Vl:n ja ei-vl:n avioliitto?

Muistan kuulleeni tapauksen, jossa vl-tyttö itki erottuaan poikaystävästään, koska ei voinut mennä toisuskoisen kanssa naimisiin. Joku paheksui, mutta itse ymmärsin: jompikumpi joutuisi toimimaan vastoin omaatuntoaan esim. ehkäisyn osalta.

Itse en ole vl enkä ehkä menisi vl:n kanssa naimisiin. Syy: jos hän esim kertoisi, että ehkäisy on hänelle syntiä, kunnioittaisin häntä enkä siten voisi vaatia häntä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Ja jos itse en etukäteen kertoisi hyväksyväni ehkäisyä, valehtelisin eli toimisin itse omaatuntoani vastaan. Tai sitten tulisin katkeraksi ison lapsilauman kanssa jouduttuani luopumaan omasta vakaumuksestani (koska minulle henkilökohtaisesti se olisi "joutumista" - jos joku muuttaa vakaumuksensa iloiten, puhutaan eri asiasta). Katson, että sellaisessa tilanteessa suurinta rakkautta on pistää kantapäät vastakkain, vaikka se kirpaisisikin.

Siis HUOM: kunnioitan vanhoillislestadiolaisia enkä todellakaan tarkoita tätä arvosteluksi, vain arkirealismiksi omalta osaltani.

Mitä mieltä muut?
6948
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kaikista paras ettei ala seurustelemaan lainkaan eriuskoisen takia, sillä ongelmia tulee vastaan roppakaupalla avioliitossa. Ja jos kuitenkin vl haluaa tehdä tuttavuutta jonkun eriuskoisen kanssa, olisi ehdottoman tärkeää ottaa hänet mukaan seuroihin ja välttää kaikin tavoin kahdestaan oloa, sillä silloin voi rakastua, ja siitä voi seurata niitä ei toivottuja ongelmia.
Porukassa oleminen on paljon turvallisempaa.

Äänestä
  • siis ,että veli valoo veljeä ja sisar sisarta ... niinkö?

    Äänestä

Ei onnistu. Rakkaus voittaa kaikki esteet.

Äänestä

minä olen tullut vl:ksi tämän uskon ulkopuolelta.
Ja toivoin jo nuorena uskovaista aviopuolisoa, niin että vl. sopii erittäin hyvin minulle kuitenkin.
Minä en pidä esim, kiroilusta, en alkoholista enkä epärehellisyydestä ja siksi tämä vl-usko tuo turvan ajallisessakin elämssä... Mutta ennenkaikkea ajattelin että kuolema voi tulla milloin tahansa. Ja se voi tulla joko jo tänään tai huomenna, ja jos niin kävisi, haluaisin olla taivskelpoinen, silloin kun lähtö tuon puoleiseen tulee. Uskovainen aviopuoliso on aarre taivastiellä....Hän on paras saattomies tällaisissa asioissa.
On hyvä että et kauppaa omia mielipiteitäsi tai pakota ketään ajatteleemaan kuten sinä.

Äänestä
  • Juuri sinun tapaisiasi vl:iä olen tavannut ennenkin, ja siksi minun onkin helppo kunnioittaa teitä sen verran, etten yritäkään käännyttää. Toiseksi: jos jyrkästi saarnaisin vl:iä vastaan (vaikka olenkin eri mieltä esim ehkäisystä) ja sitten tapaisinkin teitä taivaassa, minua saattaisi nolottaa. Jos joku uskoo Jeesukseen, se riittää Jumalalle ja saa siten riittää myös minulle. :)

    Ja mitä tulee ehkäisy- ym säännöksiin, onhan muitakin asioita, jotka sopivat yhden omalletunnolle, mutta eivät toisen. Alkoholi, tanssi, mitä näitä onkaan. Jokuhan voi olla vaikka alkoholisti, jolle ainoa mahdollisuus pärjätä on kieltäytyä täysin alkoholista. Toinen pystyy hillitsemään itsensä niin, että tyytyy siihen yhteen lasilliseen. Ja tansseissa joku epäilee joutuvansa helposti harhateille, vaikka joku toinen ei (itseäni tanssi vain lakkasi kiinnostamasta jossain vaiheessa, ja vallan hyvin voin olla ilman alkoholiakin). Kerran nuorempana harmitti, kun eräässä porukassa minulle tuputettiin kaljaa. Jouduin jyrkästi sanomaan, että minulle ei kerta kaikkiaan maistu. Enkä silti katsonut heitä pitkin nenänvarttani.

    Ei silti: muutkin vastaajat ovat olleet asialinjalla. :)

    Äänestä

  • Kristus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
    Saattomies on Rauhayhdistyksen höpöjä.

    Eipä silti kyllä uskova kumppani hyvä on. Kunhan vain uskomme ja aina muistamme sen että vain Jeesus pelastaa, eivät ihmiset.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Eila kirjoitti:

Muistan kuulleeni tapauksen, jossa vl-tyttö itki erottuaan poikaystävästään, koska ei voinut mennä toisuskoisen kanssa naimisiin. Joku paheksui, mutta itse ymmärsin: jompikumpi joutuisi toimimaan vastoin omaatuntoaan esim. ehkäisyn osalta.

Itse en ole vl enkä ehkä menisi vl:n kanssa naimisiin. Syy: jos hän esim kertoisi, että ehkäisy on hänelle syntiä, kunnioittaisin häntä enkä siten voisi vaatia häntä toimimaan omaatuntoaan vastaan. Ja jos itse en etukäteen kertoisi hyväksyväni ehkäisyä, valehtelisin eli toimisin itse omaatuntoani vastaan. Tai sitten tulisin katkeraksi ison lapsilauman kanssa jouduttuani luopumaan omasta vakaumuksestani (koska minulle henkilökohtaisesti se olisi "joutumista" - jos joku muuttaa vakaumuksensa iloiten, puhutaan eri asiasta). Katson, että sellaisessa tilanteessa suurinta rakkautta on pistää kantapäät vastakkain, vaikka se kirpaisisikin.

Siis HUOM: kunnioitan vanhoillislestadiolaisia enkä todellakaan tarkoita tätä arvosteluksi, vain arkirealismiksi omalta osaltani.

Mitä mieltä muut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu