Tämä lause minulla tuli mieleen, kun luin 'Nuoren kauniin onnettoman' kirjoitusta:
"Häpeän yksinäisyyttäni, jos töissä kysytään mitä teit viikonloppuna, minulla on jo sunnuntai-iltana keksitty viikonlopun ohjelma esittää." http://keskustelu.suomi24.fi/node/13136691
Minulla on sama "tekniikka" mikä hänelläkin, tavallaan häpeän yksinäisyyttäni enkä kerro siitä kavereilleni vaan annan heille kaikille kuvaa että pidän yhteyttä "niihin toisiin kavereihini", "juuri sinun" ei tarvitse siis vaivautua ottamaan minuun yhteyttä ja kiusata minua turhaan, koska minä olen "niiden toisten kavereideni" kanssa, "niiden mun toisten kavereiden" kanssa on paljon mukavampi olla.
;-)
"Ongelma" onkin siinä, että kun mä olen kertonut tai antanut minun kaikille kavereilleni tällaista sosiaalista mielikuvaa "niiden toisten kanssa", niin nyt on sitten tietenkin käynyt niin, ettei KUKAAN enää ota minuun yhteyttä! Tätä tilannetta on jatkunut jo vuoden ajan.
Tavallaan mä nautin tilanteesta.
Olenko mä jotenkin pervo, tai pöljä?
Onko kenelläkään muulla käynyt näin, onko samanlaisia kokemuksia jaettavana?
"Häpeän yksinäisyyttäni, jos töissä kysytään mitä teit viikonloppuna, minulla on jo sunnuntai-iltana keksitty viikonlopun ohjelma esittää." http://keskustelu.suomi24.fi/node/13136691
Minulla on sama "tekniikka" mikä hänelläkin, tavallaan häpeän yksinäisyyttäni enkä kerro siitä kavereilleni vaan annan heille kaikille kuvaa että pidän yhteyttä "niihin toisiin kavereihini", "juuri sinun" ei tarvitse siis vaivautua ottamaan minuun yhteyttä ja kiusata minua turhaan, koska minä olen "niiden toisten kavereideni" kanssa, "niiden mun toisten kavereiden" kanssa on paljon mukavampi olla.
;-)
"Ongelma" onkin siinä, että kun mä olen kertonut tai antanut minun kaikille kavereilleni tällaista sosiaalista mielikuvaa "niiden toisten kanssa", niin nyt on sitten tietenkin käynyt niin, ettei KUKAAN enää ota minuun yhteyttä! Tätä tilannetta on jatkunut jo vuoden ajan.
Tavallaan mä nautin tilanteesta.
Olenko mä jotenkin pervo, tai pöljä?
Onko kenelläkään muulla käynyt näin, onko samanlaisia kokemuksia jaettavana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No jos aina antaa ymmärtää, että jo kyllä tässä on seuraa ja tekemistä, niin se on vihje niille kysyjille, että ei ole käytettävissä tai kutsuttavissa ja varmasti saa olla sitten yksin.
Olen monesti tuon itse kokenut. Joku haluaa varovasti tiedustella, että olenko irti ja jos olen, niin sitten edottaa jotain yhteistä juttua tai matkaa. Usein kyllä on vaatimassa jotain pientä palvelusta itselleen. Eräälle joudun kyllä kertomaan valkoisia valheita, etten joutuisi hänelle siivoomaan - omakin huusholli kun olisi usein sen tarpeessa. Mikäli on aina yskin, niin on kai sosiaalinen juttu olla siistimässä ystävän asuntoa. Ystävyys kun vaatii myös vaivaa ja veronsa.
Sama vika. Kelpaan kyllä auttajaksi, seuralaiseksi, 'talkoolaiseksi', jne silloin, kun se muille sopii. Olen ollut aina ystävällinen, kuunteleva, luotettava ja saatavilla. Olen ollut se, johon turvaudutaan. Olen ollut itsestäänselvyys. Olen ollut kertakäyttöhyödyke. Siksi minua kohdeltiin kuin itsestäänselvyyttä ja arvostettiin kuin kertakäyttöhyödykettä.
Kai osaansa tyytyminen tyydytti jotakin läheisriippuvuuden muotoa. Sai tuntea itsensä tarpeelliseksi ja toivotuksi edes joskus. Sitten ymmärsin, etten voi elää muille, en muiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Kun itsestäänselvyydelle syntyy oma tahto, henkilöstä tulee monille persona non grata. Mutta eipä tarvitse keksiä selityksiä, ei pitää yhteyttä hyväksikäyttäjiin tunteakseen itsensä tarpeelliseksi, eikä jäädä aina ulkopuoliseksi. Nyt olen itse se, joka päättää kenen kanssa haluan pitää yhteyttä. Pistin ihmiset valitsemaan ystävyyden ja unohduksen välillä.
En ole yhtään sen yksinäisempi, kuin aiemminkaan - päinvastoin. Päätös on hyppy tuntemattomaan, mutta kukaan muu ei sitä voi puolestamme tehdä. Onnellisuus on aina lopulta omissa käsissämme.