Anteeksi tyhmä kysymys, mutta olen miettinyt, miksi purjehtijat kaikkialla maailmassa tahtovat satamiin, sellaisetkin, joilla on suuri vene? Eikö ankkurointipaikkoja vain ole?
Miksi satamiin?
Anteeksi, tyhmä
58483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Eiköhän niitä erilaisia syitä kiinnittää vene maihin löydy, kun oikein miettii. ;-)
Etkä sinä mitään miettinyt ole, kunhan yrität provosoida.
Kysymyksen asettelusi viittaa siihen, ettet juurikaan ole purjehtinut maailmalla. Ankkurointi luonnonsatamiin on normaali käytäntö siellä, missä sellaisia on. Tietysti suojasatamia ja palvelusatamia käytetään monesta syystä (veneen jättäminen, kaupat, maasähkö, miehistön vaihdot jne).
Pallollamme on yhä paljon merialueita, joissa satamien väliset etäisyyden ovat hyvin pitkiä. Tällainen tilanne on suositteujen purjehdusreittien varrella maapallon ympäri. Ankkurointi saarien ja riuttojen suojaan on itsestään selvyys ja ainoa mahdollisuus ellei halua purjehtia ilman pysähdyksiä.
"Etkä sinä mitään miettinyt ole, kunhan yrität provosoida."
En yritä provosoida enkä ole purjehtija, kunhan ihmettelen. Vene on täynnä paneeleita ja tuulimyllykin keikkuu tolpan nokassa, mutta satamaan on vain päästävä.
Jos katsot tässä keskustelussa linkitettyjä videoita, satamien ajatus ehkä hiukan kirkastuu. Muutoin kysymys on hiukan samanlainen kuin miettisi, miksi karavaanari haluaa leirintäalueelle, tai yleensä johonkin, missä voi jalkautua siitä kärrystä.
Maailmalla keula-ankkurin tai mooring-poijujen käyttö on yleisempää kuin kotivesillämme siitä syystä, että satamapaikkoja on vähän ja ne ovat kalliita. Tämä taas johtuu siitä, että luonnollisia satamapaikkoja on harvassa. Itämeren saaristoalueella sijaitsevat taas maailman parhaat ankkuroimispaikat, mutta myös satamia (niin kaupallisia kuin luonnonsatamia) on tiheään.
Yleisesti sanoisin, että isommilla vesillä on vaikeaa löytää ankkuripaikkaa, jolla ei olisi maininkia, joten satama aallonmurtajineen tarjoaa suojaisan yösijan. Tämän vuoksi siitä ollaan esim. Välimerellä valmiit maksamaan 50-250 € per yö.
Kerro lisää logiikastasi.
Miten satamat, tuuligenaraattorit ja aurinkopaneelit yhdistyvät tai liittyvät toisiinsa?
"Muutoin kysymys on hiukan samanlainen kuin miettisi, miksi karavaanari haluaa leirintäalueelle, tai yleensä johonkin, missä voi jalkautua siitä kärrystä."
Eikö kärrystä voi jalkautua jollan avulla missä tahansa, mihin vain saa ankkurin pohjaan?
Lienee luonnekysymys, mutta en voi käsittää, miksi joku haluaa muiden ihmisten sekaan elämään ahtaasti ja epämukavasti, vaikka ympärillä olisi väljempää luontoa.
Voi siitä kärrystä jollalla jalkautua ja usein niin tehdäänkin. Muualla maailmassa se on jopa ainoa mahdollisuus. Mutta vielä karavaanariin verraten se on sama kuin pitäisi joka kerta kaivaa fillari kärryn katolta, hypätä sen selkään maata koskettamatta ja sitten ajella pari kilometriä johonkin. Ja takaisin käänteisessä järjestyksessä, maahan saa astua vain siellä parin kilometrin päässä. Ohikulkijoidenkaan kanssa ei voi jutella muualla kuin siellä muualla.
Silti monet hyvät reittien varrella olevat ankkurilahdet ovat niin suosittuja, että omaa paikkaa saa oikein hakea. Eikä edes läheskään aina
Voisihan tuohon vielä lisätä, että se fillari siellä katolla tandemi ja ainoa fillari. Se on siis joko siellä katolla tai sitten siellä jossain.Ja tietenkin vain sitä viimeksi käyttäneen käytettävissä, ellei toinen lähde viemään ja hakemaan. Jos veneessä on viisi henkilöä, on silti edelleen vain yksi fillari. Sentään kolmas voi matkustaa pakkarilla ja neljäs tangolla. Se viides vaatii jo toisen matkan.
Me veneilijät ollaan sosiaalisia. Siksi tapaamme mielellämme muitakin ihmisiä.
Taidan tietää miksi et ymmärrä sitä...
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että mielummin ankkurissa tai luonnonsatamassa kuin ruuhkaisessa vierasvenesatamassa.
Ankkurissa tai rantakiinnityksessä on kuitenkin paljon epävarmempaa olla huonolla kelillä ja paikkoja ei ole kovin helppo löytää. Myös polttoaine,septi,roskat,eväät jne. täytyy välillä hoitaa. Saunasta ja suihkusta puhumattakaan.
Hyvä että on vaihtoehtoja.
Olen varma ettei sinua kukaan kaipaa vierassatamissa nenää nyrpistelemään etkä sinäkään kaipaa meitä. Mahdumme molemmat mainiosti merelle ja rannalle.
Minä ainakin haluan nähdä ihmisiä ja elämää ympärilläni. Tulisin hulluksi jos päivästä toiseen olisin perheen kesken jossain luonnonsatamassa.
Ja ihan kotoiset vedet ovat yleensä niin kylmät, että uimaan ei voi mennä eli suihkussakin on kiva käydä päivittäin.
Ja kyllä se viinilasillinenkin rantaterassilla hyvältä maistuu...
Ei olla Skagenin tasalta kauemmas koskaan käyty, ja täällä tosiaan niitä satamia riittää useimmissa paikoissa. Viime kesänä tehtiin niin, että mentiin Bornholmiin asti Ruotsin rantaa käyttämällä ainoastaan luonnonsatamia ja paria SXK poijua. Tölkkiruokaa toki syötiin, mutta normaalin vierassatamasta toiseen kiirehtimisen sijasta oli hienoa vaihtelua olla "omavarainen" ja mennä (meidän mittapuun mukaan) noinkin kauas poikkeamatta ihmisten ilmoilla.
No, aina välillä on kätsyä käydä satamassa hoitamassa asioita. helpompi raahata suuret ostokset veneeseen suoraan laiturilta kuin jollan kautta. helpompi kunnolla pestä ja puunata, kun on rajoittamattomasti makeaa vettä letkun päässä. Ja paneeleista ja tuulimyllyistä yms huolimatta, joskus on vain kiva olla maasähkössä ja käyttää sähkölaitteita täysin huoletta mittareihin vilkuilematta. Jos veneessä on enemmän miehistöä, laiturikiinnityksessä kaikki voivat mennä ja tulla vapaasti eikä tarvitse säätää, milloin ja millä kokoonpanolla jolla vie maihin ja takaisin veneeseen. Ja uskokaa tai älkää, moni haluaa satamaan ihan sosiaalisistakin syistä. Jos on ollut merellä vaikka useamman viikonkin, niin moni alkaa kaivata ihmisten seuraa. Lisäksi kaikkialla ei ole suojaisaa ankkurointipaikkaa.
Olen iloinen puolestasi.
Olet saanut toteuttaa veneilyä omalla tavallasi ja olet siitä itsekin tyytyväinen.
Jotain on ilmeisesti kuitenkin jäänyt kaivelemaan, koska ajatuksesi kiertää satamissa ja sen palveluissa, vilkkaissa ravintoloissa ja rantabulevardeissa. Yritä nyt vain keskittyä siihen, mitä sinä uskot parhaaksi, en minäkään muistele ikäviä hetkiä vaan niitä hyviä.
Etelärannikolla on niin kovakuntoista porukkaa ,ettei 15kg- 25 kg peräankkuri enää nouse eikä peräankkurivinsseejä näy kuten ruotsalaisilla, siksi poijupaikoissa yöpyminen kiinnostaa. Tämä on hyvä asia, niin on hyväkuntoisille luonnonsatamissa aina tilaa.
Tuo on muuten totta! Silloin kun aloittelin seilaamiseni kapteeni Cookin aikoihin, niin habaa löytyi joka jungmanniltakin ihan toisella tavalla.
Joku tuntuu luonnon satamissa oleilevia ärsyttävän niissä, jotka ovat eri mieltä. Onkohan se luonnonsatama kuitenkaan niin kiva?
Olisiko kuitenkin niin, että eivät uskalla tulla ihmisten ilmoille koska eivät osaa kiinnittyä poijuun tai laituriin...
"Olisiko kuitenkin niin, että eivät uskalla tulla ihmisten ilmoille koska eivät osaa kiinnittyä poijuun tai laituriin... "
Helpompaa on tulla poijuun ja laituriin kuin etsiä sopiva paikka luonnosatamassa, laskea ankkuri ja hypätä epämääräiseen rantaan ja etsiä keulaköysille kiinnityspaikka.
Yleensä niitä isoja veneitä ei juuri luonnosatamissa näy. Luonnonsatamissa on lähes pelkästään purjeveneitä tai sitten pienempiä (ja vanhempia) moottoriveneitä. Oma luokkansa ovat ne 50 jalkaiset moottoriveneet, joita näkee lähes poikkeuksetta vain isommissa satamissa (Hanko, Nauvo, Naantali, Maris jne.)
Satamien käyttö riippuu varmaan myös siitä, että mikä on veneilyn päällimmäinen tarkoitus: onko se veneen esittely muille vai mahdollisesti jotain muuta?
Sekä vilkkaissa vierassatamissa että luonnonsatamissa on omat hyvät puolensa. Usein kuitenkin kauden jälkeen muistelee erityisen lämmöllä niitä ankkuripaikkoja, joissa on tullut yövyttyä. Kun käyttää keula-ankkuria jollaa, niin mahdollisten luonnonsatamien määrä moninkertaistuu ja monesti keskikesälläkin voi omassa rauhassa, kun massat menevät niihin satamakirjassa merkittyihin saariin.
Minulle veneilyn tarkoitus on luonto. En käy ihmisten ilmoilla kuin pakosta, täydentämässä ja tyhjentämässä.
Muutkin harrastukseni ovat luontoharrastuksia.
Lienee kuitenkin niin, että purjehtijoiden joukossa on paljon kaupunkilaisia, joille purjehduksessa sosiaalinen ulottuvuus tai veneen varusteiden ja nopeuden kanssa puljaaminen on tärkeämpää kuin luontokokemus ja luontoon sulautuminen.
Luonnonsatamissa oleileva ymmärtää seuraavat syyt olla palvelusatamassa:
veneen esittely muille
veneen varusteiden ja nopeuden kanssa puljaaminen
heikko fyysinen kunto
epämukavuuden ja ahtauden kaipuu (!?)
Sen sijaan palvelusatamissa viihtyvät kertovat syyt siihen:
sosiaalisuus
palvelut
Onko luonnonsatamissa oleilevat hiukan tyhmempiä kuin muut vai mistä johtuu tämä heikko ymmärrys?
Ainakin se on varmaa, että jos joku näkee syynä satamaan menoille veneen esittelyn, niin jos hän menisi satamaan, hän tekisi sen esitelläkseen venettään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että muilla on samat tarpeet ja motiivit.
Sama pätee muihinkin motiivaatiotekijöihin. Kyvyttömyys ymmärtää muiden motiiveja on aika paha asia. Se on läheistä sukua empatian puuttelle - ja jos noit juttuja lukee, niin ei mene kauas sekään arvaus. Onhan kyse provosta ja me kaikki tiedämme minkälaiset ihmiset provoilee.
Minä tulen satamaan ainoastaan esittelemään venettäni kaikille kiinnostuneille.
Ikävä kyllä ketään ei kiinnosta :(
Veneilijällä on aina huoli veneestään. Satamassa se on parhaassa turvassa.
Siis:
sosiaalisuus
palvelut
ja turvallisuus
Lisäksi vielä hyvät kulkuyhteydet.
Voi hypätä autoon, bussiin tai junaan ja käväistä muualla nopeasti.
Ihan hyviä syitä käyttää satamia
Tietenkin jokaisella on huoli omasta veneestään ja veneessä olijoiden hengestä. Tiedän tapauksia, joissa satama on määrätty tyhjennettäväksi myrskyn lähenemisen takia (itsekin kerran oli lähdettävä, ette vene rikkoutuisi). Satamassa ei aina ole parhaassa turvassa.
Joskus turvavyöstäkin on ollut haittaa.
Silti pidän sitä.
Sitten, kun myrsky on jo kohdalla, satamasta poistuminen voi olla mahdotonta.
Ehkä joku seurasi sy Iiriksen blogia. Madeiralla vene oli vaarassa satamassa: "etelämyrsky on alkanut rikkoa marinan laitureita. Keli on pahentumassa. Siksi kaikki veneissä asuvat on evakoitu hotelliin".
Siis vältät satamia koska niissä uppoaa veneitä?
Sitten kun itse rupeat purjehtimaan kotirantoja kauemmaksi, et enää ivaile hymiöillä. En todellakaan vältä satamia (ja käytän autoissa turvavyötä), mutta olen valmis poistumaan niistä. On henk.koht. kokemus Tanskan Christiansöltä ja Azorien Floreksesta.
Sitä joka halusi rinnastaa epävarmasta satamasta myrskyn alla poistumisen autojen turvavyön käyttöön voisi kysyä: etkö avaa turvavyötä, kun autosi on ajautunut tienpenkalle ja uhkaa syttyä tuleen? Molemmat ovat uhkaavia tilanteita, joissa tekeminen pitää päättää ajoissa!
Bossun mielestä vene on parhaassa turvassa satamassa.
Tämä tietysti pitää usein paikkansa, mutta ei suinkaan aina.
Tulipalon sattuessa kaikki muut paikat kuin ahdas venesatama ovat turvallisempia.
http://www.uutisvuoksi.fi/Online/2014/05/23/Lammassaaren venesatamassa paloi useita veneitä/2014517409484/16
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014052318335703_uu.shtml
http://sfnet.harrastus.veneet.narkive.com/JMiPBVP1/veneita-tuhoutui-palossa-savonlinnassa
Entä kuka vastaa veineiden vahingoista, jos sataman kiinnityspisteet brakasivat?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11872737
No sen ainoan kerran kun olen yrittänyt yöpyä Funchalissa niin emme mahtuneet laituriin ja ankkuri ei pitänyt sarama-altaassa joten kun saimme safkat sisään läksimme kohti Kanariaa ennenkuin myrsky todella alkoi.
En usko, että sillä kelillä Madeiralla oli ehkä pohjois-rantaa lukuunottamatta yhtään venettä luonnonsatamissa, varsinaisissa marinoissa useitakin.
Ehkä oli tuuri, että ankkurisi ei silloin pitänyt etkä mahtunut laituriinkaan Funchalin täpötäydessä satamassa, vaan lähdit Kanariaa kohti ennen myrskyn alkamista. Kanarian saarilla on useita Funchalia turvallisempia satamia, mutta on myös epävarmoja (myrskyissä aikaisemminkin tuhoutuneita).
Merelle lähtö ennen myrskyn puhkeamista voi olla turvallisempi vaihtoehto kuin täpötäyteen ja epävarmaan satamaan tai huonoon ankkuripaikkaan jääminen!
Yleensä päätös lähtemisestä tai satamaan jäämisestä on tehtävä itse. Joskus päätöksen tekee satamakapteeni, joka määrää sataman tyhjennettäväksi tai ihmiset evakuoitaviksi veneistä myrskyn lähestyessä.
Tietysti houkutus jopa huonoon satamaan jäämisestä on suuri, jos muutkaan veneet eivät ole poistumassa. Satamaan jääminen ei aina ole riskittömin vaihtoehto.
http://madeiraislanddirect.com/blog/2013/12/red-weather-warning-ronaldo-golden-ball-finalist-again/
Satuin olemaan Funchalissa vuosi sitten joulukuussa ja näin nuo talonkorkuiset rantatyrskyt. Purjehtijana olin tietenkin kiinnostunut näkemään myös, miten venesatamassa pärjätään. Kävin katsomassa useaan kertaan, koskapa hotellini oli siinä lähellä. Jonkin verran maininkia pääsi aallonmurtajan taakse, mutta kovin pahasti eivät veneet keikkuneet.
En oikeastaan voi ymmärtää, miten uutiskuvan moottorivene on saatu silpuksi. Satamaan päässyt aallokko tuskin on voinut sitä suoraan aiheuttaa, mutta ehkä se on jäänyt isomman aluksen ja kivilaiturin väliin.
Oli siellä Madeiralla kuitenkin ilmeisesti jonkunmoinen myrsky ollut.
www.kauaspois.fi sivuston arkistosta löytyy joulukuulta 2013 mielenkiintoisia kuvia yhdestä Madeiran satamasta.
No mä vertasin lähinnä luonnonsatama vs marina myrskyllä. Emme tehneet kaikkia temppuja saadaksemme rekaamisen loppumaan koska valmius lähteä ulos oli hyvä ja olimme joka tapauksessa menossa Teneriffalle. Tarjolla oli isompi leka jne.
Luonnonsatamassa ei olisi sillä kelillä ollut mitään jakoa pärjätä mutta Funchalin aallonmurtajien suojissa toki. Pidän marinaa myrskyssä luonnonsatamaa parempana vaihtoehtona ellei sitten puhuta jostan St Lucian Marigot Bay tyyppisestä lahdesta jonka takanurkassa kyllä pärjäisi jos vesi vain riittää, taitaa olla melko matala.
Ankkuripaikoilta ei millään saa naisia veneeseen. Tosin kerran oli lähellä sekin, koska tsuppailevan (?) naisen voimat alkoivat ehtymään ankkuroidun veneeni kohdalla. Kipparin nähtyään voimia sitten löytyikin yllättäen taas ;)
Tuo kuuluu joko sosiaalisuuteen tai palveluihin.
Riippuu tilanteesta :D
Alkoi nyt kyllä ihan hirvittää seuraava purjehduskausi merellä. Omistan vanhan homeskandin ja ymmärrän nyt että minun ei olisi pitänyt mennä satamiin joissa on isompia ja uudempia veneitä kiinnitettynä. Täytyypä nyt opetella se luonnonsatamien käyttö, jotta en häiritse beach partyja.
Vahvistat sen, mitä joku toinenkin (tai sinä eri nimellä) on aikaisemmin kertonut. Luonnonsatamaihmiset menevät palvelusatamiin näyttämään venettään.
Kukin tyylillään.
Homeskandin omistajien kannattaisi opiskella veneen hoitoa ja ottaa selvää kuinka venettä hoidetaan.
Ei tietenkään kannata.
Lähes kaikesta toiminnasta löytyy alakulttuureja. Homeskandin omistaja, joka vierailee luonnonsatamissa ansaitsee arvostuksensa omassa piirissään nimen omaaan homeen määrän ja satamavierailujen vähyyden mukaan.
Jos käydään satamassa, niin täytyy uida veneen ympäri ankkuriköysi kaulassa kolme kertaa ja huutaa en viihtynyt, en viihtynyt, en viihtynyt. Muussa tapauksessa hän menettää vessapaperirullan hylsystä tehdyn arvomerkkinsä ja joutuu käymään suihkussa ja vaihtamaan kalsarinsa.
Vaan se täytyy todeta, että paljon on veneily muuttunut viimeisinöä vuosikymmeninä.
Ennen purjehdittiin purjehtimisen takia. Nyt monelle näyttää olevan seuraavaan satamaan niin kiire, ettei purjeita ehdi nostaa. Moottorilla sitten purjehditaan koko kesä.
Eikö näin kiireisille ihmisille olisi plaanaava moottorivene purkkaria parempi ratkaisu? Siinä olisi paremmat sisätilatkin.
Tämä kova kiire pois onkin se syy miksi moottoriveneilijäksi on ryhdytty.
Kova kiire pois vain kova kiire jonnekin vai onko edes kiirettä?
Jokainen näkee asiat omasta näkövinkkelistään perustuen omiin kokemuksiinsa. Jos jollakin on kiire pois, hän näkee samaa kiirettä myös muissa. Jos itsellä on kiire, kuvittelee muillakin olevan.
Erityisesti näin joulun aikaan on hyvä miettiä omaa suhdettaan muihin ihmisiin. Olenko minä sellainen, joka projisoi omia tunteita muihin ja näkee muissa ihmisissä vain heijastuksen omista tunteista ja kokemuksista.
Voiko olla, että näen muiden kiirehtivän pois koska itse haluan kiirehtiä pois, mutta en voi myöntää sitä itselleni?
Yleensä tällaisissa tilanteissa toisten ihmisten tunteminen auttaa ymmärtämään heidän motiiveja ja avaa silmiä näkemään, että maailmassa on myös muita ihmisiä, joilla on ihan omat halut ja tarpeet.
Maailmassa on liikaa ihmisiä, jotka eivät näe omaa napaansa pitemmälle. He kuvittelevat muiden tekevän asioita vain joko miellyttääkseen tai kiusatakseen. Tällainen itsekeskeisyys myrkyttää ihmisen oman sielun, muita se liikuta koska heidän ei tarvitse hakeutua näiden seuraan.
Toisen tekemisten tulkitseminen on ihmisen sielun hätähuuto. Jos sen kanavoi oikein, se on voimavara. Jos sen kanavoi natkukseen ja toisten arvosteluun, siinä tekee hallaa itseleen.
Toisen kirjoituksien tulkitseminen on ihmisen sielun hätähuuto :D
Uiminen on parasta urheilua.
Juuri näin, hauskaa, että täällä on joku, joka on samaa mieltä.
Pelkäsin, että yleisfilosofinen keskustelu on liian haastava. Maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset ymmärtäisivat, että se, minkä he toisissa näkevät, on usein vain heijastus omasta itsestä.
Jos tutustuu toisen motiiveihin, niin oppii paljon. Oli kyse sitten sodista tai vaikka siitä onko toisella oikeasti kiire, vai onko kyse minusta.
Uintijuttu meni vähän ohi, mutta voi pitää paikkansa.
Purjehdin koska en halua lomallani kiirehtiä mihinkään. Tai ainakin mahdollisimman vähän. Se auttaa rentoutumaan työelämän vaateista ja kiireestä. Samalla asenteella moni reissaa myös moottoriveneellä. Suon kyllä itselleni sen että voin ihmetellä ympärillä näkemääni kiirettä pois.
Se, että asioista keskustellaan ei tarkoita välttämättä toisten arvostelemista. - Fiksu ihminen voi joskus ottaa vaikka oppia toisten tekemisistä ja huomata, että ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella.
Itse kuulun niihin, jotka nauttivat äänettömästä ja rauhallisesta purjehtimisesta ilman kiirettä minnekään. Veneessä ei ole edes kunnollista apumoottoria. Ainoastaan sähkömoottori satama-alueilla liikkumiseen, ettei naapureiden tarvitse pelätä omaisuutensa puolesta rantautumisten yhteydessä.
Jos matkalla keli tyyntyy, niin pysähdymme saaren rantaan odottelemaan tuulta ja jatkamme taas kun tuulee...
Tiedän, että näin askeettisesti ei moni enää nykyään halua liikkua, mutta kyllä monelle tekisi mielestäni hyvää heittää turhat kiireet ja suorituspaineet pois edes loman ajaksi.
Eihän tuossa mitään. Tuntuu kuitenkin olevan niin, että ne, jotka korostavat sitä, että haluat liikkua rauhallisesti ja hiljaisesti, ovat kärkkäitä arvostelemaan muita ja keksimään motiiveja muiden käytökselle.
Yleensä muiden motiivit, ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteella, nähdään negatiivisessa valossa ja niitä paheksutaan. Juuri tällainen tulkitseminen on se, mitä pitäisi välttää.
On varmaan niin, että jos hiljainen hissukka menisi kovaa, hän tekisi sen koska hänellä olisi kiire, joka tuottaa tuskaa. On kuitenkin henkisesti köyhää kuvitella, että itse on maailman napa eikä muita syitä asioiden tekemiseen voi olla kuin ne omat.
Koska asia tuntuu vaivaavan niin paljon, että siitä pitää kirjoitella keskellä talvea, niin olisi varmasti terapeuttista kysyä miksi muut tekevät sitä, mitä tekevät. Siinä voi paljastua, että on muitakin syitä kuin ne ainoat, mitä oma pää keksii.
Tässä on tullut esille jo se, että satamiin mennään koska se on kivaa, sosiaalista, siellä on palveluita ja kaikkea muuta hyvää. Se on ollut varmasti hyväksi niille, jotka luulivat, että sinne mennään näyttämään veneitä tai siksi ettei osata ankkuroida :D
Toisaalta on niinkin, että jos on vuosia manannut muita, koko oma maailma voi kaatua kun tajuaa että ei ole koskaan ollut oikeassa :D
Torjunta tiedolla on varmasti syvässä.
Kirjoita vähän lyhyemmin.
On rasittavaa lukea, kun joka toisessa kappaleessa olet kuin häntäänsä pureva ympyrää juokseva koira: DD.
Ei ole pakko lukea.
Arvostan kuitenkin kommenttiasi.
Se kertoo paljon.
Sinusta.
Avartavaa olisi olla vetämättä hernettä nenään ensimmäisestä kommentista.
Yleisemminkin olen huomannut, että kiireisillä ihmisillä on usein pinna kireällä. Enkä tarkoita nyt peräsinpinnaa.
Näinhän se on, mutta Joulu on tunnetusti stressaavaa aikaa eikä sulkeutunut ole mikään poikkeus. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että veneilyllä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Ainakaan Suomessa tällä hetkellä.
Kiireen kokeminen on aika yksilöllistä. Jotku nauttivat siitä, kun on koko ajan pientä tohinaa ja toisille kenkien valinta ennen ulos menemistä aiheuttaa suurta stressiä. Yleensä kiireiset ajat muistetaan parhaiten eikä muisteta hiljaisempia hetkiä.
Oletko ajatellut jotenkin hallita kiirettäsi tai sen tuntua ettei se kiristäisi pinnaa? Siihen on nimittäin tarjolla paljon erilaisia keinoja?