Palstaa hetken seuranneena olen havainnut, että tyypillistä masentunutta vaivaa käsittämätön itsekeskeisyys. Tyypillinen masentunut ajattelee, että minun ei tarvitse tehdä töitä, minun pitää saada lisää tukia, minua ei saa vaivata, minä voin pahoin jne. Lista on loputon.
Jos masentunut todella uskoo yhteisöllisyyden puutteen olevan ongelmana yhteiskunnassamme, niin kannattaisiko itse tulla pois sieltä itsekeskeisyyden poterosta ja ajatella mitä itse voisi tehdä muiden hyväksi?
Jos masentunut todella uskoo yhteisöllisyyden puutteen olevan ongelmana yhteiskunnassamme, niin kannattaisiko itse tulla pois sieltä itsekeskeisyyden poterosta ja ajatella mitä itse voisi tehdä muiden hyväksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sama työelämässä. Minulle lisää palkkaa ja etuuksia. Minä olen kaikkein kovin duunari.
Eikö olekin elämä ihmeellistä?
Ja ahneella on huono loppu.
Nii, pitäs joidenkin palkkoja leikata, että joutuisivat tekemään enemmän töitä, eikä olis turhaa luppoaikaa tänne trollailla.
Voihan Jeesus, valaise tätäkin aloittajaa hieman, jotta tajuaisi asioiden oikean laidan!
Täysin samaa mieltä. Ei kyllä tiedä asiasta yhtään mitään. Palstaa lukenut
selvästi vain ja ainoataan rivien välistä.
Tottahan se on, että masennus on minäkeskeinen. Minän kanssa joutuu taistelemaan joka päivä.
pyörii toki oman navan ympärillä; kuuluu sairauden kuvaan - tunnustan. :D
Vakavasti; jos on tullut pahoin satutetuksi ja kaltoin kohdelluksi, siitä voi oikeasti lamaantua siten, että vaikuttaa merkittävästi toimintakykyyn. Ei niistä asetelmista olla kovin avoimena ulkomaailmaan. Silloin ei voi muuta kuin toivoa, että ulkomaailma tajuaa tilanteen, ja ottaa sen haltuun olemalla itse aktiivinen. minämninänmin?
Eli implisiittisesti hyväksytte itsekeskeisen maailman ja sen, että jokainen ajaa vain omaa asiaa. Siinä tapauksessa on turha ruikuttaa, kun me muut haluamme veroja alas ja hyysäämistä pienemmäksi.
Tää on oikeastikin levinnyt yhteiskuntaan lähes kaikkialle jo yhä
enenevässä määrin tuon kaltainen ajattelu, ei ainoastaan täällä
trollailuihin.
Verot alas, hyysäämistä vähemmäksi ja mulle itelle mahdollisimman
paljon, muista viis - ajattelutapa yleistyy kulovalkean tavoin.
Nää on muuten juuri niitä tyyppejä jotka sitten saarnaa, kuinka niitä
heidän hylkäämiään vanhuksia hoidetaan niin kurjasti niissä
vaikkapa vanhainkodeissa tai vuodeosastoilla.
Itse ne ei alkais suurin surminkaan aikaansa sellaiseen kuluttamaan.
Niinkuin tämä aloittaja ja ketjun myöhempi osallistuja trollipas.ka,
nämä on hyviä esimerkkejä tuosta ajattelumallista myös tässä
ketjussa.
Hel.vetti soikoon, yhä useampi koulutettu ämmäkin on jo nykyään
gaypounilla läpyttämässä joka tunnin välein pörssin osakekursseja,
aktiivisesti seuraamassa ja pyrkimässä hyötymään, kokoamaan
itselle ja sille omalle valitsemalleen elämäntyylille lisää pelimerkkejä.
Pas.kamulkuthan ny on perinteisesti olleet joka tapauksessa sitä,
pas.kamulkkuja, paskhajuppeja.
Sinä sinä sinä...
Aika paha yleistys. Masentuneissa on paljon myös ylitunnollisia ihmisiä, eli niitä jotka ovat uhrautuneet liikaa esim. perheen, sukulaisten tai työpaikan puolesta.
Tiesitkös että läheskään jokainen masentunut ei ole työtön, tai nosta tukia? Etpä taida edes välittää, haluat vain syytellä ihmisiä.
Uskon lahjojen pomoillehan meidän pitäisi kaikki rahat ja omaisuus työntää. Sieltä se tämä toisia ärsyttävä minäminäminäminä...on saanut alkunsa.
Ja totuus on, että lähes tulkoon jokainen rahaa kitisevä pappi on tietämättään sekaantunut harhaoppeihin mukaan. Ja toinen totuus on että jos me tuemme vääriä profeettoja ja muita puhdasta raamatun sanaa vääristeleviä kaataja pappeja menestys teologeja tai huuhaa evankelistoja rahoillamme niin siitä ei tule palkaksi muuta kuin kirousta masennusta sairausta konkurssia jne.
Koko minä minä ärsytys on lähtenyt liikkeelle huijari pappien ja muiden huijari evankelistojen päästä, koska he ovat niin narsistisella tavalla täynnä omaa itseään, kun ovat laskeneet oman taloutensa heikossa ha avun tarpeessa olevien ihmisten varojen varaan.
Eivät osaa eivätkä pysty hankkimaan elantoaan rehellisellä työllä, niin että voisivat maksaa verot ja auttaa itse avun tarpeessa olevia ihmisiä sitä kautta. Ovat itse entisiä rikollisia.
Uskotellaan vaikka mitä paskaa, että kun annat rahaa niin saat sitä ja tätä. Sitten suuttuvat lopulta sairaille ja köyhille ja haukkuvat heitä liian itsekeskeisiksi, kun heidän olisi pitänyt saada ihan ihmisten koko omaisuus.
Ja totuus on että useat kolehdit kumotaan suoraan omaan taskuun, ja suuri osa rahoja salataan verottajalta. Pääasia, että saavat itse tehtyä mahdollisimman monta etelänmatkaa ja muuta luksusta ITSELLE.
Yhä useammin saa lukea ja kuulla, kuinka jopa hieman paremmassakin maineessa olevat seurakunnat keinottelevat mummot allekirjoittamaan nimensä perintölappuihin jo mummojen elinaikana. Tämän jälkeen vanhukset jätetään heitteille, eikä ole mitään väliä mitä heille tapahtuu. Tällä tavoin he kilpailevat kierolla tavalla lakisääteisten perillisten kanssa.
Taisipa kirjoitukseni osua arkasn pailkaan monelle minä minä tyypille, mutta tämä on totuus.
Oliko teksti hieman raivostuttavaa luettavaa sinusta?
Menkää vaan itseenne. Ei kaikki ole teitä varten.
No olipa siinäkin vuodatus. Onkohan sinulla jotain henkilökohtaisia traumoja uskonnoista ja seurakunnista? Vaiko vain nykyajan egoismista? Aloittaja ei edes puhunut mistään uskonnollisuudesta mitään?
Kyllä itsekeskeisyys vs. toisistä välittäminen sekä puhe niistä kuuluvat ihan tähän ihmiselämään; eivät ne mistään "pahoilta rahapapeilta" ole peräisin.
Ei sitten tullut omaan avaraan sinä-mieleesi, että jotkut nettipalstoille kirjoitetut tekstit eivät välttämättä ihan kaikkea kerro ihmisestä ja tämän suhtautumisista?
Ja kun palstan aiheena on "masennus", niin ehkä kommenteissa sen vuoksi saatetaan keskittyä masennuksen oireisiin, sairauteen liittyviin käytännön ongelmiin ja kaiken kanssa taisteluun? Ennemmin kuin omien altruismien mainosteluun? Poislukien tietty erilaiset moralistit ja paremmintietäjät, jotka näyttävät lähinnä eksyneen väärälle palstalle...
Ovatkohan päätelmäsi ja niihin pohjaavat ihmisten luokittelusi toisin sanoen siis hieman hätäisiä? Tai onko niissä oikeastaan kyse päätelmistä lainkaan - vaiko pikemminkin valmiista ennakkoluuloista, joita tuet näennäisin "havainnoin" ja päätelmin...??
Minua masentaa, koska olen niin älykäs, että ärsytttää tyhmät valittajat, jotka ovat niin vajaita, että huh huh.
Noinkin on monesti olevinaan, mutta usein se varsinainen masennuksen itu on silti jossain syvemmällä. Ylpeys ja katkeruus on silloin hyviä tapoja ruokkia sitä.
Kerro missä syvemmällä se on? Haluaisin apua.
Kerro ihmeessä niin ratkaisisit minun vuosia kestäneen ongelmani, mitä edes tiedemiehet eivät vielä tiedä! Olisi suuri apu.
Ihan nöyränä tässä pyydän.
Usein se pitää omakohtaisesti etsiä. Aito nöyryys on silloin ensimmäinen askel, teennäisen paskanjauhannan ja kierouden voi ensimmäisenä heittää mäkeen.
Huomaat kyllä, kun kohtaat itsesi.
Harmi muuten että kunnioitusta herättävät tiedemiesystäväsikään eivät auttaneet - ehkä he olivat liian poissa itsestään?
Eivät he ole ystäviäni.
Tiedemies on maallikon "slangisana" tieteen alalle toimivalle ihmiselle, joka useimmiten myös tutkii sitä.
Masennusta on yritetty tutkia heidän toimestaan, mutta ratkaisua ei oikein löydy.
Sinulla se on, joten miksi pihtaat vastausta?
Eikö olisi hauskempi auttaa ihmisiä kuin heittää kieroutunutta paskanjauhantaa täällä?
Itselläni se on pikemminkin niin päin, että koetan ansaita olemassaolon oikeutuksen tekemällä epätoivon vimmalla jotakin muiden ja yhteiskunnan hyväksi. Kannan vanhusten ostoksia, kerään roskia maasta, nostelen kaatuneita polkupyöriä, maksan lompakkonsa kotiin unohtaneen ihmisen bussimatkan, teen töissä osan työkavereidenkin töistä, en syö lihaa, en omista autoa, en matkusta ulkomaille vaan pysyn lomat kotimaassa, käytän rahaa mieluummin palveluihin tai hyväntekeväisyyteen kuin tavaraan ja nielen kiukkuni vaikka kokisin että saan huonoa kohtelua.
Silti en koe, että olisin oikeutettu olemaan täällä. Olen koettanut muuttua enemmän omia etujaan ajavaan suuntaan (terapeuttinikin kehotuksesta), josko se olisi tie tasapainoisempaan olemiseen, mutta koen sellaisesta niin kamalaa syyllisyyttä ja häpeää, että luisun aina takaisin samoihin säälittäviin yrityksiin lunastaa olemassaolon oikeutusta.
Olen joskus sanonut tuon puutteen vaivaavaan maatamme....
Mutta se mistä masentuneita syytät ei koske kaikkia... olen käynyt masennukseni ajan täyspäiväisesti töissä lukuunottamatta lyhyttä työttömyysjaksoa, en ole kerjännyt minkäänlaisia tukia, en edes hoitoa sairauteeni... no hoidon jouduin ottamaan vastaan, koska tilanne meni melko pahaksi... mutta mutta... työnnäpä yleistyksesi johonkin muualle kuin tänne, koska niissä ei ole mitään järkeä ainakaan noin yleistettynä!