tämä elämä, yksinään töiden jälkeen joka ilta, ilman mitään jerkevää tekemistä tai järkevää keskustelu kaveria. Samaa ajanhukkaa päivästä toiseen, töihin, salille, kotio, nukkuun, siinä pyörii minun elämän rinki. Ainoat sosiaaliset kontaktit ovat kavereita jotka soittelevat viikonloppuna seuraksi dokaamaan ja niitä kavereita on liikaa, mutta onko kännissä vietetty elämä edes minun omaa elämääni?
hukkaan taitaa valua
eee
41020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Missä asut, kuka oot?
tunnistin itseni noista sanoista... :-(
tuntuu, että sitä aina vaan odottaa jotai ,että jotain tapahtuisi ja siinä se aika sitten suttantuu ihmetellessä kun vuodet kuluu......
kavereita kyllä löytyy, kun on kyse viikonlopun bailauksesta.
olen kumminkin jo päässyt sen iän yli,elikkä joka viikonloppu ei tee mieli kapakkaan.
Tampereella, 29 vuotias mies.
Jep, siinähän se on aika suttaantunut kummasti, jälkeenpäin kun ajattelee mitä on saanut noin vuosina aikaiseksi, niin eipä hiveästi tule mieleen.
Tietty töissä menee hyvin ja muuten elämä on suht kohdallaan, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä olisi vain uskallettava irtautua tutuista kuvioista pois, mutta vaikeaa on keksiä sitäkin mitä sitten alkaisi vapaa-ajalla tekemään. Muut tämän ikäisethän ei kai kauheasti harrastele mitään, niillä on yleensä perhe harrasteena.
Tuo dokauskavereidenkin porukka on nuorentunut vuosi vuodelta, no sinänsä varmaan ihan positiivista että tulee juttuun muunkin ikäisten ihmisten kanssa, mutta ei sitä enää niin kauhesti viitsisi...
no, olet vielä niin " nuori", että kerkiät vielä tekee kaikenlaista.
Itse asun Turussa ja olen JO 39-vuotias.
Ystäväni ovat naimisissa ja heillä on jo useita lapsia!
Minä "epänormaali" en enää oikein kuulu joukkoon. Jotain vikaahan minussa on , kun ei ole lapsia enkä ole naimisissa.
Ystäviä kyllä löytyy, mutta niitä tosi ystäviä kyllä saa hakea.
Niinkuin varmaan sullakin, niin kapakkaan kyllä aina saa kaverin mukaan, mutta....
kun haluaisin,että joku ystäväni tulisi esim. saunomaan, syömään, viettää iltaa ja muuten vaan yhdessäoloa niin eipä niitä halukkaita paljon ole :-(..ei enää olla samalla aaltopituudella kun en ole perheellinen. mun kanssa kun ei voi jutella lapsista ja muusta avioliittoon kuuluvista asioista.
olenhan minäkin joskus lapsia halunnut, mutta elämä on vienyt muihin tärkeimpiin asioihin...kyllä sitä nyt kaduttaa ja en enää ole varma onko minusta äidiksi!
Täällä sama vika, että ravintola kaveripiiri senkun nuorenaa. ravintolassa on sitten sitä "iskuporukkaa" joka yrittää saada yhden illan seuraa, mutta kun ei haluu....
Onhan se kivaa pitää hauskaa tyttöjen kanssa, mutta eipä porukka kauan yhdessä pysy, kun jo ollaan iskemässä miesseuraa!
..ja olen meinaa huomannut sen, että ystäväni, jotka ovat naimisissa,niillä on TOSI kova viesti, toista tälläisellä sinkulla.
höh, pääsin taas vauhtiin ja voisin kirjoitella vaikka koko yön ;-)...on niin paljon asioita sisällä. mutta mukava kuulla,että toisilla on samanlaisia ongelmia ja ajatuksia.
niin se on ,että pitäis vaan uskaltaa muuttaa niitä päivärutiineja... mutta kun....
kuoleman odotusta...