...siellä väkijoukossa katseemme jää kiinni toisiinsa. Haluan sinua, rakastaa haluan.
Intiimeintä välillämme on se, kun
n > m
9330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin jää minullakin erään kanssa.. Mä en välttämättä hymyile, koska mä paljastaisin sen kaikille muille. Hänen takia en halua paljastaa, se on oltava hänen päätös. Olisi kyllä kiva joskus jutellakin hetki kahden hänen kanssaan :)
En minäkään juuri uskalla hymyillä, vaikka haluaisin. Pari kertaa olen, mutta tarkoin harkituissa paikoissa. Kahden kesken jutella?
Kun pääsen tästä hankalasta avioliitosta, voin keskustella kenen kanssa haluan. Mustasukkaisuus ja toisen ihmisen omistaminen on helllvettiä. Jotkut siihen kykenevät, itse en. Mutta ei muuta tänne.
Mitä muuten toisen omistamisella tarkoitat? Ihan mielenkiinnosta.
Onko se luottamuksen puutteessa luotettavaan tilanteeseen pakottamista? Toisen paikalleen ja valvonnan alle sitomista?
Itse edellytän täyttä uskollisuutta, loukata ei saa, rajoja ei saa ylittää. Mutta en vahdi vaan odotan toisen toimivan oikein. Onko se omistamista jos ei halua jakaa toista kenenkään kanssa? Tarkoitan siis romanttisessa/seksuaalisessa mielessä. Mun puolesta kumppani saa tanssia vaikka miespuolisen ystäväni kanssa, I don't mind. Mutta jos kädet menee perseelle ja katseet hakee toisiaan, niin se ei enää ole ok. Olenko omistushaluinen? Tuollaisessa tilanteessa en olisi mustasukkainen vaan vihainen. Vakavan keskutelun paikka, erityisesti jos sama toistuu säännönmukaisesti saman henkilön kanssa.
Olen keskusteluissa tähän omistamis-termiin törmännyt, enkä ole varma mitä sillä tarkoitetaan.
Menee nyt sivu aiheen, mutta....
En halua siitä tänne kirjoittaa. Miksi muuten parisuhteessa salaa kirjoittelisin ikävä-palstalle? Tai salaa katson toista miestä silmiin? Minä olen toisen oma, niinkuin upouusi Audi tuossa pihalla: kiva näytellä ja vielä mukavampaa on omistaa. Jos en tee kuten pitää tai tahdotaan, menee elämäni vielä vaikeammksi. Miksi en eroa? Eroan, heti kun keksin keinon miten hän ei kosta minulle kokemaansa vääryyttä. Omaisuushan ei saa poistua omin luvin.
aika hienoa ja samalla kummallista että toisen löytää sellaisen ihmismäärän keskeltä. Muistan tuonkin hetken niinkuin ne kaikki muutkin..
Se on jännä juttu... Viimeksi kun kohtasimme ympärillä oli taas paljon ihmisiä. Kun tulin paikalle, parissa sekunnissa olin näkevinäni hänen poninhännän heilahduksen ihmisten keskellä. Hetkeä myöhemmin hän osui silmiini kuin hän olisi ainoa ihminen koko tilassa. Toki osasin odottaa hänen mahdollisesti olevan siellä, mutta en aktiivisesti etsinyt häntä, alitajuisesti varmasti kyllä.
Yksi samaistuva henkilö liittyy mukaan. Olen ehkäpä tasan vuoden ollut ihastunut vanhempaan mieheen. Ihastuminen oli todellinen yllätys minulle. Kaikki alkoi katseesta. Olin nähnyt tämän ensimmäisen kerran syksyllä, mutten ollut uhrannut tähän mieheen ajatustakaan.
Nyt olen edelleen hänen pauloissaan vaikka järkikin on jo vihdoin hivuttautunut takaisin kallooni. Luulin, että tämä menee ohi, muttei vieläkään näy merkkejä siitä. En todellakaan tiedä mitä se merkitsee ja tuleeko asialle tehdä jotain. Tässä vaiheessa kuitenkin ilmi tulee yksi iso kiila rattaissa jarruttamassa, että tässä vaiheessa saa luvan riittää ne katseet ihmisten joukossa, jolloin vaaleanpunainen tunneryöppy valtaa pääni ja taas unohdan tavoitteeni eli, unohtaa hänet. Yritän olla etsimättä häntä sieltä ihmisten joukosta ja välttää katsomasta, koska tiedän etten saa häntä. Elämän karut kävyt.
Miksi pitää unohtaa? Mikä kiila, miksi et voi saada?
Onko mies varattu?
Uskoisko tota, tuntematonta kirjoittajaa. Vaikka onhan ne joskus tainneet osua, vaikka mitään kovinkummoista väkijoukkoa mielestäni ei ole ollut