Työ ja raskaus

Odotatko ensimmäistä lasta?

Itte oon vaan 20 tuntia/viikko töissä, mutta työ on pikemminkin sitä lepoaikaa. Saa hetken hengähtää ennen kun palaa kotiin tekemään kotitöitä ja hoitamaan esikoista. Välillä tuntuu, että voimat on täysin lopussa. Tällä hetkellä en tahdo jaksaa koko päivää ilman pientä lepohetkeä. Iltapäivisin iskee niin voimakas väsymys, ettei tahdo saada mitään tehtyä. Nyt menossa rv27. Onneksi esikoisellekin voi pahimalla hetkellä laittaa lastenohjelmia pyörimään, niin saan itse levätä hetken.

Mun työssä on tietty se hyvä puoli, että saan itse määrätä työtahdin ja suunnitella päivän työt. Ei siis ole asiakkaita eikä niiden tuomaa kiirettä ja stressiä. Saan istua sillon kun haluan jne. Sinäänsä siis työ on raskaanaolevalle tosi helppo, koska rasitustason säätely on täysin omissa käsissä.

Kyllä varmasti monet raskaanaolevat tuntee olonsa ajoittain hyvin väsyneeksi. Pääasia on, että yrittää levätä silloin kun on siihen mahdollisuus ja jos työssäkäynti käy liian raskaaksi, niin sitten sairaslomalle.

minä olin töissä rv 30 asti. tein periaatteessa helppoa istumatyötä, mutta omat liitoskipuni äitiyivät niin pahoiksi, että 6h istuminen päivässä oli ihan mahdotonta. tosin olo oli ihan hirveän kipeä asennossa kuin asennossa, joten vaikeaa oli olla töissä ja kotona.

lisäksi vauva oli koko ajan perätilassa ja pelkäsin mahdolista synnytystä ja mahdollista sektiota ja vauvan ja minun selviytymistäni.

myös esimieheni oli ihan kamala raskauden aikana: soitteli illat pitkät kotiin työasioista, puhui kuinka minun pitäisi raskauden jälkeen lähteä ulkomaille töihin, suunnitteli kuinka voisin 2kk vauvan kanssa lähteä 500km päähän eräälle työkeikalle, kohteli minua omien juoksevien asioidensa hoidossa kuin sihteeriä (en siis ole hallintopalveluhenkilökuntaa, vaan samalla nimikkeellä ammatissani kuin esimies), lisäsi koko ajan työtehtäviäni, vaikka kerroin kuinka uupunut olin henkisesti ja fyysisesti liitoskipuihin ja loppuun asti jatkuneeseen pahoinvointiin sekä antoi yllättäviä työtehtäviä ihan hulluihin aikoihin: esim yhden kerran antoi klo 18 illalla minulle deadlinen palauttaa tiivistelmä firman johdolle seuraavaan päivään klo 9 mennessä - ja tällöin olin vielä työmatkalla ja kaikki tärkeät paperit ym. työpaikalla toisella paikkakunnalla.

paloin loppuun liitoskipujen, perätilan aiheuttaman stressin ja esimiehen hirveyden takia, ja verenpaineet kääntyvitä nousuun. lopulta tämä kaikki purkautui neuvolakäynnillä, jossa itkin asiaa 30min terkkarille ja hän ohjasi minut samantien lääkärille, joka määräsi sairauslomaa raskauden loppuun. enkä häpeä yhtään, vaikka kaikki aina kirkuu, ettei raskaus ole sairaus.

No minä odotan kanssa esikoista rv 27. Mulla työaika on 8 - 16 maanantaista perjantaihin. Olen suunnittelijana metsäalalla ja etenkin niinä päivinä, kun liikun maastossa ja niitä maastokeikkoja on työssäni noin puolet, ei sitä väsymystä ulkona ollessaan huomaa. Vasta kun tulee illalla kotiin, niin tuntuu et ois kyllä valmis kaatumaan suoraan sänkyyn.
Taas niinä päivinä, kun olen pelkästään toimistolla, niin aina iltapäivisin iskee kamala väsy ja siinä haukoltellessa ei meinaa saada mitään aikaiseksi.
Töissä aion kyllä jaksaa mahdollisimman pitkään, etenkin kun pomo on sanonut, että se ei laske mua enää työkeikoille metsään joulun jälkeen, vaan järkkää mulle pelkästään sisätöitä toimistolle siihen äitiysloman alkuun saakka.
Toisaalta olen niin liikunnallinen ja ulkoilmaihminen, että en ole tuntenut tuota metsissä rämpimistä ainakaan tähänasti mitenkään ylivoimaisena rasitteena.