En tiedä olenko masentunut, tai oikeastaan en kai halua vain myöntää sitä itselleni. En nimittäin uskalla hakea apua, sillä tykkään hoitaa omat asiani itse, enkä kertoa niistä joillekin tuntemattomille. En halua kertoa ystävilleni tai perheelleni, kuinka paho olo minulla välillä on. Pelkään ystävieni reaktiota ja yksin jäämistä. Sillä kuka haluaisi olla masentuneen ystävä. Enkä halua tuottaa perheelleni pettymystä olemalla joku masentunut teini.
Yritän siis olls mahdollisimman iloinen ja pirteä, vaikka välillä haluisin vain käpertyä itseeni, enkä puhua kenellekään. Nyt olen kuitenkin nauttinut elämästä hieman enemmän ja jopa puhunut useammille ihmisille koulussa. Pelkään kuitenkin, sitä kun masennus taas iskee. Ongelma on siis se, etten uskalla puhua näistä tunteista kenellekään, sillä vihaan sitä jos minua pidetään heikkona. Herkkä olen mutta heikko en! Pitäisikö siis vain antaa asioiden olla ja yrittää nauttia elämästä ja toivoa, ettei masennus iske takaisin vai hakea apua vaikka terveydenhoitajalta?
Yritän siis olls mahdollisimman iloinen ja pirteä, vaikka välillä haluisin vain käpertyä itseeni, enkä puhua kenellekään. Nyt olen kuitenkin nauttinut elämästä hieman enemmän ja jopa puhunut useammille ihmisille koulussa. Pelkään kuitenkin, sitä kun masennus taas iskee. Ongelma on siis se, etten uskalla puhua näistä tunteista kenellekään, sillä vihaan sitä jos minua pidetään heikkona. Herkkä olen mutta heikko en! Pitäisikö siis vain antaa asioiden olla ja yrittää nauttia elämästä ja toivoa, ettei masennus iske takaisin vai hakea apua vaikka terveydenhoitajalta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoita murheesi päiväkirjaan ja laita se viikoksi pöytälaatikkoon. Sitten luet sitä, niin kuin se olisikin jonkin toisen kirjoittama. Samalla voit arvostella onko se tehty oikein, vai voisko olla paremmin.