Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineesta Jyväskylän yliopiston emeritusprofessorista Kari Sajavaarasta ei ole yllättävää, että ruotsin kielen oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole hyvät, kun 85 %:lle peruskoululaisista opiskelu jää kolmivuotiseksi B1-kieleksi. Hänen mielestään ruotsissa suurin pulma ei suoranaisesti ole opiskelun pakollisuus vaan sekä peruskoulun että lukion huonot oppimistulokset, joihin pakollisuus on vaikuttamassa. Hänen mukaansa ruotsin määrääminen pakolliseksi oli kielipoliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon kasvatuksellisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. Hän kokee opetuksen pakollisuuden perustelemisen kieliryhmien tasa-arvolla lähes kestämättömäksi, kun kieliryhmien edellytykset kielen opiskeluun ovat erilaiset. Muita pakollisuuden perusteluja voidaan hänestä kuvata akateemisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiksi, mutta oppilaiden on niitä vaikea ymmärtää itselleen. Tällaisia perusteluja ovat muun muassa "vetoaminen yhteiseen kulttuuriperintöön, Suomen historiallisen kehityksen ymmärtäminen, lähinaapuruus Ruotsin kanssa, ruotsin asema toisena kansalliskielenä, pohjoismaisen yhteistyön helpottaminen ja oman maan tuntemuksen kasvattaminen seuraamalla ruotsinkielisten keskistä vuorovaikutusta heidän omalla kielellään". Euroopan Komission kielten opetusta käsittelevä Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005 -raportti toteaa Suomen kielenopetuksen johtuvan poliittisista ja historiallisista syistä, ei itse kielen tarpeesta.
Sajavaara sanoo pakollisen ruotsin kielen vievän yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta, ja koska englanti on käytännössä myös pakollinen oppiaine, vaatii muiden kielten aseman parantaminen erityisjärjestelyjä. Sajavaaran mielestä siinä tapauksessa, että työelämän tai koulutuksen tarpeet katsottaisiin nykyistä tärkeämmiksi, voisi venäjää pitää merkityksellisempänä.Suomen vientikaupasta käytiin vuoden 2013 ensimmäisten viiden kuukauden aikana 11 % Ruotsin kanssa ja 9 % Venäjän kanssa. Vuonna 2012 Ruotsi oli ulkomaankauppakumppanina kolmantena ja viennin osalta suurimpana.
Sajavaara sanoo pakollisen ruotsin kielen vievän yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta, ja koska englanti on käytännössä myös pakollinen oppiaine, vaatii muiden kielten aseman parantaminen erityisjärjestelyjä. Sajavaaran mielestä siinä tapauksessa, että työelämän tai koulutuksen tarpeet katsottaisiin nykyistä tärkeämmiksi, voisi venäjää pitää merkityksellisempänä.Suomen vientikaupasta käytiin vuoden 2013 ensimmäisten viiden kuukauden aikana 11 % Ruotsin kanssa ja 9 % Venäjän kanssa. Vuonna 2012 Ruotsi oli ulkomaankauppakumppanina kolmantena ja viennin osalta suurimpana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nämä puolueet on syytä muistaa kevään eduskuntavaaleissa:
Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä kiistanalaiseksi nousi kysymys uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Kaikissa uudistuksen lopullista ratkaisua koskevissa valmisteluasiakirjoissa lähdettiin siitä, että peruskouluun tulisi yksi pakollinen kieli, joka suomenkielisissä kouluissa olisi englanti ja ruotsinkielisissä suomi. Suomenkielisillä yläasteella olisi ollut mahdollista valita vapaaehtoisena kielenä ruotsi ja jo kahta kieltä opiskelevilla olisi ollut vielä mahdollisuus valita kolmas kieli, joko saksa, ranska tai venäjä. Lukioon olisi kuitenkin vaadittu kahden kielen hallintaa. Tämä olisi siis käytännössä johtanut siihen, että alustava päätös peruskoulun jälkeisistä keskiasteen opinnoista olisi pitänyt tehdä jo yläasteen alkaessa. Vuonna 1968 Suomen Sosialidemokraattisen puolueen, Keskustapuolueen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, Ruotsalainen Kansanpuolueen sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton hallitusohjelmassa kuitenkin sovittiin peruskoulun kieltenopetuksessa toisin kun lain valmistelutyön aikana oli ajateltu. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain vuosina 1972–1977. Päätöstä perusteltiin Suomen virallisen kaksikielisyyden turvaamisella, mutta perusteluiksi esitettiin myös pohjoismaista yhteistyötä ja työllistymistä muissa Pohjoismaissa. Myös sillä, että peruskoulun rinnalla oli vielä pitkään oppikoulua käyviä oppilaita, joille toinen kotimainen kieli oli pakollista ensimmäisestä luokasta alkaen, oli merkitystä. Vuonna 2003 eduskunta päätti Vanhasen I hallituksen esityksestä vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja sen myötä toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoitusten osalta vapaaehtoiseksi.
"Euroopan Komission kielten opetusta käsittelevä Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005 -raportti toteaa Suomen kielenopetuksen johtuvan poliittisista ja historiallisista syistä, ei itse kielen tarpeesta."
Siinäpä lyötiin "Ankdamille" ja muille totuuden vääristelijöille jauhot suuhun.
He ovat aina väittäneet että ruotsinkielen asema Suomessa on välttämätön ja muuttumaton, koska muuten loukattaisiin ruotsin asemaa kielivähemmistön näkövinkkelistä. Surut ovat aina "tasavertaisia" tai "vähemmistö", miten heille parhaiten sopii.
Kukaan ei Suomea ulkomailla ( Ruotsi poislukien) tuomitsisi, vaikka maa muuttuisi huomenna yksikieliseksi.
Kysymys on vain politiikasta, ei oikeudesta.
Miksi media ei noteeraan noita fiksuja asiantuntijoiden kirjoituksia? Svekojen valheellisia kliseitä kyllä jaksetaan toistella loputtomiin!
Muuten. Tuo kaupankäynti-argumentointi on svekojen höpötystä. Siihen ei pidä mennä mukaan.
Koska vain hyvin pieni osa kansalaisista on mukana ulkomaankaupassa. Se koskee pientä ammattilaisporukkaa eli vientimyyjiä. Korkeintaan yhtä prosenttia!
Lisäksi valtaosa ulkomaankaupasta tehdään englannin kielellä, koska se on maailman kauppakieli. Vain tietyssä kohdemaassa pysvvästi asuvat vientiedustajat tarvitsevat paikallista kieltä.