onko abortti se oikee vaihtoehto?

Sinun tilanteessasi miettisin kaikkea vielä tarkasti! :) että oletko varmasti valmis yh.

Olin samankaltaisessa tilantessa muutama vuosi sitten: olin 20 ja mies löysi toisen. Ymmärsin muutaman viikon päästä erosta olevani raskaana. Katkerana päätin olla kertomatta miehelle raskaudesta, ajattelin että hän ei ansaitse tietää, peläksin myös että jos päätän synnyttää hän haluaa lapsen itselleen, tai jos päädyn aborttiin minut tuomitaan.

En tehnyt aborttia, raskaus meni kohtalaisen hyvin (tai sitten aika on kullannut muistot) tyttö syntyi pari viikkoa etuajassa terveenä ja puhdikkaana. Pystyin jatkamaan opiskeluani raskauden aikana, mutta vauvan synnyttyä kaikki meni uusiksi. Olen nyt 25 ja kaikki pyörii lapsen ymärillä, opiskelut ovat jääneet toistaiseksi, toivon kuitenkin pystyväni jatkamaan niitä joskus. yh äitiys on raskasta, en olisi edes voinut kuvitellakkaan KUINKA raskasta. Vaikka minulla on vielä muutamia ystäviä ja ihanat vanhemmat ottaa koville silti.

Pidän lapsestani kyllä hyvää huolta ulkoisesti, mutta osa minusta hylkii häntä, vihaan sitä kuika joudun luopumaan omasta nuoruudestani ja unelmistani hänen vuokseen. Ihoan sitä että en voi mennä ystävieni kanssa lasilliselle ilman suunnittelemista ja hoitopaikan järjestämistä. En jaksaisi enää kertaakaan kinastella kaupassa, siivota lattialle levinneitä leluja, tai vastata kysymykeen "Miks...?".

En itse edes halunnut lasta! Uskoin hölmönä onnellisten vanhempien tohinoita siitä kuika vanhemmuus on hienointa maailmassa ja kaikki on sen vaivan arvoista. Tein väärän valinnan jonka kanssa minun on nyt elettävä. Toivon toisinaan että olisin tehnyt abortin.

En tarkoita kertomuksellani että abortti on juuri sinulle on oikea ratkaisu, mutta haluan tuoda esiin asian mikä niin usein unohtuu: vanhemmuus ei sovi kaikille ja omaa lastaan ei automaattisesti rakasta vain koska hän on oma.

Lapsen voi myös synnyttää ja antaa adoptioon, jos ei halua lasta pitää. Jumala on elämän antaja ja ottaja eikä meillä ole oikeutta tuosta noin vain jo alkanutta elämää päättää, varsinkaan kun kuulostaa siltä että raskaus on jo ihan pitkällä ja on vapaaehtoisesti alulle saatettu. Adoptoijia kyllä löytyy ja monta lapsettomuudesta kärsivää odottavat mahdollisuutta saada adoptoida, jonot ovat pitkät!

Sinuna tekisin abortin, koska lapsi joka tapauksessa tulee saamaan huonot kortit. Äiti ja isä eivät osaa huolehtia ehkäisystä ja isä on pettäjätyyppiä.

Tee abortti! Lapsen synnyttäminen tarkoittaisi sitä, että olet sitoutunut siihen seuraavat 15 vuotta 24h vuorokaudessam 7 päivää viikossa ja uuden kumppaninkin löytäminen on todella vaikaa koska ikäisilläsi miehillä ei vielä ole lapsia ja he eivät näin ollen halua jonkun muun lapsen isäksi, Raskautesi on vielä niin alussa, että abortti hoituu helposti ja sinun ei tarvitse kertoa siitä kenellekään, jolle et halua.

Nauti elämästäsi ja hanki lapset silloin kun ne ovat toivottuja ja kaikilla on parempi elämä!

Minä kerron minun tarinani.
olin 20.v erottuani miehestäni.luulin kuukautisten olevan ero stressin takia myöhässä,ja kesäkuussa sain tietää olevani viikoilla 16 raskaana.
Tieto oli shokki,mutta yllättävän nopeasti siihen totuin.raskaus aika oli ihana,synnytys helppo (johon myös isä osallistui).kävelimme pilvissä,pieni peikkotyttömme oli aivan ihana. Meillä lähti hyvin kaikki heti kotona sujumaan. Tiedän että kaikilla ei ole tukiverkostoa,eikä minullakaan ollut kuin äitini,ja ex mieheni äiti.mutta en tunne että olisin joutunut olemaan 24/7 lapsen kanssa.pystyin tekemään vuorotyötä, ilman vuoropäivä hoitoa.äitini hoisi mielellään häntä. Nyt hän on 16.-vuotias,erittäin ihana tyttö.olemme läheisiä,ja isä on "jotenkin" osallistunut hänen elämään.en voisi kuvitella elämää ilman häntä. Sain uuden mieheni kanssa kaksoispojat,ja nyt kun omat lapset jo siinä iässä että voi itsekkin tehdä jotain,ystäväni vasta aloittaa perheen perustamista.olen itse iloinen että tein nuorena,jaksoin hyvin tehdä ja touhuta.tämä on kylläkin minun kokemukseni,mutta uskon että kun katkeruuden "menetystä nuoruudesta" jättää pois.pärjää varmasti.en koe että olisin jäänyt paitsi mistään.toivottavasti teet päätöksen joka on sinun sydämmessäsi oikea.minä en saanut valita,ja olen siitä hyvin iloinen. Joku päätti puolestani. Voimia ♡

Musta on aika kamalaa et jotkut vaan huutelee "tee abortti". Sinuna soittaisin vaikka neuvolaan ja pyytäisin päästä keskustelemaan asiasta ja toki voit ottaa puheeksi myös täällä nousseet asiat.

Itselläni 5kk vanha tyttö ja juu kyllä, voimia kysellään vaikken olenkaan yh ja on hyvä tukiverkosto joten en ole samanlaisessa tilanteessa mutta muistan kuinka n. kuukauden ikäisenä tyttö huusi vatsakipuja 3 tuntia iltaisin ja siinä olin itsekkin ihan loppu ja alkoi hermostuttaa MUTTA kun hän nukahti niin samoin tein hävisi kaikki negatiivisuus ja hän on maailman ihanin pikku tuhisija omassa sängyssään kun häntä siinä katselin.

Toki helppoa se ei ole eikä siitä voi täysin käsittää edes raskausaikana mutta sitäkin palkitsevampaa; tältä minusta tuntuu

Anna lapselle mahdollisuus <3

Minäkin kehottaisin sinua varaamaan ajan heti neuvolaan ja kerro, että olet yllättäen raskaana ja kaipaat neuvoja, että pitäisikö tehdä abortti vai ei.

Minusta sinun pitää miettiä äidiksi tuloa monilta eri kannoilta esim.:
- sinun opiskelu/työ on paljon raskaampaa, jos olet äiti
- onko sinulla äiti, sisar, kavereita tms. joilta saat apua? Jos olet esim. itse oksennustaudissa, voitko pyytää jotakuta hoitamaan vauvaa? Entä jos olet koulussa ja lapsi sairastuu kesken päivähoitopäivän ja jonkun pitäisi lähteä hakemaan lasta päivähoidosta? Kuka olisi varahoitaja?
- miten pärjäät taloudellisesti? Vaikka vauva ei tarvitse paljon, niin isompi lapsi sitten jo tarvitseekin esim. koululaisena harrastuksen, polkupyörän, kännykän, tietokoneen jne
- uutta parisuhdetta saa huonommin, jos on yksinhuoltaja. Olen itse kokenut tämän selvästi. Moni mies ei halua YH:ta, jos on lapsetontakin tarjolla. Itse olen ollut jo muutaman vuoden ilman seurustelusuhdetta ja tämä on raskasta, kun ei ole ketään jakamassa arkea, lastenhoitoa, kotitöitä, raha-asioita
- et voi käydä baareissa, et voi harrastaa, et voi lähteä yhtäkkiä mihinkään, jos et saa lapselle hoitajaa. Edes 10-v ikäistä lasta ei voi jättää yksin yöksi. Olet siis vastuussa lapsesta todella tiiviisti hirmuisen pitkän ajan.
- välitätkö poikaystävästäsi? Haluatko olla hänen kanssaan tekemisissä loppuikäsi? Jos saatte lapsen, hän on osa lastasi koko iän. Itse en ymmärtänyt erotessa, että todellakin lapsen isä on kuvioissa mukana silloinkin, kun lapsi on jo aikuinen. Lapsen isä tulee osallistumaan rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin jne.
- jos hyvin käy, lapsen isä ottaa vastuuta lapsesta ja lapselle tulee lämmin isäsuhde. Pahimmassa tapauksessa isä ei välitä lapsesta ja lapsi kärsii, kun hänellä ei ole suhdetta biologiseen isään. Jos lapsen isä maksaa elatusapua, hänellä on myös oikeuksia lapseen esim. tapaamisoikeus eikä ne aina suju hyvin. Alussa voi sujua hyvin, mutta kun nainen alkaa seurustella, moni mies alkaa pistää kapuloita rattaisiin

21-vuotiaan pitäisi osata hoitaa ehkäisy.
Sinun omatuntosi ratkaisee mitä teet-et voi kuunnella muita tässä asiassa.
Anna laittaa itsellesi kierukka.
Vauvan ja lapsen kanssa et yksin jaksa-se on fakta . Tarvitset apua-sitä pettäjämiestäkin.
Kerroitko hänelle että et käytä ehkäisyä?
Ja tiedoksi: lähes kaikki miehet pettää-jos siitä välität
, saa erota jatkuvasti.