K.K.Korhosen avaus häipyi minuutti, pari sitten?
Mikähän siinä mahtoi ylittää jonkun sietokyvyn rajan?
No, onneksi sain ketjun luettua ennen kuin joku painoi deleteä.
Jaba sensijaan jatkaa tuttuun tyyliinsä lakkoasian käsittelyä kepun palstalla, samalla, kun enempikin kepupalstan aihepiiriin liittyvät kirjoitukset saavat kyytiä saitilta.
Jaballe pitäisi perustaa oma saitti. ;-)
Nimeksi vaikka Jaban lakkopalsta, siellä ei saisi puhua kuin lakon laittomuudesta..
Mikähän siinä mahtoi ylittää jonkun sietokyvyn rajan?
No, onneksi sain ketjun luettua ennen kuin joku painoi deleteä.
Jaba sensijaan jatkaa tuttuun tyyliinsä lakkoasian käsittelyä kepun palstalla, samalla, kun enempikin kepupalstan aihepiiriin liittyvät kirjoitukset saavat kyytiä saitilta.
Jaballe pitäisi perustaa oma saitti. ;-)
Nimeksi vaikka Jaban lakkopalsta, siellä ei saisi puhua kuin lakon laittomuudesta..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sillä palstalla Jaba puhuisi Keskustan politiikasta.
Niinpä;-)))))))))))))))
Ehdin lukea vain K.K.Korhosen avauksen ja vastineista ensimmäisen - sen jälkeen ketju katosi. Ehdin kuitenkin taltioida tuon avauksen ja laitan sen tähän uudelleen. Vaivoin sen poistoksi ymmärtäisin sen, että siinä puhutaan enemmän palstalle kirjoittavista keskustalaisista kuin itse Keskustan politiikasta. Nähdäkseni tuon avauksen pohjalta annetuissa vastineissa voidaan kuitenkin hyvin keskustella keskustan polittiikasta ja avaus on siksi hyvä.
"Tämän saitin aihe on Keskustan politiikka. Täällä pitäisi siis puhua siitä, sen tavoitteista, toimintaperiaatteista ja poliitikkojen tekemisistä, eikä tuon puolueen kannattajista. Mutta puolueen politiikka ei oikein avaudu puolueen tekemisiä seuraamalla. Pitää kai pyrkiä ensin selvittämään, mitä on keskustalaisuus, tuttavallisemmin kepulaisuus. Sen pitäisi onnistua täällä esiintyvien kepulaisten mielipiteiden kautta. Kannattajien mielipiteethän ohjaavat puolueen politiikkaa, joskin myös päinvastoin.
Tärkeydessään kysymys kepulaisuuden olemuksesta täysin syrjäyttää mielestäni jonkin meneillään olevan lakon, YLE:n pääjohtajanimityksen tai Matti Vanhasen uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen näkemyksen, jopa Paavo Lipposen sanomiset ja muut tuollaiset tulevat ja menevät pikkujutut. Nyt on kyse suuremmasta asiasta. On tärkeää tietää, millaista on kepulaisuus, nyt valtaa pitävä aatesuunta, jotta osaamme ennakoida sen johdolla tapahtuvaa tulevaa kehitystä.
Miten kepulaiset itse siis mieltävät aatteensa, sen tarkoituksen, tavoitteet ja ilmentymät? Onko heillä selkeä ja yhdenmukainen käsitys asiasta? Sitä yritän nyt selvittää.
Onko Oiva Härkönen ajatuksineen oikea kepulainen vai onko Timo Ristimäki vielä oikeampi? Onko nimimerkki Jo vain todella hyvä kepulainen? Onko vielä parempi kepulainen se, jonka alter ego lienee hänen esittelemänsä ultraurbaani ja kansainvälinen tyyppi, jolle Stadi on aivan liian pieni ja nurkkakuntainen kylä. Vai onko Stadin kundi Seppo ”Kerimäki” Hietanen paras kaikista, primus inter pares?
Millainen on se aate, kepulaisuus, joka noita mainittuja yhdistää? Onko sellaista? Onko kepulaisuutta oikeasti olemassakaan? Jos sitä ei ole, niin mikä funktio on puolueella nimeltä Keskusta? Tarvitaanko sitä ollenkaan?
Oiva Härköselle kepulaisuus on uskonto ja kepulaiset johtajat aatteen kanonisoimia pyhimyksiä. Hän suhtautuu uskontoonsa ja pyhimyksiinsä tosiuskovaisen tavoin: hartaasti, kunnioittavasti ja kritiikittä. Kepulaiset johtajat ovat vahvoja johtajia, aina oikeassa ja tekevät oikein. Jos he tänään ajattelevat ja tekevät näin, se on oikein, mutta jos he huomenna ajattelevat ja tekevät toisin, sekin on yhtä oikein.
Oivalle Anneli Jäätteenmäki oli jo herooisuudessaan ylitse muiden, mutta hänen seuraajakseen tuli vielä suurempi ja virheettömämpi sankari. Urho Kekkonen on tietenkin enemmän kuin pyhimys, hän on messias, jonka uutta tulemista Oiva odottaa ja ehkä näkeekin hänen jo inkarnoituvan Matti Vanhasessa. Mikään ei voi horjuttaa Oivan uskoa.
Edellä sanotusta huolimatta Oiva pyrkii monia muita paremmin pitämään jalkansa maassa ja pitäytyy varsin hyvin tuntemiinsa ja monelle muulle läheisiin asioihin. Hän esittää mielipiteensä niistä vakavahenkisesti. Hän ei käytä rumaa kieltä eikä herjaa toisinajattelevaa. Oikeaa uskovaisen käytöstä! Oivalle asia on tärkeämpi kuin siitä kirjoittava henkilö. Keskusteluunkin Oiva voi ryhtyä, mutta pysyy änkyränä kannassaan antamatta toisen järkipuheenkaan siihen vaikuttaa. Kun Oivalta alkaa usko tai taito loppua, hän vaikenee.
Hänen vastaparikseen tässä ottamani Timo Ristimäki on toista maata, niin myös hänen kepulaisuutensa. Timolle ei sovi ollenkaan se kepulaisuuden pakkopaita, minkä Oiva on mielisuosiolla pukenut päällensä. Timolle mikä tahansa puolue ja mikä tahansa maa ja moni asia on aivan liian pieni. Hänen ajatuksensa liitelee sfääreissä ja syleilee sieltä koko maailmaa ja hänen syyttävä sormensa osoittaa huonoja johtajia, jotka saavat kuulla tuomionsa vääristä tekemisistään. Huonoja johtajia ovat tietenkin Bush, Blair ja Lipponen ja heihin taitaa kuulua Timon mielestä yhä enemmän myös Matti Vanhanen.
Timon verbaalinen taito on erinomainen, sillä onhan hän entisenä ylioppilaspoliitikkona (näin olen ymmärtänyt) tottunut käyttämään sanaa jos jonkinlaiseen agitaatioon ja paljon kirjoittaneena häneltä syntyy tekstiä monen mielestä ihan liikaakin. Hänen ajatuksensa taitaa kyllä juosta usein vieläkin nopeammin kuin sormensa näppäimillä, tai sitten päinvastoin, sillä tämmöinen tavallinen lukija ei aina pysy kärryillä hänen matkassaan.
Timolla on siis kanttia arvostella myös oman puolueensa tekemisiä ja esittää suorasukaisia näkemyksiä sen johtajista. Timo itse on kertonut olevansa demokratian dissidentti emeritus, mutta tuo emeritus-määre on tarpeeton, sillä kyllä Timo edelleen palveluksessa tuolla saralla on!
Timon heikkoutena on todettava, että vaikka hänen ajatuksensa on nopea ja liikkuva ja hänen mielenkiintonsa suuntautuu suuriin asioihin, silti se usein juuttuu johonkin täällä kirjoittavan henkilöön, ja häntä askarruttaa suuresti, onko tämä joskus kirjoittanut myös jollakin toisella nimellä.
Anneli Jäätteenmäki taitaa olla ainoa Oivaa ja Timoa yhdistävä tekijä. Anneli oli Timonkin mielestä hyvä johtaja, enemmänkin, hän oli kepun pelastaja, vapahtaja, joka kantoi muiden synnit ja sai siitä kestävän kunnian ja kirkkauden kruunun.
Nimimerkki Jo vainin otin tuohon oikeuden kepulaisten ehdokaslistalle vain kurillani. Hän lienee edellä käsiteltyjen Oivan ja Timonkin mielestä lähinnä hyväntahtoinen ja hyväuskoinen hölmö, minun mielestäni hän on idiootti tai sitten niin hyvä näyttelijä, että osaa näytellä uskottavasti sellaista, mikäpä hänen tarkoituksensa siinä sitten lieneekään.
Tuo kaunosielu, joka esittelee oikeana kepulaisena sitä Lontoossa käsintehdyissä kengissään ja Rolex ranteessaan Stadin gartsoja dallailevaa juppihurmuria, on kai kepulaiseksi poikkeuksellinen humoristi. Tosin hänen huumorinsa on yliampuvaa. Tai jos hän oikeasti uskoo tuollaiseen, mistä hän puhuu, hän on lukenut liikaa naisten lehtien romanttisia kertomuksia ja katsonut huonoja saippuaoopperoita ja hänellä on ruvennut fakta ja fiktio menemään pahasti sekaisin.
Seppo "Kerimäki" Hietanen ei ole lukenut liikaa romanttisia tarinoita vaan huonoja dekkareita, ja hänelle on käynyt kuten ritaritarinoita liikaa lukeneelle Don Quijotelle: on alkanut elää maailmassa, josta on noista dekkareista lukenut.
"Keris" elää salaliittojen syövereissä liikkuvaa jännittävää elämää. Hänellä on harhaisten näkemystensä tuottamaa uskon paloa ja siitä johtuvaa sanomisen pakkoa. Hänen uskonsa on, että hän on se napa, jonka ympärillä Suomi pyörii, ja että kaikki asian toisin näkevät ovat punikkeja, joita johdetaan jostakin salaperäisestä Hakaniemen bunkkerista ”Keriksen” hyvin alkaneen ja ”punikkien” itselleen vaaralliseksi näkemän uran tuhoamiseksi. Hänen sanomisen ”tyylinsä” on… no, sen me kaikki tunnemme!
Onko Seppo ”Kerimäki” Hietanen se paras ja aidoin kepulainen? Minun rehellinen mielipiteeni on, että jos Seppo ”Kerimäki” Hietanen edustaa aitoa kepulaisuutta, silloin kepulaisuus on niin kamalaa, että se tulisi mitä pikimmin lailla kieltää ja sen harjoittaja tulisi tuomita ankaraan rangaistukseen!
On toki muitakin täällä usein näyttäytyviä kepulaisia kuten Emeritus, Keskustaporvari ja Keskustaliberaali. Tässä yhteydessä en voi heidän ajatuksiaan syvemmin selvittää. Emerituksesta sitä paitsi olen saanut eri vaiheissa niin erilaisia käsityksiä, että on parasta olla sanomatta yhtään mitään. Keskustaporvari korostaa porvarisuuttaan nimessään, mutta hänen konservatismissaan ihannoidaan myös paljon muuta kuin varsinaista porvarismia. Minusta tuntuu, että hän on enemmän pragmaatikko kuin dogmaatikko, mikä tietysti on terve asenne politiikassakin. Keskustaliberaalista voisin sanoa, että silloin kun hän esittää liberaalia, hän sitä myös on, mutta silloin hän ei ole lainkaan keskustalainen – ja päinvastoin.
On monia muitakin huomion arvoisia kepulaisia ajattelijoita, jotka joudun nyt tietoisesti unohtamaan. Pyydän anteeksi, tarkoitukseni ei ole vähätellä teitä, mutta kirjoitukseni pituus on jo nyt ylittänyt ainakin Oiva Härkösen sietorajan.
Tuliko nyt, arvoisa lukijani, Sinulle selväksi, millaista on kepulaisuus? Minä itse en tullut tämän vaivannäköni tuloksena yhtään viisaammaksi siinä suhteessa, tuskin muutenkaan. Yritinpä kuitenkin.
Tuskinpa olisi kovin helppoa selvittää sitäkään, millaista on oikea demarius tai kokoomuslaisuus. Minä ainakaan en sitä tiedä, kun olen tällainen outsider niissäkin. Varmaan sitäkin voitaisiin käsitellä myös noiden aatteiden kannattajien esittämien mielipiteiden kautta. Sen saavat tehdä muut. Ja se on tehtävä noiden puolueiden saiteilla, sillä tällä saitilla saa käsitellä vain Keskustan politiikkaa ja keskustalaisuutta".
Tuossa alempana joku kertoi vastanneensa Korhosen avaukseen, se en ollut minä.
Tuota alemman ketjun avaajan vastinetta Korhosen avaukseen minä en ehtinyt lukemaan.
Korhosen kirjoitus kuuluu aivan hyvin palstalle, siinä missä jotkut kerimäen päivästä toiseen toistuvat meuhkaamisetkin.
Kirjoitushan on aivan loistava, pilke silmäkulmassa kirjoitettu analyysi erilaisista kepulaisuuden ilmentymistä.
Vaikkakin siinä loppusiltaan yritetäänkin selvittää, mikä noista erilaisista ilmentymistä on sitä "oikeaa Kepulaisuutta"?
Siis tyylliin; onko Oiva enemmän kepulainen kuin Timo, vai onko kepulaisista kepulaisin sittenkin Seppo, vai onko peräti Jo vain se ainoa oikea kepulainen, vai onko Jo vain ainoastaan seinähullu, mikä sekään tosin ei kepussa mikään haitta taida olla!?
Ilman muuta Korhosen kirjoitus kuuluu palstalle!!
Kepulaisuudelle on tunnusomaista jotkut selvät ominaispiirteet, jotka yhdistävät keppuleita. Toki toisinajattelua, tai sanoisinko omilla aivoilla ajattelua myös esiintyy, mitä todistaa palstalaisista nimenomaan Ristimäki. Poliitikoista Keskustan perinteisistä linjoista poikkeavia ovat lähinnä Olli Rehn ja Matti Vanhanen. Toinen on aika liberaali, toinen taas sovittelevan yhteistyöhaluinen.
1)Edunvalvonta politiikan perimmäisenä tavoitteena
Tästä aluepoliittisesta ja maataslouspoliittisesta puolesta olen kirjoittanut niin usein, että jätän sen nyt vain maininnan varaan. Se on silti keskeisin asia.
2)Arvokonservatiivisuus
Samat sanat kuin edellisestä.
3)Nurkkakuntaisuus
Keskustalaisuus on hyvin impivaaralaista ja maakuntahenkistä luonteeltaan. Kaukana paha maailma on kepulin näkemys muista.
4)Päämäärä pyhittää keinot -ajattelu
Tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä: väyrustely, pekkarointi, siltarumpupolitiikka, iltalypsy, kepu pettää aina jne.
5)Demariviha
Kaunaisuus demareita kohtaan johtunee eräistä historiallisista seikoista. Ennen sotia tällaista kaunaa ei esiintynyt, vaan maltillinen oikeisto ja maltillinen vasemmisto nimenomaan löysivät toisensa juuri ennen sotavuosia sopuisan yhteistyön merkeissä. Vihanpito alkoi sodan jälkeen ja siinä Urho Kekkosella oli keskeinen rooli.
Kekkonen koki suurimmaksi uhakseen tannerilaisen asevelisosialismin, joka oli taas demarien ja sen kannattajien omassa keskuudessa suosittua. Kekkosen valtapoliittisiin pyrkimyksiin istui paremmin vasemmistolaisempi sosialidemokratia, jonka puolesta hän taisteli kynsin ja hampain. Lopulta Kekkonen onnistikin pyrkimyksiin hajottaa SDP kahtia. Myös SDP:n nuiva suhtautuminen maataloustukiaisiin kiristi näiden kahden puolueen välejä.
Keskusta on pelotellut maaseudun ihmisiä mielin määrin juuri demareilla ja konfliktit ovat aina syntyneet demareiden oikean siiven kanssa. Koivisto ja Lipponen (aiemmin Tanner ja Leskinen), nämä oikeistodemarit ovat kepeleilla pahimpia piruja. Sen sijaan Sorsan ja Tuomiojan tapaiset vasemmistodemarit ovat keskustalaisille paremmin kelvanneet. Siis maltillisin vasemmisto on kepulien mielestä niitä punikkeja ja vasemmistolaisin vasemmisto ihan jotain muuta. Kommunistit ovat olleet välillä hyvinkin rakkaita kepuleille. Oikeistodemarit ja kommunistit taas eivät ole tulleet koskaan juttuun keskenään. Keskustalainen demariviha on varsin valikoitunutta. Kepun rivikannattaja ehkä kuitenkin niputtaa kaikki demarit yhtä pahoiksi.
Tuossahan noita tuli keskustalaisuuden piirteteitä. Ne kaikki ovat aika jyrkässä ristiriidassa sen kuvan kanssa, minkä me aina vaalien alla Keskustasta saamme. Perusteltua onkin esittämäsi pohjalta muotoilla muutamia kysymyksiä:
1)Edunvalvonta politiikan perimmäisenä tavoitteena
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kaupunkeihin tuleva henkäys, joka virvoittaa kaupunkilaistenkin ajatukset. Tuolla pyritään tietysti peittämään se, että keskusta on maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja. Jos sillä ei sitä yritetä peittää, niin eikö Keskusta siis olekaan maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja? Kenen edunvalvoja se siinä tapauksessa on?
2)Arvokonservatiivisuus
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kapunkeihin tuleva henkäys. Samalla Keskusta puolustaa voimakkaasti perhearvoja ja perinteistä ydinperhettä, samoin Keskustassa ja sen pohjoisilla kannatuslaueilla vaikuttaa voimakkaasti vanhoillislestadiolainen siipi, jota voi hyvin verrata amerikkalaisiin fundamentalistilahkoihin. Miten raikas ja liberaali Keskusta suhtautuu yksinhuoltajaperheisiin, homoihin ja vaikkapa islamilaisuuteen? Euroopan parlamenttihan pisti komission uusiksi liberaaliryhmän, johon Suomen Keskustakin kuuluu, aloitteesta kun komissiosta vaadittiin erotettavaksi italialainen komissaariehdokas hänen vanhoillisten kristillisten näkemysten vuoksi. Oliko tämä sellaista liberaalia politiikkaa, jota keskusta Suomessakin on valmis tukemaan?
3)Nurkkakuntaisuus
Keskustalaisuus myös on hyvin maakuntahenkistä luonteeltaan. Sen pääkannatus on maaseudulla ja toisinaan se todellakin on jopa ”impivaaralaista”. Aiheellista on kysyä, tavoitteleeko Keskusta maaseutumaisen ja staattisen yhteiskunnan säilyttämistä vai hyväksyykö se liberaalin ja moniarvoisen eurooppalaisuuden ja miten se tuota liberaalisuutta edistää? Vai onko keskustalainen moniarvoisuus vain omien etujen puolustamista? Miten suomalainen raikas ja liberaali keskusta suhtautuu eurooppalaisiin virtauksiin?
5)Demariviha
Kaupungeissa ihmiset äänestävät enimmin demareita tai kokoomusta. Maaseudulla keskustalaisille erityisesti demarit ovat päävihollinen, itseasiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ainakin vielä 1990 –luvulla keskustalaisten suusta pääsi lausahduksia, että demareiden linja on Tannerin ”tapa talonpoika päivässä”. Tuollaisilla raikkailla ja liberaaleilla puheilla pääsi eduskuntaan ja nyt europarlamenttiin Hannu Takkula. Ei auttanut allekirjoittaneenkaan selitys, että tuo slogan taisi kuulua Arvo Salon fiktiiviseen tuotantoon. Tuo liberaali demariviha näkyy kyllä olevan vieläkin voimissaan Keskustassa. Aika usein se näkyy tälläkin saitilla.
Näyttää siltä, että raikkaan, avoimen ja liberaalin keskustalaisuuden on murrettava aika monia ennakoluuloja omiensa keskuudessa ennekuin se voi kuvitellakaan saavansa lisää kannatusta. Eihän se mahdotonta ole, totesihan Einsteinkin että helpompi on murtaa atomi kuin ennakkoluulo. Toisaalta jos tuo ennakoluulojen murtaminen ei todistettavasti onnistu, niin kato käy kannatuksessa.
Vastineeni otsikkoineen lipsahti väärään paikkaan. Niin, kyllä minä ymmärsin tuon Korhosen huumorin ja sen sillan keskustan politiikkaan. Tällä saitilla tuo huumori näyttää olevan vaarallinen laji. Terttukaunokkikin sai taannoin huomata väärinymmärreetyn neron kohtalon, kun ei hänen viljelemäänsä ylimaallista tai ainakin epäinhimillistä huumoriaan ymmärretty.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että sensuurin olisi oltava mahdolllisimman lievää. Siis vain selkeästi lainvastaiset tekstit olisi poistettava. Kyllä lukijoiden enemmistö osaa jättää muut asiattomuudet omaan arvottomuuteensa. Ei kukaan jaksa loputtomiin häiriköidä palstaa jos ei saa vastakaikua. Tuo Kerimäki näyttää kyllä tässä suhteessa yrittävän todistaa väitteeni vääräksi. Saattahan se häneltä onnistua niinkuin kaikilta muiltakin ikiliikkujan keksijöiltä.
Mikä sinullekin tekee vaikeaksi tajuta, että kyse ei ole lakosta, vaan laittomuuksista?
Itse lakon aihettahan ei voida käsitellä niin kauan kuin laittomuus jatkuu, kun toinen oapuoli painostaa laittomalla lakolla toista neuvotteluun.
Pitää olla todella simppeli, ellei tajua sitä, että laittomuuden edessä alistuminen on työmarkkinoilla mahdotonta - täysin mahdotonta.
Asiasta ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin AKT:n perääntyminen. Työnantajapuolihan on moneen kertaan ilmoittanut, että neuvottelut alkavat vasta sen jälkeen, kun laittomuudet on lopetettu ei ennen.
Ja keskustan politiikkan tämä liittyy aivan olennaisesti iitä syystä, että keskusta on lausunnoillaan toistanut SDP:n kantoja, eli puhuu ikään kuin lakko olisi laillinen ja kyse olisi siitä, ettei haluta neuvotella lakon aiheesta.
Tämähän on täysin valheellinen tulkinta, eli keskusta valehtelee demareiden kanssa samaa valhetta vaatiessaan, että "osapuoolten on tultava puolitiehen toisiaan vastaan", kun siitä ei ole ollenkaan kysymys.
Keskusta on todella kusessa, kun se noin selvästi alistuu tukemaan demareiden harjoittamaa, laitonta työmarkkinaterroria uskaltamatta tehdä eroa sen välillä tuomitanko laittomuus, vai lakko, koska ei tässä lakon aiheeseen olla mitään kantaa ottamassa, jos AKT:n jatkuva, törkeä ja mistään piittaamaton LAITTOMUUS tuomitaan.
Mikä tässä mättää, kun selvää asia ei millään haluta ymmärtää.
Laittomuus on lopetettava ensin. Vasta sitten on mahdollista neuvotella lakon aiheesta.
Ja tähänkään kannanottoon ei vellihousu keppuleilla ole rohkeutta, kun Lipposen ja demareiden viha pelottaa niin että Vanhasella jo äänikin vapisee.
Voitte itkeä, voitte raivota, voitte polkea jalkaa, voitte repiä hiuksia, voitte hakata vaimoanne ja lapsianne, mutta AKT:n lakolle ette voi tehdä mitään, ette yhtään mitään. Teiltä ei oteta käskyjä vastaan, ei neuvoja eikä edes hienovaraista vihjettä. Porvarit menevät nyt kyykkyyn, piste.
Maanantaina liittyy joukkoon lisää porukkaa. Ehkä työnantajapuolikinkin kohta huomaa, että on edullisempaa ottaa taksi neuvottelutiloihin, jotta työt jatkuvat.
Työnantaja on ilmoittanut, että neuvotteluun tullaan, kun kuskit ovat palanneet ensin töihin.
Mikähän AKT:n lakon lopettamista viivästyttää?
kuskit eivät palaa töihin ennenkuin työnantaja suostuu neuvottelupöytään?
lakko vielä entisestään laajenee?
Muista sinäkin, Jaba, kuitenkin, että tämä kaikki on vain elämää, ja elämä on politiikkaakin suurempi asia! :-}