Hei!
Ajattelin kysyä täältä neuvoa kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Olen jatkuvasti alakuloinen, itkuinen eikä energiaa tahdo riittää mihinkään. Toisinaan saatan olla ihan hyvälläkin tuulella mutta jos olen yksin niin masennun heti. En usko tämän olevan masennusta, mutta pelkään että tämä muuttuu sellaiseksi.
Mietinkin että pitäisikö minun käydä juttelemassa jonkin ammattilaisen kanssa. Olen pari vuotta sitten kokenut väkivaltaisen ja hyvin vaikean suhteen joka päättyi hyvin ikävällä tavalla, ja ehkä tämä vielä kummittelee takaraivossani. En ole puhunut tästä kenellekään ja tämä onkin todella arka asia minulle.
Toisaalta minua vähän pelottaa mennä puhumaan asioistani, en muutenkaan ole kovin avoin ja sulkeudun helposti.
Kiitoksia jo etukäteen.
Ajattelin kysyä täältä neuvoa kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Olen jatkuvasti alakuloinen, itkuinen eikä energiaa tahdo riittää mihinkään. Toisinaan saatan olla ihan hyvälläkin tuulella mutta jos olen yksin niin masennun heti. En usko tämän olevan masennusta, mutta pelkään että tämä muuttuu sellaiseksi.
Mietinkin että pitäisikö minun käydä juttelemassa jonkin ammattilaisen kanssa. Olen pari vuotta sitten kokenut väkivaltaisen ja hyvin vaikean suhteen joka päättyi hyvin ikävällä tavalla, ja ehkä tämä vielä kummittelee takaraivossani. En ole puhunut tästä kenellekään ja tämä onkin todella arka asia minulle.
Toisaalta minua vähän pelottaa mennä puhumaan asioistani, en muutenkaan ole kovin avoin ja sulkeudun helposti.
Kiitoksia jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
>Olen jatkuvasti alakuloinen, itkuinen eikä energiaa tahdo riittää mihinkään. Toisinaan saatan olla ihan hyvälläkin tuulella mutta jos olen yksin niin masennun heti. En usko tämän olevan masennusta
Kai nyt vähintäänkin masentuneisuutta?
>En ole puhunut tästä kenellekään ja tämä onkin todella arka asia minulle.
Niin, kyllähän terapeuteissakin on henkilöitä, joiden herkkyys ei välttämättä aina ole kovin kummoinen. Noh, ihmisiä hekin ovat, joskus voi vain olla se huonohuono päivä. Ammattitaito tasaa sen vaikutuksia.
>Toisaalta minua vähän pelottaa mennä puhumaan asioistani, en muutenkaan ole kovin avoin ja sulkeudun helposti.
Minusta sitä kannattaa kuitenkin aina kokeilla, usein asioista puhuminen auttaa (ellei siis ystäville/tutaville tarpeeksi perusteellisesti voi). Mitä jos kuulostelet ensin, tehoaako esim. näille palstoille kirjoittelu ollenkaan. Ja jos olo on jatkuvasti kuvailemasi, kannattaisi kait sentään kokeilla ammattiapuakin. Se on paljon yleisempää kuin mitä ihmiset kuvittelevat. Eikä kukaan "ammattiapulainen" oletakaan, että ihminen repäisee sielunsa auki heti kättelyssä.
Niin.. se tuntuu vain tyhmältä, että minunko pitäisi mennä ammattilaiselle puhumaan. Minullahan on kaikki asiat hyvin.. Ainakin "ulkoisesti". Minulla on perhe ja ystäviä jotka välittävät. Mutta eivät he oikein voi auttaa kun eivät edes tiedä mitä tunnen.
Ehkä minun pitäisi jutella erään ystäväni kanssa ensin, sillä hän käy nykyään psykologilla juttelemassa. Voisin saada häneltä vähän vinkkejä asiaan..
>..Ainakin "ulkoisesti".
Mutta itkettää. Jos tuntuu että liikaa, on pelkästään viisautta pyrkiä etsimään apua. Se kun ei todellakaan kerro ihmisestä yhtään mitään "outoa".
>Ehkä minun pitäisi jutella erään ystäväni kanssa ensin, sillä hän käy nykyään psykologilla juttelemassa
Todennäköisesti hyvä ajatus, itsekin puhuin vuosia sitten juuri varsinkin erään ystäväni kanssa, joka (myös) kävi juttelemassa asioista psyk.poliklinikalla. Tällainen "vertaistuki" on rakentavaa. Jos ystävä on läheinen, asioita voi hyvinkin selvitä jo siinä. Luottamuksestahan siinä on kysymys, että kokee turvalliseksi puhua mistä sitten puhuukin.
itse kävin ensimmäistä kertaa elämässäni psykologilla viime talvena. käynnit jatkuivat viitisen kuukautta ja kyllä niistä oli apua. minulla oli siinä mielessä akuutti kriisi päällä, että lopetin yhdeksän vuotta kestäneen seurustelusuhteen, enkä pystynyt nukkumaan tai syömään kunnolla. oikeastaan en juuri ollenkaan ja olin ihan romahduspisteessä. mutta kyllä sinullakin on jotakin noiden oireiden takana, vaikka asiat ulkoisesti ovatkin hyvin. olet masentunut. mene rohkeasti juttelemaan psykologille, se tuntuu aluksi vaikealta, mutta ainakin minulle kävi niin että aloin lopulta odottaa psykologin vastaanottoa, siellä käynti helpotti oloa niin paljon. kannattaisi tosiaan kysellä kokemuksia psykologilla käyvältä kaveriltasi, jos hän on tyytyväinen henkilöön, niin voisitko sinäkin yrittää samalle psykologille? aina kemiat eivät ihmisillä kohtaa ja niin voi käydä psykologinkin kanssa, joten jos ei tyyppi tunnu hyvältä, niin voi kokeilla jotakuta toista.
itselläni on ollut taas viime aikoina masentuneisuutta, joka luullakseni johtuu pitkään jatkuneista vatsavaivoista, joille ei ole löydetty selitystä, mutta jotka vaikuttavat elämääni jokaisen valveillaolohetken ajan. lisäksi työsuhteeni päättyy parin kuukauden päästä, eikä minulla ole uutta työpaikkaa tiedossa. nämä ovat sellaisia asioita, joille en voi mitään, vaikka olen tehnyt kaikkeni kummankin asian suhteen, jotta ne tulisivat kuntoon.
mutta hae sinä apua, siitä ei voi olla ainakaan haittaa!
Samalle psykologille tms. ei välttämättä pääse. Saattavat olla haluttomia siihen (tietysti jos ei kerro että ystäväkin...). Terapiat ovat yksilöllisiä ja tietty, väistämätön vertailu voi antaa terapeutista harhaanjohtavaa kuvaa, joka syö luottamusta. Noh, kunhan esitin mielipiteeni.