... kurja siedettävää, sietämätön mahdollista ja surkea normaalia."
Noin tuumaili taannoin jälleen ajankohtainen Henrik Tikkanen maailman ja Suomen menosta.
Sattuvasti sanottu myös YLE:n toimitusjohtajavalinnasta, jonka kriittinen arviointi uhkaa jäädä työmarkkina-autoilurintaman Räty-Parvela -matsin jalkoihin.
Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteessä oli keksitty oivaltavasti uusi piirre Mikael Jungnerin, (sd., 39.v ) valinnasta YLE:n toimitusjohtajaksi 1.5.2005 lukien.
Jungnerin valintaa ei tohdittu kuvata ainoastaan "yllättäväksi", vaan jopa pieneksi "ihmeeksi". Mistä ihmeestä löydettiin alle 40-vuotias demari! Sdp:n edellinen kandidaattihan toimitusjohtajan tehtävään oli sdp:n eduskuntaryhmän miespuolinen kuopus, Jouni Backman, 45 v...
Miksikään "yllätykseksihän" ei lipposlaisen demarin valintaa muutenkaan voitane kutsua.
Asiahan lienee ratkaistu jo kesän 2003 korvilla, jolloin saatiin havaita muutenkin, että...
"On vanha jengi koolla taas"...
[Kirjoittanut: TimoTARistimäki 18.11.2004 klo 12.27 ]
...kirjoitti osuvasti Iltalehden monin tavoin ansioitunut kolumnisti Tuomas Keskinen jo kesällä 2003 hetimmiten sen jälkeen kun oli käynyt ei ainoastaan arvailtavaksi vaan aivan selväksi, minkämoinen nimitysketju oli - viimeistään Backmanin - Kallin ruutulappuilun yhteydessä - Jäätteenmäen keskustapojille hankkiman jäämistön ympäriltä itse kullekin ylkämiehelle kuin myös demaripiirien ylen käypäläisille rakennettu:
1) Esko Aho Sitran "presidentiksi"
2) Erkki Liikanen Suomen Pankin pääjohtajaksi
3) Olli Rehn ensin EU-tuuraajaksi Prodin komissioon ja sitten vielä Barrosolle laajentumiskomissaariksikin
4) Ritva Viljanen sisäministeriön kansliapäälliköksi
5) Pertti Parmanne kansaneläkelaitoksen hallituksen puheenjohtajaksi
6) Mikael Jungner Ylen toimitusjohtajaksi etc.
Hupaisaahan tuo voisi olla, jos se ei olisi myös kovin "lupaisaa"! Kyllähän kansa on saanut luvan kaikenlaiset laitokset elättää...
Ja kyllähän sitä tulevina vuosina kansan kasvavilla eläkeläisjoukoilla onkin oleva oma tupa ja oma lupa! Mahtaa olla kiva katsoa - kaikessa rauhassa - jatkuvasti korotetuin ja yhäti korotettavin taksoin "Tervaa & höyheniä" demonstraattorin suosikkiohjelmia, kuten W-tyyliä, Lauantaiseuraa ja - Itsevaltiaita?
Keskisuomainen jää tuskin ainoaksi ihmettelyineen
uuden toimitusjohtajan Ylen tilan arvioinnista:
"Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella."
Koska "valtaa ei näytä riittävän rajattomasti, se näyttää loppuvan kesken jopa kaikkivaltiailta" (Samuli Paronen 1917 - 1974)...
Selvää on, että Jungnerin valinnalla julkisen palvelun nimissä - aivan kuten asiantila ilmaistaan myös Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.11.2004 - varmistetaan siis, että...
... "Vanha meno jatkuu Yleisradiossa . . .
Yllättäen Yleisradioon on löytynyt uusi toimitusjohtaja, Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Mikael Jungner, 39, (sd.). Asiasta päätettiin Ylessä poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston kokouksessa tiistaina.
Yllätyksenä ei sen sijaan voi pitää puolueiden läänitysten jatkumista Yleisradiossa. Nyt ylimpään virkaan nimitettiin politiikassa lähinnä ministereiden avustajana meritoitunut sosiaalidemokraatti, jolla ei ole lainkaan journalistista kokemusta.
Mikään ei siis muutu. Kokoomus ajoi aikanaan Yleisradion johtajistoon liikenneministerinä epäonnistuneen Olli-Pekka Heinosen ja keskusta junaili taloon samalla tavalla Seppo Härkösen.
Poliittiset mandaatit pysyvät, vaikka maailma Yleisradion ympärillä kehittyy toiseen suuntaan.
Jungner on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti, joten muodollinen pätevyys on siltä osin kunnossa. Reservin luutnantti on myös riittävän kielitaitoinen johtamaan kaksikielistä taloa. Sen sijaan mitään viestintään edes viittaavaa tointa ei hänen työhistoriastaan löydy, sen paremmin kuin luottamustoimien listaltakaan.
Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella.
Yleisradion poliittisten nimitysten sulle mulle –peli on vastenmielistä. Yrityksessä olisi muutoinkin jo aika siirtyä yrityshallinnon normaaliin toimintatapaan, jossa ratkaisut tehdään liiketaloudellisten ja -hallinnollisten tosiasioiden pohjalta, ei poliittisen kähminnän perusteella.
Yksi askel tähän suuntaan olisi yhtiön ulkopuolisista henkilöistä koostuvan hallituksen kokoaminen. Se vastaisi mm. toimitusjohtajan nimittämisestä, eikä kokoonpanoon hyväksyttäisi poliitikkoja, koska yleisradiotoiminnan valvominen muutoinkin kuuluu eduskunnalle. Tällaista ratkaisua on äskettäin esittänyt myös ohjelmajohtaja Seppo Niemelän työryhmä, jonka tehtävä oli selvittää Yleisradion tilaa ja pohtia ratkaisuja sen kohentamiseksi.
Niemelän raporttia kohtaan on jo nyt kuulunut kansanedustajien keskuudessa soraääniä. Ilmeisesti edelleen elää sitkeänä halu pitää Yleisradio politiikasta luopuvien turvasatamana tai uskollisten puoluepalvelijoiden palkintopaikkana."
Keskisuomalaisen I pääkirjoitus 18.11.2004 (18.11.2004 00:01)
Lähdelinkki: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=30023&threadid=30023&start=&order=
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=30063&threadid=30023&start=&order=#30063
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Noin tuumaili taannoin jälleen ajankohtainen Henrik Tikkanen maailman ja Suomen menosta.
Sattuvasti sanottu myös YLE:n toimitusjohtajavalinnasta, jonka kriittinen arviointi uhkaa jäädä työmarkkina-autoilurintaman Räty-Parvela -matsin jalkoihin.
Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteessä oli keksitty oivaltavasti uusi piirre Mikael Jungnerin, (sd., 39.v ) valinnasta YLE:n toimitusjohtajaksi 1.5.2005 lukien.
Jungnerin valintaa ei tohdittu kuvata ainoastaan "yllättäväksi", vaan jopa pieneksi "ihmeeksi". Mistä ihmeestä löydettiin alle 40-vuotias demari! Sdp:n edellinen kandidaattihan toimitusjohtajan tehtävään oli sdp:n eduskuntaryhmän miespuolinen kuopus, Jouni Backman, 45 v...
Miksikään "yllätykseksihän" ei lipposlaisen demarin valintaa muutenkaan voitane kutsua.
Asiahan lienee ratkaistu jo kesän 2003 korvilla, jolloin saatiin havaita muutenkin, että...
"On vanha jengi koolla taas"...
[Kirjoittanut: TimoTARistimäki 18.11.2004 klo 12.27 ]
...kirjoitti osuvasti Iltalehden monin tavoin ansioitunut kolumnisti Tuomas Keskinen jo kesällä 2003 hetimmiten sen jälkeen kun oli käynyt ei ainoastaan arvailtavaksi vaan aivan selväksi, minkämoinen nimitysketju oli - viimeistään Backmanin - Kallin ruutulappuilun yhteydessä - Jäätteenmäen keskustapojille hankkiman jäämistön ympäriltä itse kullekin ylkämiehelle kuin myös demaripiirien ylen käypäläisille rakennettu:
1) Esko Aho Sitran "presidentiksi"
2) Erkki Liikanen Suomen Pankin pääjohtajaksi
3) Olli Rehn ensin EU-tuuraajaksi Prodin komissioon ja sitten vielä Barrosolle laajentumiskomissaariksikin
4) Ritva Viljanen sisäministeriön kansliapäälliköksi
5) Pertti Parmanne kansaneläkelaitoksen hallituksen puheenjohtajaksi
6) Mikael Jungner Ylen toimitusjohtajaksi etc.
Hupaisaahan tuo voisi olla, jos se ei olisi myös kovin "lupaisaa"! Kyllähän kansa on saanut luvan kaikenlaiset laitokset elättää...
Ja kyllähän sitä tulevina vuosina kansan kasvavilla eläkeläisjoukoilla onkin oleva oma tupa ja oma lupa! Mahtaa olla kiva katsoa - kaikessa rauhassa - jatkuvasti korotetuin ja yhäti korotettavin taksoin "Tervaa & höyheniä" demonstraattorin suosikkiohjelmia, kuten W-tyyliä, Lauantaiseuraa ja - Itsevaltiaita?
Keskisuomainen jää tuskin ainoaksi ihmettelyineen
uuden toimitusjohtajan Ylen tilan arvioinnista:
"Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella."
Koska "valtaa ei näytä riittävän rajattomasti, se näyttää loppuvan kesken jopa kaikkivaltiailta" (Samuli Paronen 1917 - 1974)...
Selvää on, että Jungnerin valinnalla julkisen palvelun nimissä - aivan kuten asiantila ilmaistaan myös Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.11.2004 - varmistetaan siis, että...
... "Vanha meno jatkuu Yleisradiossa . . .
Yllättäen Yleisradioon on löytynyt uusi toimitusjohtaja, Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Mikael Jungner, 39, (sd.). Asiasta päätettiin Ylessä poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston kokouksessa tiistaina.
Yllätyksenä ei sen sijaan voi pitää puolueiden läänitysten jatkumista Yleisradiossa. Nyt ylimpään virkaan nimitettiin politiikassa lähinnä ministereiden avustajana meritoitunut sosiaalidemokraatti, jolla ei ole lainkaan journalistista kokemusta.
Mikään ei siis muutu. Kokoomus ajoi aikanaan Yleisradion johtajistoon liikenneministerinä epäonnistuneen Olli-Pekka Heinosen ja keskusta junaili taloon samalla tavalla Seppo Härkösen.
Poliittiset mandaatit pysyvät, vaikka maailma Yleisradion ympärillä kehittyy toiseen suuntaan.
Jungner on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti, joten muodollinen pätevyys on siltä osin kunnossa. Reservin luutnantti on myös riittävän kielitaitoinen johtamaan kaksikielistä taloa. Sen sijaan mitään viestintään edes viittaavaa tointa ei hänen työhistoriastaan löydy, sen paremmin kuin luottamustoimien listaltakaan.
Ensimmäisissä haastatteluissa Jungner on luonnehtinut Yleisradion tilaa hyväksi. Viesti on tuoreeltaan herättänyt ihmetystä, sillä yleisemmin asioiden on arvioitu olevan juuri päinvastoin. Yleisradion talous on vaikeuksissa monesta syystä, mm. digitelevision vaatimien mittavien investointien vuoksi. Myös kaupallisten televisioyhtiöiden maksama yleisen palvelun korvaus on jäämässä pois. Saneeraus on vienyt satoja työpaikkoja, mutta lisäponnistusta tarvitaan silläkin puolella.
Yleisradion poliittisten nimitysten sulle mulle –peli on vastenmielistä. Yrityksessä olisi muutoinkin jo aika siirtyä yrityshallinnon normaaliin toimintatapaan, jossa ratkaisut tehdään liiketaloudellisten ja -hallinnollisten tosiasioiden pohjalta, ei poliittisen kähminnän perusteella.
Yksi askel tähän suuntaan olisi yhtiön ulkopuolisista henkilöistä koostuvan hallituksen kokoaminen. Se vastaisi mm. toimitusjohtajan nimittämisestä, eikä kokoonpanoon hyväksyttäisi poliitikkoja, koska yleisradiotoiminnan valvominen muutoinkin kuuluu eduskunnalle. Tällaista ratkaisua on äskettäin esittänyt myös ohjelmajohtaja Seppo Niemelän työryhmä, jonka tehtävä oli selvittää Yleisradion tilaa ja pohtia ratkaisuja sen kohentamiseksi.
Niemelän raporttia kohtaan on jo nyt kuulunut kansanedustajien keskuudessa soraääniä. Ilmeisesti edelleen elää sitkeänä halu pitää Yleisradio politiikasta luopuvien turvasatamana tai uskollisten puoluepalvelijoiden palkintopaikkana."
Keskisuomalaisen I pääkirjoitus 18.11.2004 (18.11.2004 00:01)
Lähdelinkki: http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=30023&threadid=30023&start=&order=
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=2&id=30063&threadid=30023&start=&order=#30063
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Vastaukset 5
Vanhimmat
>> "Ellei paremmasta tiedä, on keskinkertainen hyvää...
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 19.11.2004 klo 15.39
... kurja siedettävää, sietämätön mahdollista ja surkea normaalia."
... mitä se sanoo vastustavansa."
[(Samuli Paronen (1917 - 1974): Testamentti (toim. Hannu Mäkelä, 1999)]
"Minä nyt olen ulkopuolinen, mutta jos sosialidemokratia on sitä, mitä Paavo Lipponen edustaa, olen sosialidemokraatti; jos se on sitä, mitä Erkki Tuomioja edustaa, olen mieluummin sitten vaikka Seppo Lehdon sinivalkoisia. Niin suureen ahdinkoon en usko koskaan joutuvani, että minun pitäisi olla kepulainen", kirjoitti jokunen päivä sitten kaikkien asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäin "epäpoliittinen" henkilöitymä eli nimimerkki "K.K.Korhonen" varsin tunnustuksellisesti näilla kapisilla saiteilla tässä jokunen päivä sitten.
Eilen eli 19.11.2004 klo 18.14 samainen "K.K.Korhonen" käy jälleen - ja jopa otsikkotasoisesti - henkilökohtaiselle utelulle ja suosittelemaan (meikäläisellekin) sdp:n jäsenyyttä - hyvä, että huumorimielikin näyttää pätkittäin palailevan toisinaan niin tosikkomaiselle (uskon)soturille! - vaikkakin kovin tekohurskain ja puolitotuudellisen itsearvioinnein: "No, minä täysin epäpoliittisena ja sitoutumattomana en ole oikea ihminen suosittelemaan kenellekään mitään puoluetta" ei juuri alussa olevan ja näillä saiteilla samassa hengessä säännönmukaisesti toistuvan korhos-"argumentaation" valossa "täysin epäpoliittiselta" juuri vaikuta!
Minusta on vastenmielistä käydä henkilökohtaisia keskusteluja ja udella henkilökohtaisia asioita - ja myös surkeilla henkilökohtaisia suruja - julkisilla keskustelupalstoilla.
Siksikin on niin jabojen, kkkorhosten kuin mielipidepankkiirienkin tyydyttävä itse tykönään toteamaan - kuni Tyyne Saastamoisen runossa - "minunko vuoroni on nyt jäädä vastausta vaille"...
"Omaan osaani" ei ole isompia intoja ollut "poliittisesti" tai "politiikan keinoin" vaikuttaa vaellukseni varhemmissa vaiheissakaan, ja tuskin tarvetta sen enempää kuin mieltäkään moiseen tulee ainakaan tällä toisella vuosisadan puoliskolla.
Maan ja maailman yleiseen menoon tai ainakin sensemmoisten seikkojen pohdintaan saatan silloin tällöin antaa vaatimattoman panokseni - kirjoituksin, puhein ja töin?
"Yleensä tahtoo olla niin, etä kaikissa puolueissa valtaa pitää taantumus" (Samuli Paronen, 1917 - 1974), joten uskon minullakin olevan jotakin annettavaa taistelussa taantumusta vastaan - kaikissa poliittisissa puolueissa ja/tai ryhmittymissä ja kaikissa kulttuurisissa ilmiöissä.
Kotimaan viimeistä edellisessä numerossa eli viime viikolla (olisiko ollut 12.11.2004?) ilmestyi tutkija Petri Minkkisen haastattelu otsikolla "Supervalta tienhaarassa".
Suosittelisin, että nimimerkki "K.K.Korhonen" henkilökohtaisten utelujensa sijasta käyttäisi pienehkön ajan vaikka kyseisen artikkelin herättämien kysymysten pohdiskeluun. (Aiemminhan "K.K.Korhonen" - (mielen)rauhaansa(ko) turvaten - ilmoitti jättävänsä senkin (sisältämät) kommentoimatta.)
Kyseinen Kotimaan kirjoitus ja jonkin verran muutakin jutunjuurta löytynee tästä edempää.
"Niinpä. Siksi niin moni kannattaa Keskustaa..."
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)]
Linkin siihen(kin) aihioon löytänee tuosta:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000005114228
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
Mutta kaikkein eniten suosittelen nimimerkin "Jaba_43" kaltaisille aatepolitiikan auguureille tutustumista tämän ajan kirkollis-yhteiskunnallisiin julkaisuihin, vaikkapa esim. ensi aluksi kristilliseen viikkosanomalehteen Kotimaahan ja sen loistaviin pääkirjoituksiin, kolumneihin ja haastatteluihin.
Kuten esimerkiksi viime viikon numerossa olleeseen tutkija Petri Minkkisen haastatteluun...
>>>>
Kotimaassa viime viikolla:
"Supervalta tienhaarassa"
Petri Minkkinen palasi viime perjantaina New Yorkista, missä hän osallistui sosiaalifoorumin järjestämiseen ja seurasi presidentinvaaleja. Kuva: Jukka Granström
Lähikuukaudet näyttävät, aikooko George W. Bush jatkaa ristiriitojen kärjistämistä vai aloittaa sovun rakentamisen. Tutkija Petri Minkkinen uskoo, että supervallan valintoihin on mahdollista vaikuttaa.
Yhdysvaltojen presidentinvaaleja seuraava päivä. New Yorkin katuja ja kirjakauppoja kiertelevä kansainvälisen politiikan tutkija Petri Minkkinen törmää Union Square -aukiolla opiskelijoiden ja vanhemman väen yhteiseen mielenosoitukseen. Mielipide vaalituloksesta kiteytyy iskulauseessa: ”Emme voi odottaa neljää vuotta”.
Tummaihoinen vanhemman polven sodanvastustaja muistuttaa Minkkiselle, että puoli miljoonaa ihmistä koonnut Irakin sodan vastainen marssi ei riittänyt estämään sotaa. Vaalitkaan eivät tuoneet muutosta vaan presidentti George W. Bush sai valtakirjan sotapolitiikan jatkamiseen, joten nyt tarvitaan uusia toimintatapoja.
Luvassa on muun muassa opintolakkoja ja jouluajan parhaaseen myyntiaikaan osuvia kulutuslakkoja.
Terrori-iskut tutkitaan uudelleen
Minkkinen osallistui vaalien alla järjestettyyn New Yorkin Sosiaalifoorumiin ja jäi seuraamaan presidenttitaiston ratkaisuhetkiä. Lokakuussa tarkastetussa väitöskirjassaan KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus (Like 2004) Minkkinen väittää, että Bushin politiikka johtaa Yhdysvaltojen valta-aseman heikkenemiseen ja maa joutuu ennemmin tai myöhemmin vakaviin talousvaikeuksiin.
– Pidän Bushin tähänastista politiikkaa turmiollisena sekä Yhdysvaltojen että koko maailman kannalta, joten vaalitulos oli minulle pettymys, hän sanoo.
Newyorkilaiset jakavat laajalti Minkkisen näkemyksen, vaikka Bushin sotapolitiikalle vauhtia antanut World Trade Centerin tuhonnut terrori-isku tapahtui New Yorkin sydämessä. Vaalien alla kaupungin kuuluminen demokraattien ja John Kerryn leiriin näkyi selvästi katukuvassa.
Minkkisen mukaan viralliset selitykset terrori-iskuille eivät ole saaneet newyorkilaisten hyväksyntää.
– Kaupunkilaisilla on terrori-iskuista erilainen näkemys kuin Bushin hallinnolla. New York Timesin julkaiseman kyselyn mukaan 60 prosenttia newyorkilaisista katsoo, että hallitus on jollakin tavalla osallinen iskuihin, Minkkinen kertoo.
– He vaativat, että terrori-iskujen tutkimusprosessi avataan uudelleen, ja näin näyttää myös tapahtuvan.
Pehmentääkö Bush politiikkaansa?
– Tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, jatkaako Bush ristiriitojen kärjistämistä vai lunastaako hän lupauksensa ja aloittaa sovun rakentamisen, Minkkinen sanoo.
Minkkinen on hahmotellut suuntaviivoja neljälle mahdolliselle ”nelivuotistulevaisuudelle”. Ensimmäisessä Bush jatkaa pääomaa ja rikkaita suosivaa politiikkaa ja sen rinnalla konservatiiveja ja kristillistä oikeistoa miellyttävää linjaa, johon kuuluisi esimerkiksi homoseksuaalien avioliitot kieltävä perustuslain muutos.
Tähän politiikkaan liittyisi myös entistä voimakkaampi uusimperialistinen laajentumispolitiikka. Luvassa olisi todennäköisesti uuden sotarintaman avaaminen Iranissa ja palestiinalaisvaltion perustamishankkeen hautaaminen.
Toinen vaihtoehto olisi asteittainen sovunrakennus. Tämän linjan valitessaan Bush lunastaisi ensimmäisten presidentinvaaliensa alla antamansa lupauksen olla ”yhdistäjä, ei jakaja” ja pehmentäisi linjaansa samaan tapaan kuin Ronald Reagan toisella kaudellaan.
Sovitteleva Bush taivuttaisi taustajoukkonsa hyväksymään pienimuotoisia sosiaalisia uudistuksia, jotka toimisivat kädenojennuksena demokraattien suuntaan. Bush antaisi myös EU:lle Irakissa hieman päätösvaltaa ja taloudellisia etuja, joilla Eurooppa saataisiin mukaan Irakin jälleenrakennukseen.
Suunnanmuutos vai kriisiytyminen
Kolmatta mahdollista päälinjaa Minkkinen kuvaa sanoilla ”lusikka kauniiseen käteen”. Tässä vaihtoehdossa yhsysvaltalainen pääoma ja hallitsevat eliitit ymmärtävät, että talousvaikeuksien, maan sisäisen jakautumisen, kasvavan turvattomuuden ja globaalin talouslaman välttäminen edellyttää suunnanmuutosta.
– Tämän linjan valitessaan USA vetäytyisi asteittain Irakista ja Irakin omaehtoinen siirtyminen demokratiaan toteutettaisiin YK:n johtamien joukkojen valvonnassa, Minkkinen kaavailee.
Sosiaalisen kriisin kärjistyminen Yhdysvaltojen sisällä torjuttaisiin vahvistamalla sosiaaliturvaa ja keskeyttämällä palvelujen yksityistäminen. Maailmantaloutta ryhdyttäisiin uudistamaan ja demokratisoimaan, ilmastonmuutosta torjuttaisiin aktiivisesti ja kansainvälistä oikeusjärjestelmää kehitettäisiin.
Neljättä tulevaisuudenkuvaansa Minkkinen kutsuu ”kriisiytymisen skenaarioksi”. Siinä ylivelkaantunut Yhdysvallat vetää maailmantalouden mukanaan kriisiin, jossa yhdistyvät 1930-luvun laman ja 1970-luvun taantuman piirteet. Bushin politiikan sisäinen vastustus laajentuu aktivistipiirien ulkopuolelle. Yhdysvallat joutuu vetäytymään Irakista ”verissä päin”.
”Te pystytte parempaankin”
Minkkinen pitää tervetulleimpana kolmatta vaihtoehtoa eli Yhdysvalloista alkavaa suunnanmuutosta.
– Todennäköisesti tulevaisuus on jonkinlainen yhdistelmä eri vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa siihen on vielä mahdollista vaikuttaa, Minkkinen painottaa.
Minkkisen mukaan muun maailman tulisi pyrkiä osoittamaan Yhdysvalloille, että sen hallituksen nykyinen politiikka on koko maailman kannalta turmiollista ja myös supervallan oman edun vastaista. Väitöskirjassaan Minkkinen on kehitellyt rauhanomaisen patoamispolitiikan mallia, jossa ”kissat nostetaan pöydälle”, mutta kärjekäs vastakkainasettelu ja syyttely vältetään.
– Yhdysvalloille tulisi pikemminkin sanoa, että te pystytte parempaankin ja kansallinen traditionne antaa teille mahdollisuuden olla toisenlainen, tutkija sanoo.
Taneli Kylätasku
Tutkija ja aktivisti
Lokakuun alussa tarkistetussa väitöskirjassaan KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus (Like 2004) tutkija Petri Minkkinen väittää presidentti George W. Bushin aloittaneen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen ”ensimmäisen todellisen maailmansodan”, joka koostuu uusimperialistisista valloitussodista ja ihmis- ja kansalaisoikeuksia murentavista sisällissodista.
Minkkisen terminologiassa ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat ”eurokeskeisiä sisällissotia”, sillä niissä oli kyse juuriltaan eurooppalaisesta yhteenotosta erilaisten aineelliseen talouskasvuun pyrkivien ideologioiden välillä. Nyt käytävä sota on Minkkisen mukaan erilainen, ”terrorismin ja ei-valkoisten toisten vastainen sota”.
Väitöskirjan otsikko KAKTUS on lyhenne Minkkisen kehittämästä tutkimusohjelmasta, joka pyrkii yhdistämään asioiden ytimiin menevän tutkimuksen ja radikaalin muutoksellisen politiikan. Minkkinen toivoo, että tutkimus auttaisi aktivisteja ja virkamiehiä ymmärtämään toisiaan.
Minkkinen on toiminut muun muassa Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella tutkijana ja yliassistenttina sekä tutkijana Renvall-instituutissa ja Ulkopoliittisessa instituutissa. Parhaillaan hän suunnittelee kirjaa Meksikon 1900-luvun historiasta sekä Pohjois-Amerikan tulevaisuutta käsittelevää englanninkielistä teosta.
Lähdelinkki lehteen ja sitä kautta haastatteluun:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/
Avauskeskusteluun löytänet tuolta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005388068
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
(HUOM! Seuraavan tekstin "Tämän päivän politiikalta vaaditaan..." on siis peilattava 1970 luvun tilannetta (kirjoitus ilmestynyt painotuotteessa 13.10.1970!) vasten, mutta hämmästyttävän hyvin se istuu edelleen tähän kapiseen aikaankin...)
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)]
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Linkki: http://www.kaleva.fi/html/JTpage444931.html
PS. Tuosta Matti Vanhasen Kalevan-reissusta tulee mieleen vielä Matti Vanhasen taannoiset linjanvedot ja miehen eittämätön poliittinen "luovuus":
"Poliitikoilla on tapana arvostella tekoja joita aikovat tehdä."
[(Samuli Paronen: Testamentti (toim. Hannu Mäkelä, 1999)]
Linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005398093
Voi, Timo, miten olet tosikko! Mikä Sinun päätäsi kiristää, sillä et kai Sinä pipokansaa ole?
"Miks rypyssä on otsa ystävällä?
Miks olet mielellä niin synkeällä?
Päämäärään matkamies ei koskaan pääse
otsanahkaa rypistelemällä"
sanoi Omar Khaijam, ja hän oli viisas mies!
Ja miksi tuollainen hirveä sanasuolto vastineena minun vaatimattomaan pätkääni? Toivotko ja oletatko, että minä sen jaksaisin lukea? Et kai sentään, joten
"Saarnaa, mies, sanas tärkeä jaa
korvaan kuuroksi jääneen;
joskaan huutos ei järkeä jaa,
huolesi huutaa se ääneen"
sanoi puolestaan Lauri Viita (Maailmanparantajalle), ja Viitakin puhui viisaita, vaikka kävikin välillä järkilataamolla. Sinne Sinäkin olet vaarassa joutua, jos noin yrität kantaa maailmantuskaa. Ei siihen voimasi riitä, eikä parhainkaan yrityksesi taida maailmantuskaa yhtään helpottaa. Relaa, mies, ja ota välillä huumorilla!
...Lieneekö pudonnut baretti silmille? (Huom! tuo alkuletkautus on tarkoitettu "huumorivitsiksi!?)
"Ja miksi tuollainen hirveä sanasuolto vastineena minun vaatimattomaan pätkääni? Toivotko ja oletatko, että minä sen jaksaisin lukea? Et kai sentään, joten
`Saarnaa, mies, sanas tärkeä jaa
korvaan kuuroksi jääneen;
joskaan huutos ei järkeä jaa,
huolesi huutaa se ääneen`
on huolissaan kaiketi omasta tilastaan, vuoronmukaisesti nyt Lauri Viitaa siteeraillen.
En toki ole pitkiin aikoihin olettanut , että nimimerkki "K.K.Korhonen" olisi "luokseni tulkaa - luotani menkää" -sisäohjesääntökautensa jälkeen ennättänyt ja/tai jaksanut omien kirjoitustöidensä ohessa juuri lukea omien kekkoskaunakirjoitustensa ohessa muiden kirjoituksia!
Toivoahan sopii että leskimiehellä jatkossa riittäisi aikaa ja harrastusta myös "maailmantuskallisiin" asioihin, mutta pahalta näyttä.
Siinä nyt ei liene mitään pahaa, että työläiskirjailijaksi luonnehdittava Lauri Viita näkyy olevan L.V. "K.K.Korhosen" suosikki, "vaikka kävikin välillä järkilataamolla".
"Sinne Sinäkin olet vaarassa joutua, jos noin yrität kantaa maailmantuskaa", on kuitenkin varsin pitkälle menevä luulo, usko ja/tai toive tämmöisen sekä o.t.-työkseen että harrastukseen jo pitkään tuskin muuta kuin "relanneen tosikon" suhteen...
Tässä keskustelunavauksessa muistaakseni yritin kriittisesti (mutta poliittiseen toimintaan ja toimeliaisuuteen nähden myötäelävästi) arvioida YLEn hallintoneuvoston 16.11.2004 tekemää toimitusjohtajavalintaprosessia ja myös itse valintaa ja valittua. Huumorin pilke ainakin toiessa silmäkulmassa.
Kuitattaneen tämänkertaisen "vaatimattoman pätkä" vaikkapa pohojalaasella sanonnalla: "Tyhmän korvaan viisaan puhe nukahtaa"...
PS1. Mutta YLEn tilaa (ja Jungneriakin) sietäisi AKT - Autoalan työnantajaliitto -mittelyn ohessa pohtia vielä em. sotkun vielä ratkettuakin.
"Loppukäyttäjän" eli maksumiehen ottein.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005444292
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005445078
PS2. Nimimerkillä "K.K.Korhonen" tuntuu itsellään "päätä kiristävän" oitis kun Urho Kaleva Kekkosen (ja/tai Anneli Jäätteenmäen) lisäksi mainitaan vaikkapa Erkki Tuomiojan nimi; varhemman kirjoitushistoriansa valossa ei seuraavasta linkistä löytyvän kirjoituksen tunnustuksellista osuutta liene syytä alkuunkaan ymmärtää "huumoriksi", vaikka varsin naurettavalta se kuulostakin:
Linkki "sinivalkoiseen suomalaiseen":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005445078
... ja sen kommentaariin:
LInkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005398093
PS3. Sinibarettisuuttaan kovasti korostavalle "K.K.Korhoselle" loppuhuipennukseksi pätkä Samuli Parosta: "Suomalainen maanpuolustu on parhaimmillaan osannut lopetttaa ennen kuin kaikki on mennyt." "K.K.k" kun ei tunnu - niin ex-rauhanturvaaja kuin lieneekin - edes silloin?
.. ja ja muudan linkki omassa kirjoituksessanikin. Sorry.
Edelliseen pikapilkkikomentaarini oli siis lipsahtanut muuan väärä linkki, jonka tässä yritän oikaista, jotta turhalta tosikkuudelta - edes jatkossa vältyttäisiin:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Ja sitten vielä huomio itse keskustelunavauksen asiasta:
CBS:n avustajana vuonna 1990 journalistista kokemusta hankkineen oik.lis. (& oik.dem.) valinta YLEn toimitusjohtajaksi 1.5.2005 lukien näkyy avanneen valtakunnan sähköiset ja printtimediat "yllättävällä" tavalla. Sunnuntain Helsingin Sanomat (21.11.2004) tietää kertoa, että valitun älykkyysosamääräkin on (Mensan testien mukaan) 163!
Ei siis ihme, että odotukset ovat korkealla tämän vuodessa Microsoftin sisäisessä koulutuksessa asiantuntijaorganisaation johtajapätevyyden hankkineen syvänmerensukeltajan suhteen.
Mieleen tulee vain muuan kasku, jonka mukaan muuan skitsotyymi tmv. leptosomi tai muuten vain vähässä määrin atleetti (tai reipas poika - tässäkin yhteydessä) päätti tilata Ruotsista kirjekurssin "Voimamiehen lihakset kolmessa viikossa". Tarinahan päättyi kaiketi niin, että potentiaalinen atleetti kurssivihot läpikäytyään joutui lähettämään Ruotsiin kirjeen: "Olen suorittanut kurssinne "Voimamiehen lihakset kolmessa viikossa". Voisitteko nyt lähettää ne lihakset..."