mielipiteenne

Ennustus on tyylikäs ja vähäeleinen kauhuleffa kauhun kulta-ajaksi kutsutulta 70-luvulta. Kirkkoa kammoksuva ja pahansisuinen pikkupoika on todella pelottavampi kuin vihreitä mömmöjä oksenteleva teinityttö tai puukko kädessä hyppelevä hullu.

Jotenkin leffa onnistuu olemaan saatanallisen pelottava (anteeksi kielenkäyttöni, mutta antikristuksen parissa leikittelevä leffa vain nyt ei ole kaikkein kiltein aihe). 666 numerolla leikitellään ensimmäistä kertaa kunnolla ja rainan ensi-iltakin ajoitettiin aikoinaan 6.6.1976, ja kaikki kuutoset oli merkattu tarkalleen esiin. Samalla lailla elokuvan tuotantoprosessinkin mainostettiin olevan kirottu. No, ehkei kuitenkaan, mutta varsin iso määrä henkilötappioita kuvausten ajoille sattui.

Yllättävää on se, että ohjaajan pallilla häärii Richard Donner, joka 90-luvun jälkeen on filmannut lähinnä vain vähäistä aivotoimintaa vaativaa ryskettä. Tällä kertaa kameraa liikutellaan varovaisesti ja pahuutta henkivän ilkeästi. Kylmät hikikarpalot taitavat hetkittäin liukua katsojan otsalla.

Juonesta sen verran, että aviopari menettää lapsen synnytyksessä, mutta aviomies (Peck) onnistuu salaperäiisten kauppojen avulla hankkimaan tilalle uuden poikalapsen nimeltä Damien. Vaimo (Remick) ei tiedä treidauksesta mitään, eikä mieskään voi aavistaa mitä on tullut juuri tehneeksi. Kukapa aavistaisi, että poika voisi olla itse Paholaisen poika! Damienin varttuessa pahuus tekee tuloaan ja sen jälkeen myyteillä leikitään taidokkaasti.

Hieman aika on syönyt tummanpuhuvan synkistelyn voimaa, mutta mystiset ennustukset edessä häämöttävästä tuhosta ovat voimissaan. Gregory Peck on leffan suurtähtenä, ja palkkauksestaan hän ei ainakaan voi valittaa kerättyään mm. nonuksena 10% kassahittileffan tuloista. Jerry Goldsmith vastaa leffan todella pelottavasta tunnuksesta: Ave satanin soidessa kylmät väreet todella kulkevat selkäpiin läpi.

Aivan helvetillisen ;) hyvä leffa. Se Damienia esittävä pikkupoika on ihan mahtava. Ei voi kun ihmetellä, miten ovat onnistuneet hänen kanssaan. Lisäpisteitä myös vähäeleisyydestä, eli ei niitä verta ja suolenpätkiä tartte niin kamalasti aina roiskia.

....on että Ennustus-trilogia on ehdottomasti sitä parhainta ja aidointa kauhua mitä olen nähnyt. Kun näin trilogian ensi kertaa 17-vuotiaana ihastuin siihen ja kun näin sen uudelleen kuusi vuotta myöhemmin olin edelleen ihastunut. Pitäisi varmaan kohtapuoliin taas katsoa uudelleen, että vieläkö toimisi.

Ennustus on mielestäni hienosti toteutettu ja muutamat niistä kohtauksista ovat jääneet pysyvästi mieleeni -kuten se hukkuminen jään alle. Elokuvat todella pelottaa eikä niissä sorruta mässäilemään verellä ja suolen pätkillä -mikä ei mielestäni edes kauhua ole. Tunnelma on oivallisesti luotu; se on piinaava ja ahdistava. Samalla elokuvissa kuitenkin on myös jotakin kaunista

Oliks se kauhuelokuva...??!! :) En tiennykkään...katoin sen silloin kun se tuli telkkarista...eli siitä on aika pitkä aika jo mut muistan kyl suunnilleen et mitä siinä tapahtu...jos se oli kauhuelokuva niin on kyl aika pohjanoteeraus.. :)