten miesten, tunteita vähätellään niin, että käytännössä meillä ei ole lainkaan ihmisarvoa. Sitten tulee jokin perheenäiti parkumaan, että on niin yksin, niin yksin. Vaikkei kyseinen henkilö tiedä mitään yksinäisyydestä, eikä siitä, kuinka ahdistavaa se voi olla.

Mitäpä naiset muutenkaan tajuisivat.

diskreet kirjoitti:

Nih, miesten, ja varsinkin yksinäisten miesten, tunteita vähätellään niin, että käytännössä meillä ei ole lainkaan ihmisarvoa. Sitten tulee jokin perheenäiti parkumaan, että on niin yksin, niin yksin. Vaikkei kyseinen henkilö tiedä mitään yksinäisyydestä, eikä siitä, kuinka ahdistavaa se voi olla.

Mitäpä naiset muutenkaan tajuisivat.

Lue lisää

Kyllä se voi olla vielä ahdistavampaa olla yksin "seurassa".

Anteeksi nyt vaan, mutta eikös tämä palsta ole juuri sitä varten, että SAA "parkua".
Ja hanki sinä parempaa tekemistä, täällä vineemisen sijaan kun kerran niin mahtava olet.

HeiHaloo!!! kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta eikös tämä palsta ole juuri sitä varten, että SAA "parkua".
Ja hanki sinä parempaa tekemistä, täällä vineemisen sijaan kun kerran niin mahtava olet.

Lue lisää

Koko nettihän on sitä varten, että saa parkua. Luulenpa, että kirjoitustaitokin keksittiin vain siksi, että saa parkua.

Tämä on minusta ihan kivaa tekemistä, kun ei kuntosalillakaan voi kokoaikaa olla. Ja nyt, kun minut on taas kerran jätetty (tällä kertaa olin "liian älykäs"), niin minulla on myös paljon vihaa purettavaksi.

diskreet kirjoitti:

Koko nettihän on sitä varten, että saa parkua. Luulenpa, että kirjoitustaitokin keksittiin vain siksi, että saa parkua.

Tämä on minusta ihan kivaa tekemistä, kun ei kuntosalillakaan voi kokoaikaa olla. Ja nyt, kun minut on taas kerran jätetty (tällä kertaa olin "liian älykäs"), niin minulla on myös paljon vihaa purettavaksi.

Lue lisää

Hassua, mä neuvoin sua eilen kirjoittamaan hyvän kirjeen. Muistat kyllä missä me oltiin silloin kirjoittelemassa ;-)

Se on oikeasti vain se tunne.
Kirjoitat, että tuntuu kuin en olisi..

Nuorempana en itse välittänyt itsestäni, itsetunto oli kateissa. Siitä johtuen minusta juurikin tuntui, ettei kukaan muukaan välitä.
Mutta sehän ei ollutkaan totta.
Kun oppii välittämään itsestään, yllätyksekseen huomaa, että kyllä muutkin välittävät.
Aina on joku, joka sinustakin välittää.

Juuri näin se on, raskasta ja mielestäni turhaa on ainakin minun kohdalla elämä yksinäisyyden vuoksi. Kun sosiaaliset kontaktit on tyyliin kaupankassa niin onhan sitä totaalisen yksin silloin. Odottelen kuolemaa innolla ja jo sen ajattelu helpottaa kummasti. En ole itsetuhoinen mutta onhan se käynyt joskus mielessä yksinäisyyden vuoksi mutta itsemurha ei ole kohdallani edes vaihtoehto. Voimia kaikille kohtalotovereille, me olemme ja elämme yksin mutta meitä on suomessakin valitettavan paljon. Missä yksinäiset tapaisivat toisia yksinäisiä? Siihen kun tietäisin vastauksen niin maailma olisi parempi paikka elää ja antaisi monelle yksinäiselle antoisan ja arvokkaan elämän.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin se on, raskasta ja mielestäni turhaa on ainakin minun kohdalla elämä yksinäisyyden vuoksi. Kun sosiaaliset kontaktit on tyyliin kaupankassa niin onhan sitä totaalisen yksin silloin. Odottelen kuolemaa innolla ja jo sen ajattelu helpottaa kummasti. En ole itsetuhoinen mutta onhan se käynyt joskus mielessä yksinäisyyden vuoksi mutta itsemurha ei ole kohdallani edes vaihtoehto. Voimia kaikille kohtalotovereille, me olemme ja elämme yksin mutta meitä on suomessakin valitettavan paljon. Missä yksinäiset tapaisivat toisia yksinäisiä? Siihen kun tietäisin vastauksen niin maailma olisi parempi paikka elää ja antaisi monelle yksinäiselle antoisan ja arvokkaan elämän.

Lue lisää

On olemassa paikkoja, joissa voi tavata muita ihmisiä.
Ainakin Vantaalla on asukastiloja, paikkoja jonne voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa.
On järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden toimintaan voi osallistua.

On tietty elämäntilanteestakin kiinni, missä pystyy käymään ja milloin.
Jos on työelämässä mukana, sekin jonkin verran rajoittaa menemistä minne vain.

Itse asun yksikseni, mutta en ole aiemmin itseäni tuntenut kovin yksinäiseksi, usein olen kyllä yksin, kotona. Ja kun tuntuu, että seinät alkaa kaatua päälle, lähden käymään ihmisten ilmoilla.
Omalla kohdallani on liikuntarajoitteisuus aika suurena esteenä mennä ihan minne vain.
Haluaisin kovasti osallistua kaikkeen erilaiseen, mutta harvemmin voimat riittävät, joka vaikeuttaa omaa tilannettani.

Yksinäisyys on asia, jonka jotkut jopa saattavat valita itselleen, jotkut taas ovat ujompia ja arempia menemään porukoihin.
Yksinäisyyteen voi johtaa niin erilaisia tekijöitä.
Monesti sanotaan, että osallistu, mene sinne ja mene tänne. Okay, uskotaan että toimintaa löytyy, mutta jos omat voimat ovat vähissä, niin harvempi sieltä kotoa lähtee jonnekin seuraa etsimään.

Myönnän, että itseäni vähän huolettaa tulevaisuus, ehkä joudun jossain vaiheessa olemaan hyvinkin yksinäinen, jos kuntoni menee vielä huonommaksi, joka on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.
Liikuntakykyni heikkenee ajan myötä, toivottavasti mahdollisimman hitaasti.
Onnekseni nyt vielä pystyn edes silloin tällöin jossain käymään, sekin jo auttaa jaksamisessa.

Aina sanotaan, että maailma olisi parempi paikka elää, tms.
Toisaalta oma maailma on sellainen, millaiseksi sen itse tekee, mitä haluaa, mitä ei. Mitä itse ajattelee, miten jaksaa, mihin on tyytyväinen.
Joskus vähempikin riittää, kun opettelee hyväksymään asioita, ettei aina kaikki onnistu, eikä välttämättä mene kamalan hyvin.

Suosittelen kaikille, joilla toimintakykyä riittää, lähteä etsimään jotakin toimintaa, jossa tapaa muitakin. Mieli pysyy pirteämpänä ja tulee kaikenkaikkiaan hyvä olo.
Aloitus oli ajatuksia herättävä, en tunne kuuluvani minnekkään, koska on totta, että ihminen on " laumaeläin " ja kaipaa useimmiten muita ympärilleen, ja olisi tärkeää saada tuntea kuuluvansa johonkin. Se on ilmeisesti ihmisen jonkinlainen perustarve.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa paikkoja, joissa voi tavata muita ihmisiä.
Ainakin Vantaalla on asukastiloja, paikkoja jonne voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa.
On järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden toimintaan voi osallistua.

On tietty elämäntilanteestakin kiinni, missä pystyy käymään ja milloin.
Jos on työelämässä mukana, sekin jonkin verran rajoittaa menemistä minne vain.

Itse asun yksikseni, mutta en ole aiemmin itseäni tuntenut kovin yksinäiseksi, usein olen kyllä yksin, kotona. Ja kun tuntuu, että seinät alkaa kaatua päälle, lähden käymään ihmisten ilmoilla.
Omalla kohdallani on liikuntarajoitteisuus aika suurena esteenä mennä ihan minne vain.
Haluaisin kovasti osallistua kaikkeen erilaiseen, mutta harvemmin voimat riittävät, joka vaikeuttaa omaa tilannettani.

Yksinäisyys on asia, jonka jotkut jopa saattavat valita itselleen, jotkut taas ovat ujompia ja arempia menemään porukoihin.
Yksinäisyyteen voi johtaa niin erilaisia tekijöitä.
Monesti sanotaan, että osallistu, mene sinne ja mene tänne. Okay, uskotaan että toimintaa löytyy, mutta jos omat voimat ovat vähissä, niin harvempi sieltä kotoa lähtee jonnekin seuraa etsimään.

Myönnän, että itseäni vähän huolettaa tulevaisuus, ehkä joudun jossain vaiheessa olemaan hyvinkin yksinäinen, jos kuntoni menee vielä huonommaksi, joka on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.
Liikuntakykyni heikkenee ajan myötä, toivottavasti mahdollisimman hitaasti.
Onnekseni nyt vielä pystyn edes silloin tällöin jossain käymään, sekin jo auttaa jaksamisessa.

Aina sanotaan, että maailma olisi parempi paikka elää, tms.
Toisaalta oma maailma on sellainen, millaiseksi sen itse tekee, mitä haluaa, mitä ei. Mitä itse ajattelee, miten jaksaa, mihin on tyytyväinen.
Joskus vähempikin riittää, kun opettelee hyväksymään asioita, ettei aina kaikki onnistu, eikä välttämättä mene kamalan hyvin.

Suosittelen kaikille, joilla toimintakykyä riittää, lähteä etsimään jotakin toimintaa, jossa tapaa muitakin. Mieli pysyy pirteämpänä ja tulee kaikenkaikkiaan hyvä olo.
Aloitus oli ajatuksia herättävä, en tunne kuuluvani minnekkään, koska on totta, että ihminen on " laumaeläin " ja kaipaa useimmiten muita ympärilleen, ja olisi tärkeää saada tuntea kuuluvansa johonkin. Se on ilmeisesti ihmisen jonkinlainen perustarve.

Lue lisää

kyllähän harrastukissa, toiminnassa ystäviä, tapaa, vaan ystävää ihan vaan nimenomaan vapaa-aikaan, tehdä yhdessä ilman jonkun valmistamaa ohjelmaa, tavata siis silloin tällöin, kuten nyt ystäviä yleensäkin, ja ystävän kanssa yhdessä mukavaa ajanviettoo, ihan vaan vaikka kaupungille, kahvilat, terassit, ostoksia, kirpputoreja, lounasravintolat,
ja ajoittain taas sitten vaikkapa luontoretkiä, ulkoilua, ja teatteriseuraa, yleensä kaikki on erilaista, kuin edelliset tavanomaiset asiat kulkea , tehdä yksin.
Ja hyvän ystävän kanssa on myös soitella kuulumisia, ja myös ihan oikeesti kyläilläkin toistensa luiona , ja K E S K U S T E L L A asioista "maan ja taivaan välillä> siis kaikenlaisista asioista.