Jatkoa taas Aapolle

"Onko sinun tapanasi tulkita tekstiin jotain muuta, kuin kirjoittaja on siihen kirjoittanut?"

Tältä vaikuttavat Aabrahamin tulkinnat minunkin mielestäni. Abe tuntuu lähtevän aina siitä lähtökohdasta, ettei hadithin sanoma missään tapauksessa voi olla naurettava tai muuten käsittämätön. Hän ei suostu ei-muslimin tulkintaan musta koiran pirullisuudesta, vaikka tahakin on jo suoraan myöntänyt asian todeksi. Tässä on toinen hyvä esimerkki Aapon änkyräymmärtäväisyydestä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000005237841

Aapo on kyllä tehnyt kerran yhden vieläkin suuremman mokan. Tämä tapahtui joskus viime keväänä ja vieläkin vähän harmittaa kun en tajunnut hänelle ja koko palstalle älähtää asiasta. Viime keväänä vaikutin nimittäin islmopas.comin foorumissa nimimerkillä Pete Mohamed. Kun ummuyusufin pinna alkoi palaa pahemman kerran kanssani ja uhkasi poistaa minut koko foorumista, päätin lähettää vielä jäähyväiseksi yhden kysymyksen: "Kuuluuko islamista luopuja tappaa?". Vastaukseksi tuli muutama ponteva "kyllä" ja mykistävää hiljaisuutta. Tämän jälkeen olin jo aivan vakuuttunut Suomen islamin julkisuuskuvasta.

Pian tämän jälkeen Pete Mohamedilta evättiin pääsy islamoppaan foorumiin, mutta päätin silti pottuilla vielä kerran heille ja rekisteröidyin uudella nimimerkillä. Tämä uusi roolihahmoni kirjotti vähä tällä tyylil, käytti iha sigana !!!!!!!!!!! ja ?????????????? merkkei ja alkoi siltä pohjalta julistamaan Petelle et mitä sä aina noit muslimei mollaat ja ettei siinä ei ole mitään ihmeellistä, että islamista luopujaa odottaa kuolemantuomio, onhan samanlaiset rangaistukser monilla itsemurhakulteilla ja rikollisjärjestöilläkin. Hei etsä tajuuu???????????!!!!!!!!!!!!!!!!

Ummuyusuf ei tietenkään tajunnut kieroiluani vaan toivotti ystävällisesti tervetulleeksi foorumiin.
Muutama viikko tämän episodin jälkeen joku suomi24-palstalla löysi tuon keskustelun ja toi sen tänne esille ihmetelläkseen, miten joku saattoi pokkana vedellä tuollaisia aasinsiltoja. Käsittämättömintä oli kuitenkin, että Aapo lähti puolustamaan tuota roolihahmoani ja yritti ymmärtää hänen asiansa jotenkin järkeenkäyväksi. Harmi kun jäi silloin kuittailematta. Ehkä joku muukin vielä muistaa kyseisen episodin?

Olen hieman flunssassa, joten antanet anteeksi tietyn hajanaisuuden ja pintapuolisuuden, joka todennäköisesti vaivaa vastaustani.

Hermeneutiikaksi kutsutaan tavallisesti sellaista tutkimusta, joka koskee kirjoitusten, puheen ja laajemmalti myös muiden tekojen ja toimintojen kriittisen tulkinnan yleisiä periaatteita; termiä käytetään myös tarkoittamaan sellaista tulkintaa, jossa pyritään noudattamaan metodisesti tällaisia yleisiä periaatteita. Tällöin tosin yleensä puhutaan hermeneuttisesta (t. ymmärtävästä tai tulkitsevasta) tutkimusmenetelmästä ja/tai tutkimusotteesta.

Menetelmää käyttivät ja näistä periaatteista keskustelivat ainakin jo muinaiset roomalaiset lainoppineet. Kun he joutuivat käymään lävitse vanhoja lakitekstejä, joissa käytetyt sanonnat olivat vanhahtavia ja vaikeatajuisia, jotka viittasivat asioihin tai olosuhteisiin, joita ei sellaisinaan enää ollut ja joiden hahmottaminen oli vaikeaa, ja kun heidän täytyi samalla tarkistaa, olivatko nämä lait jossain muodossa sisällytettävissä lakikoodeksiin, kysymys oikeasta tulkinnasta tuli keskeiseksi. Tällöin keskeiseksi tulivat seuraavan tapaiset kysymykset:

- Mitä (muinainen) lainsäätäjä oikeastaan _tarkoitti_ kyseisellä tekstillään?
- Mitä hän tarkoitti kirjaimellisesti eli minkä erityisen normin ko. laki antoi?
- Mikä yleinen periaate tai yleinen normi sisältyi kyseiseen lakiin?
- Olisiko kyseinen kirjaimellinen normi tai sen sisältämä yleinen normi tai periaate sisällytettävissä uuteen koodeksiin? Mitä se tarkoittaisi sovellettuna uudenlaisiin tilanteisiin, tekoihin jne..

Menetelmän käyttö edellytti tietenkin jo tuolloin syventymistä kielihistoriaan, yleiseen ja kulttuurihistoriaan, teksti- ja lähdekritiikkiin ja moneen muuhunkin alueeseen sekä näillä tutkimusalueilla käytettyihin menetelmiin.

Menetelmää on pyritty käyttämään ja periaatteista on keskusteltu myös sekä juutalaisessa että myös kristillisessä Raamatun/Tooran/vanhojen auktoriteettien tekstien kriittisyyteen pyrkivässä tulkinnassa suurin piirtein näiden uskontojen koko tunnetun historian ajan. Itse menetelmää kutsutaan tällöin usein eksegesikseksi tai eksegeettiseksi menetelmäksi.

Seuraavassa linkissä on yksinkertainen johdatus eräisiin eksegetiikan piirteisiin ja käyttöalueisiin sekä käyttötapoihin. Erilaisesta lähtökohdasta johtuen hahmottaisin itse asiat hieman toisella tapaa, mutta linkki antanee kuvan tästä erityisestä hermeneutiikan alueesta sellaisena, kuin se Helsingin Yliopiston ao. oppituolissa ymmärretään.

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/print2.html

Myös islamin piirissä eksegeettistyyppisellä (hermeneuttisella) tutkimuksella on ollut oma merkityksensä. En ole kuitenkaan islamilaisen eksegetiikan erityinen tuntija, jotenn en käsittele tätä sen enempää.

Uskontopohjainen (tunnustuksellinen) exegesis lähtee yleensä liikkeelle vakaumuksesta, että tulkittava teksti (Raamattu, Toora, Koraani, hadithit tai vaikkapa Veda-kirjoitukset) ovat jollakin tapaa pyhiä alkuperältään. Esimerkiksi Raamatun tai Koraanin oletetaan olevan Jumalan sanaa ja exegesiksen tarkoituksena on silloin selvittää, mitä niissä oikeastaan sanotaan. Maallinen tai ei-tunnustuksellinen eksegesis (tällöin tätä termiä ei tosin yleensä käytetä) pyrkisi taas yksinkertaisesti selvittämään, mistä kyseisissä teksteissä on oikeastaan puhe, mitä niillä kussakin kohdassa varsinaisesti tarkoitetaan. Johtuen siitä, että ei-tunnustuksellinen tulkitsija näkee kirjoitusten alkuperän eri tavalla kuin tunnustuksellinen, tulokset saattavat olla joiltakin kohden erilaiset kuin tunnustuksellisessa exegesiksessä. Esimerkiksi ei-tunnustuksellinen ”exegeetikko” (so. kriittinen tulkitsija, hermeneutikko) ei suinkaan välttämättä lähtisi olettamuksesta, että tietty kirjoitus tai joukko kirjoituksia muodostaisi yhtenäisen kokonaisuuden.

Mutta hyväksytäänpä Raamatun, Tooran tai Koraanin jumalallinen alkuperä tai ei, tulkinta ei silti ole yksinkertaista sen paremmin metodisesti kuin tavoitteiltaankaan. Sivuutan tässä ei-tunnustuksellisen tulkinnan siitä syystä, ettei se yksinkertaisesti mahtuisi tähän.

Jos tutkija hyväksyy kirjoitusten jumalallisen alkuperän, hän joutuu kysymään ainakin seuraavat kysymykset:

1. Tuleeko teksti pyrkiä ymmärtämään kirjaimellisesti, koska Jumalan sanan on oletettava olevan sinänsä selkeän ja täydellisen?

- Jos päädytään tähän käsitykseen, silloin tutkija pyrkii selvittämään, mikä on tekstin kirjaimellinen merkitys – samalla ottaen huomioon kielessä, ilmaisujen merkityksissä ja monessa muussakin asiassa tapahtuneet muutokset sekä tekstien alkuperäisen historiallisen, kulttuurisen ja lingvistisen kontekstin. Hänen on siis pyrittävä selvittämään, mikä oikeastaan oli tekstin tekijän (so. esimerkiksi Jumalan) alkuperäinen tarkoitus ja missä merkityksessä Jumala käytti eri ilmaisuja silloin, kun teksti annettiin.
- Sen lisäksi hänen on vielä pyrittävä löytämään nykykielestä (ja tutkimuksessa käyttämästään kielestä) sellaiset ilmaisut, jotka välittäisivät alkuperäiset merkitykset mahdollisimman tarkasti.
- Tämän tapainen olisi ns. fundamentalistinen tulkinta, joka ei sekään ole missään tapauksessa helppo. Raamatun kohdalla erityisenä vaikeutena olisi muun muassa se, että sen kirjoitukset on kirjoitettu hyvin laajalla aikavälillä, erilaisten historallis-kulttuuristen olosuhteiden vallitessa, eri kielillä ja sitä paitsi hyvinkin erilaisilla tyyleillä. Koraani taas on tiettävästi kirjoitettu suhteellisen lyhyellä aikavälillä, mutta ongelmana on muun muassa se, että tällöinkin asiat ovat muuttuneet hyvin nopeasti ja Koraanin eri kohdat näyttäisivät viittaavan näihin muutoksiin. Samalla on Koraaninkin tulkinnassa tietenkin huomioitava aiemmin mainitut ajallinen, historiallinen, kulttuurinen ym. etäisyys sekä nykykielen ja tulkitsijan itsensä (sekä hänen yleisönsä) ymmärryspohjan erilaisuus.

2. Onko tekstillä kirjaimellisen merkityksen ohella tai asemesta syvempi hengellinen merkitys, koska Jumalan ilmoitus ja sen ilmaisema totuus ovat tietnkin ”syviä” – Jumala ei latele latteuksia?

- Tällöin tulkitsija pyrkii löytämään tekstistä ennen kaikkea syvemmät opetukset, jotka kätkeytyvät näennäisesti yksinkertaisten kertomusten, vertausten, ohjeiden ja käskyjen taakse. Kysymys saattaa tällöin kuulua: Mitä syvempiä, universaaleja opetuksia sisältyy tekstiin? Viittaavatko esimerkiksi tietyt ruokakiellot, määritellyt rukousmuodot tms. myös tai jopa ennen kaikkea joihinkin yleisempiin normeihin, joita ne kuvastavat? Millaisia nämä normit voisivat olla?
- On huomattava, että tässäkään tulkintatavassa ei voida sivuuttaa yhtään ongelmaa, johon jo edellisessä, kirjaimellisessa tai ”fundamentalistisessa” tulkinnassa törmätään.

3. Ovatko jotkut osat tekstistä kirjaimellisia ja toiset taas vertauskuvallisia?

- Esimerkiksi Raamatun tulkinnassa kristityt eksegeetikot tulkitsevat usein Vanhan Testamentin kirjoituksia vertauskuvallisesti Uuden Testamentin ”lävitse”, so. niiden nähdään viittaavan Uuden Testamentin kirjoituksiin tavalla, joka juutalaisesta tulkitsijasta saattaa tuntua varsin absurdilta. Kristitty eksegeetikko siis saattaa löytää Toorasta sellaisia merkityksiä ja viestejä, joita sieltä ei voitaisi juurikaan löytää ilman vakaumusta, että se edeltää Uuden Testamentin evankeliumeja ja muita kirjoituksia ja että nämä jälkimmäiset ovat ohjenuora sille, miten edellistä pitää tulkita. Muslimihermeneutikko puolestaan tulkitsisi sekä Uuden että Vanhan Testamentin Koraanin lävitse. Sen lisäksi hän arvioisi hadithit Koraanin lävitse. Näin tehdessään hän joutuisi lähtemään liikkeelle otaksumasta, että sekä Raamattu että hadithit saattavat olla turmeltuneita ja että hänen siis pitäisi etsiä niistä mahdollisimman turmeltumattomat kohdat.
- Myös tässä tulkintatavassa joudutaan samojen ongelmien eteen kuin ensimmäisessäkin.

4. Viittaako teksti johonkin aivan muuhun, kuin mihin se näyttäisi viittaavan – esimerkiksi kuoleman jälkeiseen elämään, ihmiskunnan tulevaan historiaan tai johonkin syvään, mystiseen asiaan?
- Tällaisesta tutkimuksesta on esimerkkejä sekä juutalaisessa, kristillisessä että myös islamilaisessa eksegesiksessä. Jos se on painottunut, voimme puhua juutalaisesta, kristillisestä tai islamilaisesta mystiikasta. Tämä on kuitenkin niin laaja aihe, etten voi siihen tässä paneutua.
- Mutta on huomioitava, että myös tässä tulkintatavassa joudutaan samojen ongelmien eteen kuin ensimmäisessäkin.

5. Sitten tulevat tietenkin modernimmat tulkintatavat ja –tavoitteet, kuten strukturalistinen, eksistentialistinen jne. tulkinta, mutta niistä ei tässä sen enempää.

Eli kaiken kaikkiaan: Ei ole helppoa tulkitsijan taival. Ja se, mistä tässä kirjoitin, kuvastaa vasta varsin pientä osaa ongelmista, joiden eteen kriittinen tulkitsija joutuu.