Jos tässä olis mun stuntti asialla, hän kirjoittaisi tuon nimimerkin kohdan eri tavalla, mutta koska tässä olen juuri minä, aito pääosan esittäjä, se saa luvan olla noin :). Esittämistähän tää muuten loppujen lopuksi väistämättä aina on, jossakin mittakaavassa, vaikka tää omasta aidosta itsestä kumpuaakin. (Nyt meinaakin päässä alkaa soida Nurmion Maailman paras näyttelijä, mutta karkoitan sen joululaulujen tieltä.)
Tuon karun totuuden paiskasin tuohon siksikin, että on aina niin mielenkiintoista lukea niistä karuista totuuksista täällä. Ne totuudet on kuitenkin aina kulloisenkin katsojansa näköisiä, ja samankin katsojan ja kokijan totuus voikin toisesta vinkkelistä ollakin hiukan erilainen, tai pienen ajan kuluttua, tai vielä enemmän aikojen päästä. Se mun totuus, sen ainoa muuttumattomana pysynyt osuus, paistaa tietenkin sen takaa, että täällä aina joskus kuitenkin kirjoitan.
Karu taas voi olla näennäisesti karu, mutta kaikesta karustakin tuntuu versovan elämää. Karulla aavikollakin on niitä polttavaan paahteeseen ja yön kylmyyteen sopeutuneita otuksia, vaikka ensi alkuun saattaa näyttää autiolta. Mä saatan olla sukua niille aavikko-otuksille ;).
Tää kirjoitustarve on taas indikaattori siitä, että mulla on ollut ilo tehdä asioita, joissa ei tarvi kauheasti keskittyä eikä ajatella, vaan ajatus lähtee laukkaamaan muualle ja tuottaa sitten tällaista palstantäytettä. Nyt se laukkoi sellaiseen suuntaan, että vaikkei me olla oikeasti (mitenhän sekin loppujen lopuksi määritellään, se oikeasti...) ystäviä eikä edes kavereita, niin jollain kummallisella tavalla tunnut ystävälle, täällä.
En antanut sulle joulukorttia silloin, kun mun mielestä oli vielä liian pitkä aika jouluun, joten saat tänä vuonna pärjätä ilman ;). Mutta nyt on tullut aika toivottaa sulle hyvää viikonloppua ja hyvää Joulua sekä onnea, rakkautta ja kaikenlaista rikkautta tulevalle vuodelle :)!
Miehelle, jonka kanssa olla taivallettu vähintään kummallisia reittejä.
Tuon karun totuuden paiskasin tuohon siksikin, että on aina niin mielenkiintoista lukea niistä karuista totuuksista täällä. Ne totuudet on kuitenkin aina kulloisenkin katsojansa näköisiä, ja samankin katsojan ja kokijan totuus voikin toisesta vinkkelistä ollakin hiukan erilainen, tai pienen ajan kuluttua, tai vielä enemmän aikojen päästä. Se mun totuus, sen ainoa muuttumattomana pysynyt osuus, paistaa tietenkin sen takaa, että täällä aina joskus kuitenkin kirjoitan.
Karu taas voi olla näennäisesti karu, mutta kaikesta karustakin tuntuu versovan elämää. Karulla aavikollakin on niitä polttavaan paahteeseen ja yön kylmyyteen sopeutuneita otuksia, vaikka ensi alkuun saattaa näyttää autiolta. Mä saatan olla sukua niille aavikko-otuksille ;).
Tää kirjoitustarve on taas indikaattori siitä, että mulla on ollut ilo tehdä asioita, joissa ei tarvi kauheasti keskittyä eikä ajatella, vaan ajatus lähtee laukkaamaan muualle ja tuottaa sitten tällaista palstantäytettä. Nyt se laukkoi sellaiseen suuntaan, että vaikkei me olla oikeasti (mitenhän sekin loppujen lopuksi määritellään, se oikeasti...) ystäviä eikä edes kavereita, niin jollain kummallisella tavalla tunnut ystävälle, täällä.
En antanut sulle joulukorttia silloin, kun mun mielestä oli vielä liian pitkä aika jouluun, joten saat tänä vuonna pärjätä ilman ;). Mutta nyt on tullut aika toivottaa sulle hyvää viikonloppua ja hyvää Joulua sekä onnea, rakkautta ja kaikenlaista rikkautta tulevalle vuodelle :)!
Miehelle, jonka kanssa olla taivallettu vähintään kummallisia reittejä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kertoo joka päivä, kuinka ihana olen ja kuinka hän pitää minusta. Hyvää joulua ja uutta vuotta jos et kerta kerro.
Miks mun pitää kertoa? Älä mökötä ;).
Olet ihana ja pidän sinusta.
Mitä ihmeen aavikko-höpötyksiä. Mistä sä näitä oikein tuotat? Jätkä tuottaa näitä ihan proona. Pienet väliaploodit.