Maailma on kai sekaisin. On vihaa, katkeruutta ja häpeää. Tunteet vaeltavat rakkaudessa, kaipuussa ja ikävässä. Monet rypevät itsesäälissä, miksi minä, he kysyvät. Joku saattaa vetää itsensä narun jatkoksi, kun asiat eivät mene niinkuin fantasioissaan on kuvitellut. Tämä on tätä päivää, todellisuudessa, kuvitelmissa, elokuvia ja musiikkia myöten.
Nytkin minulla jostain syystä "sattuu" soimaan musiikkikappale nimeltään "You are the one". Sus siunatkoon! Musiikkia kuuntelen, en nyt just sanoja.
Mutta asiaan. Miksi ihmiset (ei kaikki toki), ovat niin kiinni ajatuksessa, että tarvitsee "sen oikean" elämäänsä? Miksi itketään kun joku lähtee, miksi valitetaan omaa yksinäisyyttä, kurjuutta? Kenessä enää on omia voimavaroja tukea itse itseänsä, eikä elää elämäänsä jonkun toisen ihmisen kautta? Niin usein nykyaikana käy sitten niin, että se "oma kulta" jättää tai jätetään. Suhteet eivät toimi kuten muinoin, ihminen ei kykene sitoutumaan.Eletään siinä ns. huumassa.
Ymmärrän että on tarve toisen ihmisen läheisyydelle, mutta miksi se ei olisi terveemmällä pohjalla? Kannattaako rakentaa elämäänsä, siis kaikkea, yhden elollisen varaan? Entä jos tämä toinen ottaa ja siirtyy toiseen ulottuvuuteen, tai karkaa kauniimman seurassa huitsin-nevadaan? Missä on silloin hylätyn elän perusta ja pohja? No, kerron, sitä ei ole enää. Siis eikö kannattaisi rakentaa se pohja ja perustus itseensä. Se ei ole itsekkyyttä, se on tervettä itsenäisyyttä.
Me kaikki olemme lopulta ihan yksin tässä maailmassa, fyysisellä tasolla. Jos joudut hylätyksi, asia koskee vielä karvaammin, kuin se että olet jo ollut kauan yksin. Me olemme itse itsessämme, osa omaa kehoamme, mieltämme, emme osa toisen ihmisen kehoa tai persoonaa, vaikka kuinka sitä haluaisimme.
Minäkin ennen toivon fantasioissani olevan yhtä vaimoni kanssa fyysisesti ja henkisesti. Se on fantasiaa, ei totta. Totta se on vain unissa ja haaveilijoiden mielessä.
Joten kokoa itsesi, jos ikävöit jotakuta toista. Rakenna ensin oma maailmasi, mielesi ja etsi sitten toinen samanmoinen, jonka kanssa voi sitten mukavati elellä elämäänsä.
Sinä olet yksin tässä valtavassa maailmankaikkeudessa. Joku toinen ku9olevainen on katoavaa, kuten sinäkin. Eri asia on kuoleman jälkeinen, mutta onko joku tullut kertomaan sinulle siitä, mitä siellä on? Kirjoituksista voi löytää siitä asiaa, mutta meistä ei kukaan ole käynyt siellä.
Amen.
Nytkin minulla jostain syystä "sattuu" soimaan musiikkikappale nimeltään "You are the one". Sus siunatkoon! Musiikkia kuuntelen, en nyt just sanoja.
Mutta asiaan. Miksi ihmiset (ei kaikki toki), ovat niin kiinni ajatuksessa, että tarvitsee "sen oikean" elämäänsä? Miksi itketään kun joku lähtee, miksi valitetaan omaa yksinäisyyttä, kurjuutta? Kenessä enää on omia voimavaroja tukea itse itseänsä, eikä elää elämäänsä jonkun toisen ihmisen kautta? Niin usein nykyaikana käy sitten niin, että se "oma kulta" jättää tai jätetään. Suhteet eivät toimi kuten muinoin, ihminen ei kykene sitoutumaan.Eletään siinä ns. huumassa.
Ymmärrän että on tarve toisen ihmisen läheisyydelle, mutta miksi se ei olisi terveemmällä pohjalla? Kannattaako rakentaa elämäänsä, siis kaikkea, yhden elollisen varaan? Entä jos tämä toinen ottaa ja siirtyy toiseen ulottuvuuteen, tai karkaa kauniimman seurassa huitsin-nevadaan? Missä on silloin hylätyn elän perusta ja pohja? No, kerron, sitä ei ole enää. Siis eikö kannattaisi rakentaa se pohja ja perustus itseensä. Se ei ole itsekkyyttä, se on tervettä itsenäisyyttä.
Me kaikki olemme lopulta ihan yksin tässä maailmassa, fyysisellä tasolla. Jos joudut hylätyksi, asia koskee vielä karvaammin, kuin se että olet jo ollut kauan yksin. Me olemme itse itsessämme, osa omaa kehoamme, mieltämme, emme osa toisen ihmisen kehoa tai persoonaa, vaikka kuinka sitä haluaisimme.
Minäkin ennen toivon fantasioissani olevan yhtä vaimoni kanssa fyysisesti ja henkisesti. Se on fantasiaa, ei totta. Totta se on vain unissa ja haaveilijoiden mielessä.
Joten kokoa itsesi, jos ikävöit jotakuta toista. Rakenna ensin oma maailmasi, mielesi ja etsi sitten toinen samanmoinen, jonka kanssa voi sitten mukavati elellä elämäänsä.
Sinä olet yksin tässä valtavassa maailmankaikkeudessa. Joku toinen ku9olevainen on katoavaa, kuten sinäkin. Eri asia on kuoleman jälkeinen, mutta onko joku tullut kertomaan sinulle siitä, mitä siellä on? Kirjoituksista voi löytää siitä asiaa, mutta meistä ei kukaan ole käynyt siellä.
Amen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleisesti ottaen muutenkin jo lähtökohtaisesti yksinäisempiä, ettei se kumppanin puute vielä hallaa tee, vaan jos on hyvä perhe ja luotettavat ystävät niin mikäs siinä elellessä, en tajua ei kumppani tosiaan ole se ainut elementti ja tekijä sosiaalisessa elämässä.
sInÄ oLeT vIiSaS mIeS
Palstalla ole noita sinun fantasioita kirjoitellut, rauhotu.
Ite olis se avuton yksilö, laumasielu joka ei tiedä oikeesti yksinäisyydestä mitään, niin sillon on helppo jaella neuvoja muille muka viisaampana :D