Purjehduskoira

Onhan se valkoinen terrieri sympaattisen näköinen siellä rantautuvan purkkarin keulalla häntää heiluttamassa. Siitä huolimatta vakaa kantani on se, että eläimet kuuluvat luontoon, eivät sen paremmin veneen salonkiin kun olohuoneisiinkaan.

Purjevene on koiralle aika huono ympäristö. Kallellaan kynnet ei pidä muovikannessa yhtään, teakkannessa paremmin. Koirani on pudonnut monta kertaa ja kerran kylmässä vedessä vältti hukkumisen ihmeen kaupalla kun miehistöltä oli jo toivo ehtymässä. Aamulla, keskipäivällä ja illalla jollalla maihin ulkoilluttamaan. Koirani eivät oppineet tekemään tarpeitaan veneessä. Liikkuminen oli varovaista tai pelokasta mutta jotenkin älytöntä ja putoamisvaara ei vähentynyt vuosien mittaan. Kyllä koira on aikamoinen riesa veneessä mutta menettelee leikki-ikäisten lasten kanssa. Lapsia ja lapsenlapsia ei juuri tarvinnut paimentaa kun käyttivät aina valjaita ja olivat kiinni elämänlangoissa. Rakentaisin nyt reelinkiverkon jos olisi tarkoitus ottaa koira usein mukaan. Nyt selviää helpommalla kun jättää mamman ja käpiösnautserin rannalle.

Minulla ei ole "laivakoiraa" vaikka en periaatteessa vastustakaan niitä. Jos naapuriveneessä on koira niin näkisin mielelläni ettei se olisi sellainen "iukuttava piski". Sellainen alkaa viimeistään aamuyön tunneilla ottaa kupoliin.

Hyvin ristiriitaiset tunteet itsellänikin tässä koira-asiassa. Toisaalta millaisen viestin annan tyttärelle jos kiellään koiran sillä perusteella ettei sovi veneeseen? Pelkäänpä pahoin että tässä ollaan siinä tilanteessa, ettei kyse ole enää siitä tuleeko koira, vaan lähinnä sopivan rodun valinnasta.

Aika paljonhan satamissa törmää "laivakoiriin", joten jollain ilveellä ne on saatu sopeutumaan. Onneksi meillä sentään on reelinkiverkko. joten ihan pienestä ei pitäisi veteen tippua. Liivit päällä koira veneessä joka tapauksessa olisi, mikä ei tietenkään kaikissa tilanteissa pelasta.

Kaikkein eniten mietityttää koiran ulkoilun tarve ja tarpeiden tekeminen. No, vielä ehtii miettimään.

Olisi paljon helpompi, jos vain jälkikasvulle kelpaa. Hiekkalaatikko toimii mainiosti takahytin lattian peräkulmassa - sellainen kolmekulmainen poissa jaloista, tuore kala maistuu, jos kalastajia ja kalaonnea on matkassa. Varmajalkainen kulkija veneessä eikä ainakaan omia havaintoja meritaudin oireista kissalla. Eikä hauku:-) huomattavasti useammin myönteistä huomiota satamissa kuin koiran kanssa "Katso Laivakissa!"

Toiset on kissa- toiset koiraihmisiä. Meillä kyydissä molemmat. (Ai, siellä on koirakin:)

Koira etenkin pienemmänsorttiseen purteen mielellään pieni tai korkeintaan keskikokoinen, helpompi rahti veneeseen ja maihin, varsinkin jollalla saareen. Pitemmällä reissulla yli meren pitäisi sitten koiran oppia hoitamaan hommansa kannelle, päiväreissulla rannikolla ja saaristossa sopiva puu ja puska tietysti saadaan järjestettyä.

Kokemuksia kaukaa muinaisuudesta kettuterrieristä, omana nyt kerrynterrieri ja vierailevina tähtinä borderterrieri ja kooikerhondje.

Kerryä voi kehua siitä ettei lähde karvaa, ei haise märälle koiralle märkänäkään, aktiivisuutta riittää minkä keskikokoiseen terristoriin ylipäänsäkään mahtuu ja ääni kuuluu kauas...

Koira on viisas eläin ja ymmärtää hyvän päälle. Meidän pikku piski ei lainkaan viihtynyt 20 -jalkaisessa, aika hyvin 40-jalkaisessa ja loistavasti 52:ssa. Veikkaan että veneen liikkeiden merkitys on avainjuttu.

Meillä taas ihan pänvastaiset kokemukset kuin yllä. Eli mäyräkoira tottui 24 jalkaiseen pikkupurkkariin samoin tein (ensimmäinen purjehduskesä). Nauttii olostaan ja meri-ilman haistelusta sitlootassa suunnattomasti. Toisaalta välillä sitten pyytää kajuuttaa nukkumaan, jossa käytännössä nukkuu rauhaksiin siirtymät. Huomasin, että koira vaihtoi vaan punkkaa aina sen mukaan, kummalla halssilla kruisataan. Heräilee aina kajuutasta sitten, kun huomaa härdellistä, että satama alkaa lähestymään. Emme ottaneet ressiä koiran tarpeiden teosta, koska pidätyskyky piisaa 8-9 h legeille. Eli ei olla edes yritetty kouluttaa tekemään tarpeita veneeseen.

Purjehdin paljon myös kaksin tuon "purjehduspiskin" kanssa, enkä pois vaihtaisi hetkeäkään. Erityisen hieno elämys (niin miehistölle kuin koirallekin) oli miltei kuukauden mittainen kesäreissu saaristoon. Joku saattoi siellä meihin ja rähjääntyneeseen mäyräkoiraan törmätäkin :).

Koirat ovat toki yksilöitä, eivätkä kaikki välttämättä totu ikinä purkkarin kallisteluun. Sanoisin kuitenkin, että avain onnistumiseen piilee koiran totuttamisessa kaikenlaiseen härväykseen heti pennusta lähtien. Eli paljon vaan autoilua, julkisissa kulkemista ja vieraita paikkoja ja ihmisiä. Mielummin koira aina mukaan vaikka kirkkoon ja dunipaikalle, kun että sen jättää aina vaan kotio. Näin se oppii siihen, että mitä kummallisempia tilanteita tulee vastaan, mutta mitäpä sitten, kun tuo loppulaumakin ottaa kaiken ihan rauhaksiin.

Sitten ekoilla kerroilla veneessä popsitaan aina vähän nakkia ja puuhataan muuta mukavaa, jotta paatista syntyy rakille mukava mielleyhtymä. Meidän koiralla on liivit ja joskus se sitten on lifelinessa liiveistään kiinni.

En suosittele välttämättä kauhean vahtiviettistä rotua, koska sitten se räkyttää ja puolustaa sitä paattia (reviiriään) jatkuvasti.

Summa summarum, suosittelen ilman muuta, laivakoira on uskollinen purjehduskumppani. :)

Tirolilainen jodlaava matikkakoira???

Meille hankittiin ensin yksi Westie laivakoiraksi ja hyvien kokemusten saattelemana muutaman vuoden päästä toinen samanmoinen. Rohkea rotu, säkäkorkeus riittävän matala, painopiste alhaalla ja jalat kulmissa. Viihtyvät erinomaisesti veneessä ja merellä. Pidämme liivit päällä ja elämönlangassa kiinni kovassa kelissä. Kerran on nuorempi pudonnut, mutta oli langassa kiinni. Aiemmin ei tarvittu lankaa, kun oli sivuverkot mantookissa ja kaiteissa kiinni.

Suosittelen, ei ole meillä ollut ongelmia, sen sijaan paljon lisäriemua.

Meillä on ollut aina koira veneessä. Aikaisemmin lasten kanssa, nykyisin ilman lapsia. Itse asiassa nykyisin on ollut kaksi koiraa ja viime kesänä siten, jotta aluksi oli yksi, mutta viimeiselle viikolle noudettiin luovutusikäinen pentu.

Koirat ovat viihtyneet hyvin veneessä. Kapteenin on toki otettava ne huomioon, kuten muukin miehistö. Meillä se tarkoittaa joko lyhyttä päivälegiä tai sitten pikku pysähdystä jossakin yleisellä laiturilla. Onneksi Saaristomeri tarjoaa tähän hyviä mahdollisuuksia.

Pentu menestyi varsin hienosti. Vuorasimme salongin lattian sanomalehdillä ja alle vielä Ikean halpa ja hyvä käytävämatto. Lisäksi monta rullaa talouspaperia, jolla useimmat lätäköt sai kuivattua ennen sanomaan imeytymistä.

Pentu sai satamassa kavereita naapuriveneen lapsista ja myös aikuisista, välillä jopa liian kanssa. Samaten yöllä sitä sai (=kannatti) käyttää ulkona, mutta mikäs se paikallisessa kesäyössä haittaa. Itsekin nukkui makeammin aamulla rakko vain puolillaan.

Koiriemme säkä on ollut luokkaa 40 cm ja paino aikuisena 12-15 kg. Ovat siten helppoja nostaa veneeseen tai pois ja tarvittaessa kantaa kannella. Kaikki ovat olleet rauhallisia ja luottavaisia eivätkä rimpuile kannettaessa veneeseen tai pois.

Soffakoirina eivät vaadi kovasti tekemistä, joskin kaikki mahdolliset luontopolut tulee käveltyä tai muuten vain saarien ympäri.

Yhden ainoan käytännön vinkin bollox:lle haluan antaa kokemuksena: veneeseen sopii vaalea koira. Punkeista yli 80% näkyy kulkijoina vaaleassa karvassa ja on siten helppo ottaa pois.

No, tietty kunnon liivit, jossa nostokahva, mutta sitähän ei oikeastaan tarvinnut mainita.

Sellainen rotu on kuin schipperke eli laivakoira. Hassu tikkujalkainen karvareuhka, mutta kai siinä jotain laivaan sopivia rotuominaisuuksia on kun tuollainen nimi?

Labradorista kerrottiin että se rakastaa vettä ja sillä on räpylät käpälissä varpaiden välissä. Meillä väliaikaisesti ollut labukka putosi pentuna kylmään veteen pari kertaa (silkkaa pöhköyttään) ja sen jälkeen vältteli uimista, mutta tuo räpyläjuttu piti paikkansa. On myös erilaisia vesikoiria. Mutta ikävä kyllä, uintiominaisuudet eivät takaa purjehdusominaisuuksia muuten kuin DOB-tilanteessa :)

Mulla on ollut vesikoiria veneessä (enimmillään kolme) en suosittele ne on aina sata lasissa 24/7 Tietenkaan isojen koirien on hankala liikkua veneessä ja kun ne tulevat vanhaksi eivä pusty hyppäämään veneseen ei sieltä pois. Joku kannettava mäyris voi olla aika helppo, mutta näiden kokomuksien mukaan mitä mulla on en suosittele mitään koiraa veneesen. Joku voi kehua, että hänen koiransa toimii loistavasti veneessä ( minäkin tiedän sellaisen ) mutta koskaan ei voi tietää minkälaisen persoonan saat kun pennun otat, se on pitkälti tuurista kiinni, ja jonkin verran myös omistajan kouluttajan lahjoista.

Bengalikissa käyttäytyy melkein kuin koira ja seuraa jopa kävelylenkeillä perässä. Olisiko se vaihtoehto? Kissa on huomattavasti helpompi kaveri veneessä kuin koira. Bengalikissa on kissaroduista paras veneisiin koska on ihmisläheinen, luultavasti pysyttelee veneen lähellä vapaanakin eikä lähde pitkille retkille saariin. Tavallinen maalaiskissa taas voi rantaan tullessa häipyä parin päivän tutkimusretkelle joka saattaa muuttaa loma-aikataulua.

Koiria on kanssaveneilijöillä jo liiankin kanssa. Räksyttävät ja juoksentelevat satamissa. Omistajilla herne nenässä jos asiasta huomauttaa. Kissan omistajat ovat kaikin puolin leppoisampia ja kissatkin ovat sopuisampia kuin koiranrontit.

Meillä ei isä aikoinaan merelle karannut ilman koiraa, näki heti että nyt lähdetään purjehtimaan ja takuulla ei olisi "karannut", koira siis nautti täysillä purjehtimisesta, pääsi välillä saareen tarpeilleen, viikonloppu olisi ollut muuten pitkä jalat ristissä.

Ennen lemmikkieläimen hankkimista on syytä miettiä omia tulevia purjehdussuunnitelmiaan. Jos purjehduksia on tarkoitus ulottaa muiden valtioiden alueelle, on syytä perehtyä EU:n uuteen lemmikkieläinasetukseen (rokotukset, eläinpassit ym). Joissakin valtioissa EU:n ulkopuolella maahantuloviranomaiset suhtautuvat lemmikkieläimiin hyvin tiukasti (muutaman kuukauden karanteeni ym).

Koira oppii sen, mihin opetetaan... meillä on sekarotuinen, mutta otettiin se keväällä ja joutui veneelle siis jo pent na... eli pienenä oppii kyllä, mutta liivit kannattaa opettaa pukeen, koira kun ei osaa niin hirveän hyvin uida...

Kokemuksia vain kissasta!
Kun pentu tuodaan veneeseen ensinmäist kertaa suoritetaan kissanvala.
Vasen tassu vinssinpäällä kissa toistaa...
" Vannon kautta kölinalta vedon... ,jokaikisen hiiren ja rotan hengiltä otan ...minkä satun veneessä näkemään!"

Pentu opii kyllä veneilyn metkut mitä pitää varoa ja aikuisena tietää tasan tarkkaan sopivat lepopaikat ottaen huomioon tuulenvoimakkuus,kallistuskulma jne:

Kerran kun marraskuussa purjehdittiin hangosta Kieliin saksaan oli kyllä paha keli, kissa oli aika tuohtuneen oloinen perillä oli kyllä justiinsa sen näköinen että "tuleppas silitää niin se on turpakäräjät : D"

Mulla on suomenlapinkoira aina venereissuissa mukana. Se rakastaa veneilyä,ei pelkää keinutuksia ja ukkosia. Osaa tarvittaessa tehdä ajon aikana tarpeensa ulkokannelle. Ei ole ikinä tippunut ison veneen kyydistä ajon aikana,vaikka saa vapaastti juosta kannella. On tosi ketterä hyppäämään veneestä,ja antaa hyvin nostella itteään.