Tervetuloa minun pääkoppaani.

ervehdys teille kaikille jotka olette päätyneet tälle palstalle.

Päätin pitkän pohdinnan jälkeen tulla tänne hieman avautumaan omasta elämästäni, lähinnä siitä mitä päässäni liikkuu ja mitä ei. Kirjoitan tämän melko suoraa joten älkää ahdistuko kielenkäytöstäni taikka nähkö vaivaa alkaa arvostelemaan sitä miten rumasti ja suoraa kirjoitan. Toivon silti keskustelua kirjoituksestani mutta turhat valittajat, menkää toiselle sivulle, kiitos ja anteeksi heti näin kättelyssä!
Elikkäs. Olen pian 23 vuotta täyttävä naisenalku jonka elämä on melko mutkikasta, haasteellista ja välillä melko huvittavaakin. Odotan minkä diagnoosin saan, epäilty on bipoa jo kertaalleen mutta en silloin (18-vuotiaana) sitä halunnut itselleni myöntää joten diagnoosi jäi tekemättä. Masennusta minulla on epäilty ja kauan ja se todettiin vuonna 2010. Minulla on sukurasitteena jos jonkin näköistä mielenterveys ongelmaa. Äidilläni on kaksisuuntainen, hän sekä isoisäni ovat myös narsisteja sekä tädilläni on vielä paljon vakavempia mielenterveyden häiriöitä mistä en kaikista ole edes ihan perillä. Kaiken tämän kukkuraksi minulla on vielä diabetes, wohoo!
Lähdin nyt uudestaan hakeutumaan hoitoon tai saamaan jotain apua siihen kun ei oikein meinaa nuppi enää kestää kaikkea tätä kuormitusta. Minulla on pitkään ollut melko paha masennusjakso mille ei näy loppua. Tämä helvetin pimeys on suuri syy siihen.
Olen saattanut itseni pikkuhiljaa kaikenlaisiin ongelmiin. Olen hyvin kiltti ihminen joten sitä on myös käyetty hyväksi minkä vuoksi minulla ei nykyään ole enää luottotietoja. Rahaongelmat vaan tuntuu lisääntyvän ja niillekään ei tunnu loppua olevan. Ulosottokierre ja palkka menee laskuihin jonka jälkeen ei ole rahaa enää ruokaan, sitten lainaan joltain rahaa ja oravanpyörä on valmis..... JES!
Suhteeni eivät kestä koska petän aina uudelleen ja uudelleen vaikka lupaan itselleni sen muuttuvan. Olen myös nykyään niin ahdistunut olemaan yksin, että haen väkisin jostain uutta suhdetta ja hyväksyntää miehiltä. Jos joku baarissa sanoo minua kauniiksi tai flirttailee, niin kotona jo mietin sitä miten kirjoitan nimikirjoitukseni sen jälkeen kun olemme menneet naimisiin.... SIIS MITÄ HELVETTIÄ??!! Tiedän sen olevan naurettavaa ja usein nauran sille itsekin mutta sitä teen. Tai mietin miten sisustaisimme sen ihanan yhteisen kodin.
Kun joku mies osoittaa minulle kiinnostustaan olen heti 100% mukana, vaikka hänessä olisi jotain mistä en niin pidäkään, mutta kun takaraivossa hakkaa se että jollen nyt hommaa miestä, lapsia ym niin kohta jään vallan yksin. Yleensä nämä "suhteet" kaatuvat heti kättelyssä koska minua alkaa sittenkin ahdistamaan taikka se että mies ei halua naista ketä on heti niin innoissaan. No, minä en jää siihen makaamaan, uutta matoa koukkuun ja kappas, kaksi päivää ja taas uusi uhri.... Tätä kestää taas hetken ja kunnes mietin mielessäni että "Miksi?".... No aina näitten miesten välisä on "pelkkää seksiä"-suhteita, ja aika ajoin niitä on PALJON! En tahtoisi olla niin helppo ja halpa, mutta seksi on vaan parasta mitä tiedän. Olen näin nuori ja minulla on hyvin monta eri kumppania, siis hyvin monta... osa niistä on humalapäissään ja osa ei. Kaiken olen tehnyt tietoisesti vaikka niin koitan väittää itselleni että "tää meni kännin piikkiin". Voihan sitä ihminen pitää seksistä mutta minulla on kausia kun kaikki muistuttaa siitä. Jollen saa "vakipanoiltani" niin sitten teen sen itsekseni, kurjaa se kyllä on....
Suhteeni eivät myöskään kestä koska jossain vaiheessa kun minulla on kova masennusvaihe, niin näen kaikissa jotain vikaa. Tiedostan sen etten ole itsekään täydellinen mutta mielessäni on silloin vain se että miehen pitää olla täydellinen. Vaikka miehessä oikeasti olisi kaikki kohdillaan, alan kehitellä niitä itsekseni. Jollen keksi tarpeeksi pätevää syytä, niin sitten petän ja sen seuraamuksena keskin syyn miksi suhde ei toimi.
....jatkuu kommenteiss....