Mulla ei ainakaan ole muuta vaihtoehtoa. Kun ihan oikeasti ajattelee tilannetta, niin näinhän se menee. Toki voi haaveilla, että me molemmat jätettäisiin entinen elämä taaksemme ja jatkettais yhdessä, oltaisiin onnellisia ja vaikka mitä. Mutta ei se nyt vaan mene niin, liian paljon pelissä. Me tehtäisiin toisemme ihan yhtä onnettomiksi kuin mitä ollaan nykyistemme kanssa. Ja pitkät suhteet takana, paljon hyviäkin aikoja edessä! Kyllä, me jatketaan tätä nykyistä elämää eikä käydä leikkimään mitään romanttista draamaelokuvaa, oikeassa elämässä ne päättyy aina ikävästi.
Mites te muut? Onko teidänkin pakko kuunnella järkeänne vai onko todella mahdollista heittäytyä tunteiden vietäväksi?
Mites te muut? Onko teidänkin pakko kuunnella järkeänne vai onko todella mahdollista heittäytyä tunteiden vietäväksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä olen oppinut ettei mikään ole pakko. Pakko on vain omien korvien välissä.
Kun oikeasti tunnustelee tilannetta, niin tämähän menee kuin puuro Saharaan. Sitä vaan, että kaikki heittää lopulta ihan härän pyllyä. Onko tuntee vai ei. Tunne vie ja järki määrää, ja kaikki menee ihan miten vain kun kuuntelee mitä on sanottavaa. Mutta elämähän on vain yhtä elokuvaa lopulta, joten mitä sitä turhaa jauhamaan makkaraa pilaantuneesta lihasta kun kerran voin maustaa sen niin hyvin kuin vain voi että siitä tulee syömäkelpoista mistä sitten ravitsee itseään.
Samat ajatukset. Keskinäinen vetovoima luultavasti säilyy kuitenkin. Kaikesta huolimatta haluaisin vaihtaa ajatuksia aiheesta hänen kanssaan.
Alusta asti olisin halunnut...minusta on kyllä pelkäksi ystäväksi.
Nimenomaan näin. Se, mitä on jo yhdessä kotona rakennettu painaa kuitenkin enemmän kuin se, mitä sen toisen kanssa voisi rakentaa, vaikkei ajatus miellytä. Tiedän, että ajatuksena se on kylmä ja ymmärrän, että pitäisi ottaa kaikki irti siitä ajasta minkä täällä saa olla, mutta en voi hylätä kaikkea.
Ystävinä pysytään joka tapauksessa ja nyt tiedän pysyä hieman kauempana hänestä, se keskinäinen vetovoima on kuitenkin niin voimakasta että siinä voi polttaa näppinsä pahasti.
https://www.youtube.com/watch?v=xTz4YQnNVf8
Ihminen elää vain kerran, on vastuussa omista päätöksistään. Jos on mahdollisuus onneen niin miksi jäädä marttyyrinä epätyydyttävään tilanteeseen?
Mitä jos puolisosi päättää joskus toisin kohdallasi? Silloin ei kysytä enää sinun arvoistasi. Elämään mahtuu monia eripituisia suhteita, miksi olla totutussa vain velvollisuudesta?
Jos et ole onnellinen, etkä rakasta puolisoasi, ei edes lapset ole syy jäädä sellaiseen suhteeseen. Mutta jos rakastat ja olet onnellinen, niin silloin tilanne on tietysti ihan eri.
onko ap mies vai nainen?
Nainen. Mielenkiintoisempaa minusta olisi kuitenkin tietää miksi kysyit.
Vaikea uskoa ketään ihan noin pelkuriksi =D
Kun ikäsi alkaa olemaan yli 30 ja jos olet elänyt tiedät sen totuuden,
että elämä on aina suurempaa kun elokuva.
Olen moittinut itseäni monestakin asiasta, mutta pelkurina en ole koskaan itseäni pitänyt. Vaatii rohkeutta jättää kaikki ja rakentaa uutta, mutta samalla tavalla pitää olla rohkea ja luottaa siihen omaan kotiin, puolisoon ja yhteiseen tulevaisuuteen vaikka välillä näyttäisi synkältä.
Olen nuori ja saavuttanut tähän ikään jo mielestäni paljon, mutta kahden kodin rikkominen, niin monen ihmisen luottamuksen pettäminen ja omien arvojeni hylkääminen eivät näitä saavutuksia tai tavoitteita ole. Eikä liittoni ole täysin rakkaudeton, siksi päätänkin kuunnella nyt järkeäni, en tunteitani, jotka ajan myötä muuttuvat kuitenkin, jatkoin sitten tässä liitossa tai en.
Täällä kunnioitetaan sua isosti, ap!