Juon viikossa vähintään kaksi kertaa ja aika helvetin kovia annoksia, eli arki menee
käytännössä kännissä tai krapulassa.
Oikeastaan mä en voisi sanoa, että olen itse aineesta riippuvainen, mutta mun on mahdotonta saada aikaa kulumaan selvinpäin, voisin vain nukkua arkipäivät pois. Teen paljon töitä ja opiskelen yliopistossa, että pystyn rahoittamaan harrastukseni.
Mä oon pienestä asti ollut menevä luonne, mulla on suuria vaikeuksia viettää aikaa kotona itsekseni. Mä oikeastaan turhaudun, mä kävelen pientä yksiöäni ympäri ja mietin ''miksi helvetissä en ole juomassa'' mikäli mä joskus sen virheen teen etten joisi. Olen harrastanut urheilua vajaat 10 vuotta ja edelleen lenkkeilin pari kertaa viikossa enkä voisi sanoa, että mä saisin siitä mitään mielihyvää, haluan vain pysytellä ees jossain kunnossa. Urheilu on oikeastaan perseestä ja samoin kaikki muukin, mikään ei voita juomista.
Mun ihmissuhteetkin on aina kaatunut juomiseen, siinä missä toinen halusi istua kahdestaan kotona oli mun pakko saada jotain toimintaa viikonloppuihin ja melkein aina katosinkin pariksi päiväksi omille teilleni - kuka nyt sellaista jätkää haluaisi?
Mitä helvettiä mä voin tehdä vaikean luonteeni kanssa? Fakta on se, että mä en viihdy yksin ja mä en vaan saa aikaa kulumaan selvinpäin.
käytännössä kännissä tai krapulassa.
Oikeastaan mä en voisi sanoa, että olen itse aineesta riippuvainen, mutta mun on mahdotonta saada aikaa kulumaan selvinpäin, voisin vain nukkua arkipäivät pois. Teen paljon töitä ja opiskelen yliopistossa, että pystyn rahoittamaan harrastukseni.
Mä oon pienestä asti ollut menevä luonne, mulla on suuria vaikeuksia viettää aikaa kotona itsekseni. Mä oikeastaan turhaudun, mä kävelen pientä yksiöäni ympäri ja mietin ''miksi helvetissä en ole juomassa'' mikäli mä joskus sen virheen teen etten joisi. Olen harrastanut urheilua vajaat 10 vuotta ja edelleen lenkkeilin pari kertaa viikossa enkä voisi sanoa, että mä saisin siitä mitään mielihyvää, haluan vain pysytellä ees jossain kunnossa. Urheilu on oikeastaan perseestä ja samoin kaikki muukin, mikään ei voita juomista.
Mun ihmissuhteetkin on aina kaatunut juomiseen, siinä missä toinen halusi istua kahdestaan kotona oli mun pakko saada jotain toimintaa viikonloppuihin ja melkein aina katosinkin pariksi päiväksi omille teilleni - kuka nyt sellaista jätkää haluaisi?
Mitä helvettiä mä voin tehdä vaikean luonteeni kanssa? Fakta on se, että mä en viihdy yksin ja mä en vaan saa aikaa kulumaan selvinpäin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä sulla taida olla kuin kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa samaa menoa tai tehdä muutoksia.
Voisit pistää konkreettisesti tämän hetken miinukset ja plussat paperille vierekkäin.
Toiseen paperiin listaa asioita mitä toivoisit elämääsi. Ja tietenkin myös ne miinukset, joita ajattelet mahdollisesti tulevan toiveiden mukana.
On helpompi hahmottaa tilanne näin tekemällä.
Se että saa jotakin, tarkoittaa myös että on luovuttava jostakin.
On ihan normaalia kun viinan kanssa läträä riittävästi, niin tuntuu että selvinpäin ei ole mitään hauskaa missään. Kun opettaa aivonsa saamaan suurta mielihyvää alkoholista, niin normaali elämä selvinpäin ei enää riitä. Kyllä silloin jo voi mielestäni puhua riippuvuudesta. Kun antaa itselleen aikaa selvinpäin, niin huomaa ettei kaikki olekaan niin tylsää. Mitäpä tässä muuta neuvoa voi antaa, kuin että keksi jotain tekemistä selvinpäin ja ole juomatta. Mitä vaikeammalta tuntuu olla selvinpäin, sitä enemmän syytä olisi olla.
Puhuu totta tämä. Voin allekirjoittaa 40v/ 7kk vertailulla. Nyt ensimmäinen joulu ilman viinaa tulossa, ja angstit painaa päälle. Arki sujuu ihan hyvin, oikeastaan ikinä ei tee viinaa mieli. Krapulaton päivä on hieno jo sellaisenaan. Mutta aivojen tottumus, se on ihmeellinen ja kavala juttu. Jos on tottunut, että alkoholi ja kivat asiat ovat aina yhdessä, niin se muuttaa aivoja, se muuttaa koko persoonaa. Erityisen vaarallisen tästä tekee se, että kaikki yksilöt eivät ole samanlaisessa asemassa; jotkut pystyvät juomaan kymmeniä vuosia suuria määriä, pitämään hauskaa, mutta pystyvät silti elämään myös selvin päin täysipainoista elämää. Toisilla on vahvempi nuppi.
21-vuotias, jos jatkat samalla tavalla esim 55-vuotiaaksi, kuten minä aikanani tein, kohtaat taatusti vaikeuksia. Ennakoi. En halua valistaa enkä pelotella. Mutta haluan sinulle hyvää.
Kaikissa yliopistokaupungeissa on raittiutta haluaville AA-ryhmiä. Niissä käymällä saatat päästä viinasta eroon. Useimmat siellä ovat sinua vanhempia, osa akateemisia kansalaisia, mutta sinäkin vanhenet joka päivä.
Otsikkosi kysymykseen on vastaukseni, että ellet jo ole, olet hyvää vauhtia tulemassa alkoholistiksi. Juomalla vaikeutesi lisääntyvät.
Olet lyhyen mutta liukkaan persmäen alussa.
Aloittaja voi huoleti lisätä kulutusta, suositus on 17 annosta per päivä.
Olet vain typerä idiootti
Tutulta kuulostaa.
Minä olen sitä mieltä, että viina aineena ei ole syypää alkoholistin ongelmiin. Usein vain on niin, että kun alkoholisti lopettaa juomisen, hänen henkisessä maailmassaan tapahtuu suuria muutoksia. Asenne asioihin, ympäristöön ja elämään muuttuu. Suurin osa alkoholisteista on erittäin itsetietoisia ja itsevarmoja. Mutta se itsevarmuus kumpuaa esille lähinnä negatiivisesti ja on muutenkin valheellista.(Mieletön halu näyttää olevansa jotain mitä ei todellisuudessa ole)
Syy juomiseen ja ongelmiin on asenteessa, henkisessä elämässä, vai pitäisikö sanoa että hengettömyydessä? Enkä tarkoita tällä mitään uskovaisuutta.
Oletko periksiantamaton ja vaadit itseltäsi paljon? Sallitko muiden puuttuvan asioihisi? Kestätkö arvostelun ja otatko kritiikkiä vastaan? Ajatteletko useammin mennyttä, tulevaa vai tätä hetkeä? Voitko ajatellakkaan, että toiset voisivat olla oikeassa asiassa josta olet erimieltä? Pystytkö paljastamaan todelliset tunteesi toiselle ihmiselle, pystytkö edes itsellesi?
Ihan ensimmäinen juttu alkoholismista parantumiselle on se, että myöntää heikkoutensa. Jokainen ihminen on heikko. kukaan ei pysty ohjailemaan elämäänsä kuten haluaa. Asioita tapahtuu vaikka me mitä tekisimme. Maailma vain on sellainen kuin se on. Maailma ei muutu, sinun on muututtava.
Ei ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä.
Jos ei hyväksy, elämä on helvettiä ja on kai sitten vain juotava. Juodessahan ei tarvitse ajatella eikä tuntea omia kipujaan. Ei tarvitse hyväksyä mitään. Voi olla kaikkea sitä mistä haaveilee ja mitä haluaa olla.
Kaljalasi nenän alla, kapakan pöydän ääressä on paljon suurien asioitten tekijöitä.
Olet vain typerä juoppoidiootti.