11 kk ikäisen kehitys jäljessä?

Oma lapseni oppi nousemaan istumaan ja samaan aikaan konttaamaan juuri 11 kk ikäisenä. Olisi joutunut tutkimuksiin vuodenikäisenä jos ei olisi oppinut. Eli siis lääkäreiden mukaan oppi muöhään, mutta normaali terve lapsi hänestä kuitenkin on kasvanut. Ja varmasti tuo leikkaus homma vaikuttaa teillä asiaan.
Tuo on hyvä, että nousee konttausasentoon.se on kuulemma tärkeä juttu koska se mahdollistaa ylösnousun.
Ja pääasia että kuitenkin jollain tapaa pääsee jo liikkumaan, tuo konttausvaihe ei siis edes tule kaikilla lapsilla. Saattaa alkaa suoraan kävelemään eikä konttaa lainkaan.
Soita vaikka neuvolaan jos mietityttää, parempi se kun huolehtia asioista oman pään sisällä.

Meillä yksi lapsista huoju konttausasennossa tosi kauan, mutta sitten olikin menoa kun sen ekan konttausaskeleen otti (10,5kk). Kävelyä ilman tukea taas odoteltiin melko kauan. Hän vain odotteli kunnes meno oli varmaa :) Toinen lapsista ei kontannut vaan nousi seisomaan jo 8kk vanhana, 9kk iässä juoksi. Vanhempana sama jatkunut meillä. Odottelija on rauhallinen ja harkitseva, tekee tehtävät tarkasti. Ikiliikkuja taas mennä touhottaa ilman minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja on huono keskittymään. Lapset on erilaisia ja hyvältä kuulostaa että keikkuu kuitenkin konttausasennossa :)

Osa lapsista ei konttaa (mikä tietty ei ole hyvä asia koska konttaus kehittää älykkyyttä) vaan siirtyy suoraan kävelemään. Meille neuvottiin, että lasta pitää kantaa siten, että pitää kantaessa kiinni reidestä jolloin se jalka koukistuu lonkasta (esim jos kannat vasemmalla niin vasen kätesi menee rintakehän edestä ja vauvan oikean reiden alle kannattelemaan reidestä), ja vaipanvaihdoilla jumpata siten että koukistelee lonkista. Näin yliojentava lapsi oppii vetämään jalkoja alleen konttausasentoon. Kävelemisellä ei vielä ole mikään kiire tuossa iässä.

Olen konttaamaton tyyppi ja hoitajana menin monen edelle. Lopulta olin yksikön vastaava...
Polvia en laskenut lattiaan, koska se sattui. Ja takaperin kulku oli tyylini:) Näin on kirjoitettu.
Omaa polkua olenkin aina mennyt, en ole laumasielu.

Leikkaus vaikuttaa, mutta siihen nähden tilanne on hyvä. Lapsesi ottaa varman päälle. Tue häntä ja anna kehittyä omaan tahtiin.

turhaa olin huolissaan lyhyessä ajassa kehitystä on tapahtunut. =) Nyt osaa mennä istuma-asentoon itse ja nousee jatkuvalla syötöllä ylös. eikä kyllä konttaa edelleenkään mutta luulen että se vaihe voi jäädä kokonaan pois kun hän nyt niin intona nousemisesta ja kävelyttämisestä. Nousee itse ylös tavaroita pitkin.

Huh, helpotus. =)